Uutta ihanaa

Kävin keskiviikkona Vip-outlet tapahtumassa Katajanokan Vanhassa Satamassa ja kattokkaa, minkä löysin MOSA Interiors-osastolta!!

                                               Ja arvatkaa, et tää maksoi vaan 20 euroa!!

Minulla ei ollutkaan ennestaan ku vaan 1 kynttelikkö, 4 kynttiläjalkaa, kasapäin tuikkualustoja sekä muutama lyhty..
Kerran mulla oli myös hieno ja iso metallinen kattokynttelikkö, mutta se mun oli pakko myydä lopulta kirpparilla pois.
Nimittäin puolisoni oli hakannut siihen päätänsä säännöllisen tahtiin jo puolen vuoden ajan, kunnes sillä tuli mitta täyteen... ja mä en siinä vaiheessa enää kehdannut väittää vastaan, sillä kohtuullisen pitkä pinna sillä kuiteskin oli.
Mutta minusta oli ainakin huvittava katsoa miten hän sekä meidän vieraat toinen toisensa jälkeen kolahtivat päitä mun kattokruunuun. (mitäs me lilliputit...)

Aloin siis heti leikkimään astioilla ja kattamaan pöytää kuviteltaville ystäville kuviteltavaa illallista varten.
Normaalisti mä en kyllä laita ruokapöytää nätiksi.
Ensinnäkin mä en koskaan viihdy ruokapöydässä 5 minuuttia pidempään. Siinä 5-ssä minuutissa mä ahmin kaiken ruoan ja ryömin olkkarin sohvalle (onneks ei oo pitkä matka) voihkimaan kuinka ähky mä oon.
Ja muut perheenjäsenