The Täti

Rakas tätini on kampaaja ja me työskennellään saman katon alla.

Hän on asunut Suomessa jo monta vuotta , mutta välillä kieli tuottaa pientä hämminkiä, sanat mene sekaisin ja suusta ei pääse ulos ihan se, mitä mieli ajatteli.

Kerron (salaa) muutamia tapauksia:

Tapaus nro 1.

Eräs miesasiakas heittää hänelle aina tippiä.. ja joka kerta edellista kertaa isomman summan.

Täti aina taistelee vastaan, mutta ottaa lopulta kuitenkin.

Yks päivä oli sama taistelu menossa ja taas summa oli hieman isompi, mitä viimeks.

Täti tokas: "Sulla se nousee aina."

Tapaus nro. 2

Erään asiakkaan läheinen oli juuri kuollut. Täti halus ilmoittaa ottavansa osaan ja sanoi:

"Voi eiii!!! Onneks olkoon!"

Tapaus nro.3

Täti oli just lopettanut asiakkaan hiustenleikkuun ja neuvoi, miten se vois omilla käsillä kohentaa hiuksia.

"Tästä näin, vedä käteen!"

***

Reilun (melko tuskallisen) vuoden odotuksen jälkeen täyttyi eräs haaveni, koskien työpaikkaa.
Kun uutinen tuli, pidin kaksin käsiin housuista kiinni, kun teki niin mieli hypätä ulos.
 (kuulostiko toi ilmaisu  jotenkin oudolta?)
Olen niiiiin innoissa.. ja onnellinen!!

Te tulette siitä kyllä kuulemaan..
Ja hei, aihe sopii blogiini mainiosti!
 En tule tekemään tänne postausta, miten löysin uuden jalkasieni-lajikkeen..
En kyllä harmikseni ole sellaista löytänytkään..

Siis miten niin mä oon taas täällä viikonloppuja toivottamassa!!??
Vastahan oli maanantai!!

 Kuka muistaa Elias Hämäläisen X-factorista?
Mä näin sen eilen Sörnäisen metroaseman käytävällä soittaamassa kitaraa ja laulaamassa ja ihmiset heittelivät sille kolikoita..
Voi olla että se oli hallusinaatio...
Koska se tuntuu yhtä oudolta, kuin että Jari Sillanpää paljastuisi romanikerjäläiseksi..

Moikka!!

4 x 6 markkaa

Löysin kirpparilta ihunat mukit.
Euron kipale..

(joka on kieltämättä mun suosikki-hinta viimeaikoina, siis sehän on melkein ilmaista! markka-aikana silla sai tietenkin monta kuppia kahvia tai viikon ruoat tai jotain.. blaablaa..)

Olin ihan varma, että mukit ovat jotain Tshainan Griin Geittiä, mutta ku pohjassa lukee Typhoon, patentoitu, aito ja kaikenkestävä, niin lähin oikein googlettamaan ja kävi ilmi, ettei olekaan tshainaa, vaan englatilainen merkki, joka myykin kaikkea kivaa.

Eli pisteet nousi mun silmissä heti..
(maistuu varmaan kahvikin paremmalle, kun tietää ettei olekaan Shanghain halpahallin mukkeja..hhhaiiiijakk)

Eniten olen iloinen siitä, että voin alkaa pikkuhilja hävittämään kaapeista Viivi &Wagneri pierumukeja ja muita ällötyksiä.

Pikaisesti esittelen sen antiikkisen lampunjalan, jonka mä menin sörssimään.

Vedin kuulkas ihan askartelumaalia päälle ja vaikka vannoin, etten koske sitä limalakkaa enää vähän aikaa, niin oli silti pakko, koska ei sitä servettiä kuolaa käyttämällä olis saanut pysymään.

Mut ei puhuta siitä lampusta enää. 

Yksi pikainen kuva vielä...

Mun ihan ensimmäinen ikkunanpoka löysi puolen vuoden harhailun  jälkeen paikan makkarista.

 Katsokkaa! Mun lammas-tallukkaat ovat vieläkin elossa!
Vaikka kantapäässä ammottaa jo ilmanvaihto-reikiä..
Mä en niistä luovu, vaikka pohja menisi!

Sain Marrulta , Maikkilta ja Sirutuulelta  ystävä-tunnustuksen.
Kiitos ihanaiset <3

Haluan antaa tämän eteenpäin kaikille niille, ketkä jaksaa aina käydä piristämässä mun päivää kommenteilla ja  nauraa mun tyhmille, tuhmille ja muuten vaan mielivikaisille jutuille!

Candelero

Esittelen teille joskus viime vuonna ostamani valurautaisen kynttilänjalan.

Se on muuten aika kaunis, mutta eräs yksityiskohta lievästi sanottuna häiritsee minua...

Huomatteko?

Entäs nyt..?

Joko valkenee...?

Siis mahtoiks heillä olla hauskakin siellä kynttilänjalan-tehtaalla?

Riikkan blogista sain innostuksen kokeilla kuvasiirtotekniikka.

Näytti todella helpolta ja kätevältä!

Ekaks laitoin tulostetun paperin tyynyliinan päälle ja aloin mättämään siihen siveltimellä siirotainetta..

Paperi ei pysynyt liinassa kiinni vaikka laitoin suurin piirtein puoli purkkia.

Sitten mä tajusin (Heureka nro. 1), että se aine pitää 1 sivella ekaks paperiin ja sitten pitää 2 kääntää se paperi toisin päin ja 3 sitten vasta laittaa liinaan kiinni!!

Eli ei mene ihan samalla tavalla kuin decoupagessa.

Nyt voitte ihan vapaasti ruveta keksimään punapää-vitsejä!

No.. hommat jatkui sen jälkeen oikein hyvin.

Minähän voisin tehdä tätä työkseni!! Niin helppo!!

Myöhemmin kävi ilmi, että muste oli imeytynyt liinan läpi ja tekstiä on nyt myös toisella puolella - peilikuvana! 

Eli minun olisi pitänyt laittaa vaikka joku pahvi liinan sisälle suojaksi.

(Heureka nro. 2)

Onneks loppui tulostimesta muste, niin en päässyt sotkemaan kun sen yhden tyynyliinan.

Mutta mä en kyllä periksi anna! 

Heti uusiks, kuhan saan pari purkkia mustetta käsiini.

Koti on siellä missä sydän..?

Mä rakastan espanjan kieltä! 

Osan vain joitakin sanoja, mutta aion kyllä oppia joskus puhumaan!

Viimeistään eläkkeellä.

Nyt toivon, ettei teistä kukaan ei osaisi.. koska se teksti on kuiteskin väärin kirjoitettu..? 

Mutta candelero tarkoittaa jokatapauksessa kynttilänjalkaa!

Minä aionkin itseasiassa ruveta käyttämään vain sitä hienoa sanaa, kun puhun kynttilänjaloistani.

Koska kynttilänjalka kuulostaa niin junttilalta.

"Tässä on uusi candeleroni, sain sen kirpputorilta, eurolla.." 

Deutschland über alle

Viikonloppukirpparilta kotiutui myös vanha saksalainen lyhty..vaimikäsenyton..
Jäin miettimään, että aika moni antiikkinen juttu, minkä olen ostanut, on kotoisin Saksasta.
Dank der ehrfürchtige Deutschen!
Jee.. google-kääntäjä rules!! 
Voin kuvitella, että tää meinaa oikeesti jotain tosi irstasta!
Koska olen edelleen sitä mieltä, että se koko kääntäjää on hyvin hämärää..

No ja sitten laitoin sen onnettoman lasittoman pokan vessaan.

Oikestaan aika kivalta näyttää.

Vie huomion pöntöltä pois..

Toivottavasti asioilla ollessaan huomio kiinnittyy kuiteskin siihen pönttöön, ettei tuu vahinkoa käymään..

Taas enää yksi rulla vessapaperia jäljellä!!
Asuuko teilläkin pieni natsi-menninkäinen, joka syö vessapaperia??


 Äidin lähettämä maustekurkkupurkki tyhjeni.
Yleensä olen heittänyt nuo 3 litran purkit vekee, mutta nyt ajattelin olla esimerkillinen kierrättäjä.
Jä mulla ei ollutkaan mitään kippoa, missä säilyttää tuikkuja..

Tämä on muuten mainio painonvartiapurkki!
Kun käsi jää jumin, on viimeinen aikaa lopettaa holtiton rasvan rouskuttelu..

Haastetta

Eurolla lähti Myyrmäkihallin kirpparilta torso-taulu.
Ajattelin, että vien sen työpaikalleni..
Mutta enpäs viekään ihan heti!
Vai mitä että menikö överiksi?

Liisa (kyllä te tiedätte, kuka Liisa) antoi minulle kuva-haasteen. Danke frau..

Pitäisi julkaista kuvaa itsestään viime vuodelta.. ja sitten viimeisin.

Kuva 2010 syyskuulta:

Tästä sen näkee, millaista se minun lähen-yhelle on.

Oli pakko sumuttaa se kammottava ilme.
Ihan kuin jostain sanonko-mistä-leffasta.

Ja sitten kuva viime perjantailta:

Leikkasin vasemmanpuolisen korvan pois näkyvistä. Mitäs on niin iso ja ruma!

 Ja minäpäs annan haasteen pokkana eteenpäin!

Outi
Kirsi
Johanna

Eikä saa lintsata!
Laittakkaa kuva vaikka yhestä korvasta. Kuulemma ei oo pakko esitellä kasvoja.

Kävimme perjantaina Tommi Läntisen keikalla hotelli Presidentissä.

Siinä oli joka puolella seinillä lappuja:  Meillä kuvataan!

Ja portsarikin taisi sanoa jotain, että ottakkaa huomioon..telkkariin.. kuvaus..blabla..

Mä tietysti unohdin sen heti, kun pääsin tanssilattialle.

Ja kun Läntsä alkoi laulaa, niin mä en muistanut enää omaa nimeäkään.

Ja sitäpaitsi mitään kameroita ei ollut näkyvissä!

Isäntä sanoi sitten myöhemmin, että kamerat oli katossa kiinni. (??)

KIVA!

Mä olin tietenkin heti ensimmäisenä eturivissä pyörätuoli-porukan kanssa vierekkäin,pomppimassa kuin mikäkin kani!
Puhumattakaan siitä, miten innokkaana hakkasin käsiä yhteen allit heiluen kuin laivan purjeet.

Sitten keskellä keikkaa mä taisin kaivaa nokkaa ja loppupäässä haukottelin moneen otteseen.

Että jos joku näkee telkkarista jotain, se EN OLLUT MÄ!!

Ette kyllä varmaan tunnistaiskaan mua, ku mulla puuttuu siitä kuvasta se iso korva..

Majava

Löysin kirpparilta omasta mielestä upean vanhan lampunjalan.

Täyttä tavaraa ja halvalla sain, kuten yli-puhelias myyjä-tätikin sanoi.

Minä tiesin heti, että haluan siitä kiiltävän-valkoisen.

Joten ei muuta kun Tarjoustaloon spraymaalia hakemaan.

Koska taivaalta tuli vettä kuin erään henkilön takapuolesta, minä päätin spreiata vessassa.

Olin jo unohtanut, miten spreimaali käyttäytyy ahtaassa tilassa.

Seuraavassa kuvassa piilee tarina. 

Se kertoo erittäin hyvin missä minulla oli lattiansuojana lehdet, missä kylppärinmatto, missä shampoopullot ja missä kukakin käveli.

On se vaan mysteeristä, miten tämä maali ilmestyy näkyviin vasta tunnin kuluttua.

Aina yhtä yllättävä!

Kun olotila kävi vessassa henkenvaaralliseksi, vein lampunjalan parvekkeelle KUIVUMAAN.

..ja lähin töihin..

Mutta Esteri se vaan ampui taivaalta kuin viimeistä päivää.

Ja jalkaan ilmestui rumannäköisiä kuplia, vesitahroja ja se oli kaikkea muuta kuin kaunis kiiltävänvalkoinen maalaisromanttinen lampunjalka.

Minä siis ajattelin repiä koko maalin vekee.

Ekaks hankaasin rätillä, sitten hiekkapaperilla ja lopulta raappisin kaikilla kymmenellä kynnelläni.

Lopputulos on tässä:

Sen enempää en vaan jaksanut.. 

Mun geelilakatuista kynsistä voisi nyt päättää, että olen patologinen kynnenjyrsijä... kunnon majava.
Kovat geelit ei minua estä, 
kun alkaa tekee mieli kynttä!!

Onneksi sentään pimeässä on tunnelmaa..

Lampunvarjostin Anttilasta

Mä palaan tähän jalkaan kun olen hieman rahoittunut.

Mutta nyt minäpä toivotan teille tämän nyyhkybiisin myötä leppoisaa viikonloppua! <3

Sittenkin ruma

Muistatteko ne sittenkin-rumat kehykset..

No .. ne eivät ole niin rumia enää..

Mutta minä taidan olla nyt kurkkua myöten täynnä sitä helkkarin decoupage-lakkaa.
Se on alkanut jo haisemaankin siltä, miltä se näyttää.. vaalea,läpikuultava, limainen.. ja en tarkoittaa viiliä..
Kolmena iltana olen istunut töpöttelemässä minisiveltimella sitä servettiä kehyksiin kiinni.
 Rasittava!
Vielä rasittavampaa on se, ettei mulla ole hajuakaan, mihin mä ne nyt laittaisin.
Tai mitä mä niihin laittaisin...

Ja sitten toinen juttu..
Millä mä saan mun keittiöpöydän Gg vahakankaan puhtaaksi?
Se on toiminut askartelu-alustana, tietokonekorjaus-alustana ja kaiken lisäksi spagettikastiketahrat jäivät yön yli sinne muhinoimaan ja nyt nekään ei lähe enää millään pois!!

Mutta muuten menee mukavasti!

Seniili mamu

Olen saanut päätähuimaavan määrän tunnustuksia,
8-lta ihanalta bloggaajalta!!
Mä punastun täällä itsekseen. Tämä meinaan tuntuu niin mahtavalta!!

Sarilta
Hannelta
Jasmiinalta
Liisalta
Kirsilta
Marikalta
Sadulta
New England Roselta

Mitä mää oon tehnyt ansaitakseen tämän..
Kiitos Teille <3


Heikkohermoisten ei kannataa lukea mun seuraavia itsepaljastuksia!!
(tai niiden, jotka luulivat minua jotenkin normaaliksi)


* Olen siis se ÄMM eli ärsyttävä maahanmuuttaja ... en sellainen, joka tuli Suomeen pimeän palkkakuitin perään, vaan sellainen, joka tuli pimeän puolison perään. Pimeän sen takia, että avioerosta on jo kohta 5 vuotta..


*Minulla on 2 kappaletta tyttöjä (12v ja 10v) ja olen päättänyt, että se määrä riittää minulle. Jopa senkin takia, että mä pelkään, et seuraavasta tulisi poika.. ja minä en satavarmasti osaa kasvattaa lasta jolla kasvaa kikkeli.  
Siitä kasvaisi tyttömäinen äijä..?


*Pelkään mörköjä, kummituksia ja muita mysteerisiä hahmoja, joita ei ole olemassa. Sen takia en koskaan halua olla yöllä yksin. Jos joudun olemaan, nukun valot päällä.

*Minulla on älyttömän huono numeromuisti. Joskus en muista, millä luokalla mun lapset käyvät, minkä ikäiset he ovat tai mikä vuosi nyt on. Kyllä se sitten mieleen palaa, kun vähän miettii..
Kerran olin satavarma, että olen 28v ja sitten kun tuli mieleen että olenkin 29, minä masennuin oikein kunnolla puoleksi tunniksi.


*Maaliskuussa, kun aloitin bloggaamisen, lupasin itselleni yhessä postauksessa, että käytän koko kesän korkokenkiä.
Onnistuinko pitämään lupaukseni?
Kyllä!
Ja palkinnoksi siitä minulle kasvoi kesän aikana pikkuvarpaisiin vaivaisenluut.



  Minä tunnustan kaikkia niitä ihania blogeja, joita luen! (klik)

Habitare

Messuilla Meni Mukavasti!
Ostin vain yhden jutskan.
Kun löysin Mosa-interiors osastolta tämän kauniin ruosteisen kynttiläjalan, tiesin heti, että minun on pakko saada se (lue: vietin kyseisellä osastolla 30 tuskallista minuuttia pohdiskellen, minkä ostaisin, sillä mulla oli mukana rahaa vaan yhelle ostokselle)








Antiikki-osasto oli paras.
Varsinkin Pehtoori-osasto.
Siellä oli mielettömiä vanhoja esineita (mielettömän-hintaisia, mutta ne ostaa kellä on ja toiset ne vaan kitisee).
Ystäväni tosin toivoi salaa, että olisi jättänyt tulematta.
Sen verran härskisti kuulemma huokailin ja silitin tavaroita..








 Seuraavaksi odotan kauneusmessuja ja sitten onkin ruoka-viinimessut, jotka ovat ihan parhaita!
Eikä siis mitenkään vaan sen takia että siellä saa ilmaiseksi ruokaa ja puoli-ilmaiseksi juoda.

Ps. Blogger on kyllästynyt minnuun, kun näyttää mun postauksia puolen päivän viiveellä!!

Sunnuntaina

Kävin sunnuntaina Sisustustaivaan Pian järjestämässä kirpparitapahtumalla, Espoossa.

Minulla oli itse piirretty kartta ja mukana kaikki mahdolliset puhelinnumerot, mikäli eksyn.
Olinhan menossa Espooseen ja kuulemma siellä eksyy aina..
En eksynyt..

Oli todella mukava nähdä ihmisiä, joiden kanssa olen jutellut (!?!) vaan blogin kautta.

Minä ajattelin kerrankin olla sivistynyt ja mennä miellummin 10 minuuttia avaamisen jälkeen, kun tunnin aikaisemmin oven taakse jonottamaan (kuten yleensä).

No.. kukaan ei huomannut mun sivistynyttä käytöstä ja illuusioni siitä, kuinka hienostunut mä olen, repesi heti kättelyssä: Ai sä tulit.. kiva..tieksä kaikki parhaat tavarat on mennyt jo..

Puotilta nappasin mukaan istuintyynynpäällisen:

Ja vihdoin löysin juuri sellaiset servetit, joita olen etsinyt!!

Tämän erittäin tarpeellisen muhkeankokoisen pelttipurkin ostin Marikalta.

Ja nämä Biibelit Riikkalta
Toinen on vuodelta 1926 ja toinen 1895!!!
Minä en kuulkas tiedä, olenko ikinä edes pidänyt kädessä mitään niin vanhaa, saatti sitten omistanut..

Olen hirmuisen iloinen että menin käymään.
Tästä tuli hyvä mieli koko päiväks ja kerrankin se ei johtunut ostamastani tavarasta vaan tapaamistani ihmisistä
<3

***

Arvontalipukkeitä oli varmaan kolme kiloa.
Tulostin raksutti minkä kerkes teidän kommenttejä pihalle ja tytöt pistin saksihommiin.

Minun tekis hirveästi mieli lähettää jokaiselle jotakin, mutta mä pelkään, että silloin tulisi ero.
(jos esim. vuokra-rahat menis arpajaisvoittoihin)

Voittajaksi kävi Willenmiina.

Paljon onnea!!

Sirpaleita ja kirppareita

Kävi sitten pienimuotoinen vahinko

Mulla ei oo tapana kiintyä esineisiin, joten se, miks mä olin koko loppuillan erittäin epämiellyttävällä tuulella johtui melkovarmasti vaan hormoneista..

Niin..ja jäihän minulle vielä se toinen.. ainakin toistaiseksi..


Niin.. ja onhan minulla ihanat uudet Green Gaten mukit..
Eli ei mitään syytä olla onneton..

Tässä ois top 3 kirppista, jossa enitein käyn (kaikki varmaan tietääkin ne jo..)

Valtteri viikonlopunkirppis

Kannattaa olla perillä viimeistään puol ysiltä.

Myöhemmin ei ole mitään ostettava, koska kaikki hyvä mene silmänräpäyksessä..

Heikkohermoisille en suosittele. 
Isot trokari-tädit nimittäin saattaa tukehduttaa sut takaapäin rintojensa väliin saadakseen pöydästä kaiken itselleen...

Kausiluonteinen Myyrmäkihallin viikonlopunkirppis

Kuten nettisivullakin sanotaan, se kirppis on käsite.. koska se on iso.. ja ikinä en oo poistunut tyhjin käsiin..
Sielläkin kantsii olla heti kun se avataan..

Jäähallin viikonlopunkirppis

Odotan jo kovasti, milloin siellä taas alkaa.

Tosin, en ole vieläkään päässyt yli siitä, että viimevuonna yks myi aidon LV-huivin 15-lla eurolla.
Ostaja en siis ollut mä..Sain trauman..

Sitten on pari pikkukirpparia, joissa piipahtan aina silloin-tällöin työmatkalla.
Mutta mun mielestä täällä Helsingissä ei edes ole sellaista kunnon isoa, hyvää itsepalvelukirppista..sellaista kuten esim. Turussa on. Tyhmää..

Iso ei ole mun lempisana, ettäs tiedätte!!

Mattoni mun

Vihdoin saapui mun hobbarilta tilamani matto.

Mielenkiintoista, että just vähän aikaa sen jälkeen kun olin klikannut maton ostoskoriin, isäntä ilmoitti, että me emme kyllä tilaa vähän aikaa yhtään mitään, kun muutenkin on jo miljoona laskua.

Tapani mukaan olin siis unohdanut mainita uudesta ostoksesta...

No..enköhä mä tästä selviä..pitää vaan kertoa sopivalla hetkellä...silloin kun hän on erittäin hyvällä tuulella ja minä näytän niin vastustamattoman söpöltä ja kiltiltä ettei mulle voi suuttua ..

Matto saapui ja mä piilotin sen lastenhuoneseen.

Illalla kun isäntä tuli kotiin, hän sanoi:

"Arvaa, mitä! Mä otin tolpalta sakot! V...u!"

 "Aijaa.. no..mäpäs tilasin Hobby Hallilta maton."

Huomenna sitten  lähenkin kaverin kanssa Habitare messuille.
Niillä lipuilla, jotka voitin Moses ja muut Manniset-blogista. <3



Ei mitään ihmeellistä

Kirpputorilta ostin lämpöisen peiton.

70 prossaa mohairia ja loput lammasta.

Mun oli ihan pakko, koska ensinnäkin se on niin herkkää ja maksoi vaan vitosen ja  sitten kuvittelin kuinka mä istun söpösti sohvalla siihen kietoutuneenä.

Pesulapussa lukee, että kaikenlainen pesu kielletty!

Siis täh? 

Miten tätä putsataan?

 Tämä ihana hempeän liila pelttitaulu maksoi kierrätyskeskuksessa 2 euroa.

JUST kun mul oli sellaiselle tarvetta!

Mikä onni!!

Sitten ostin kirpparilta vanhan maalauksen kehyksineen, joka näytti sinä hetkenä tosi hyvältä, mutta kotiin kun pääsin (eli parin tunnin päästä) ,en enää tykänytkään siitä.

Muutaman päivän päästä löysin toiselta kirpparilta melkein samalaiset kehykset ja tietenkin ostin ne, koska aina on kiva, kun löytää kaksi samalaista tavaraa..
(oi, mun on ihan pakko osta se, ku mulla on kotona samalainen..)

Onko järkee??

 Tässä kun katselin kahta kehystä, joista en tykkäkkään, niin tuli mieleen, että ainahan sitä voi vähän askarrella..

Ensimmäinen Tervetuloa-kylttini.
Jos se ei ois maksanut vain 50c, en olis ostanu.
Mutta kun halvalla saa, niin sitä ostaa ilmeisesti ihan mitä vaan!

Ei mitään ihmeellistä siis..

Kävin eilen Katajanokalla kaverin kauneushoitolan avajaisissa.. 

Minun piti vaan piipahtaa, viedä kukat, juoda lasillinen kuoharia ja jutella hetki... mutta jostain syystä kotiin pääsiin vasta keskiyöllä, hyvin iloisissa tunnelmissa..

Ei varrrmana johtunu siitä, että kuoharia oli tarjolla lasillisen sijasta laatikkollinen..

Lisää bon appetittiä

Voiko keittiössä olla koskaan liikaa hyvän ruokahalun-toivotus-tekstejä?

Jotkut ehkä muistavat mun ehkäisylampun klik..

No se on nyt roikkunut aivan liian kauan siellä olkkarissa, muistuttaen edelleen sitä, mitä mä en halua sen muistuttavan.
Joten ryhdistäydyin ja tuunasin sen uudemman kerran.
Tällä kertaa taisin onnistua paremmin.
Huomio kiinnittyy nyt lampun alareunaan, eikä sen ärsyttävännäköiseen yläpäähän.

Maalasin ulkopuolelta askartelumaalilla valkoiseksi, sisäpuoli jäi harmaaksi.
Teksti on sitä samaa vanhaa servettihomppelia.
Ja köyhänkristalli-ketju on ylijäämä yhestä toisesta lampusta.

Sitten..

Haluan esittellä teille sienen, jonka bongasin viime vuonna Eestissä, kun olin äitini kanssa sienimetällä:

Kellä alkoi tekee mieli...sienimuhennosta?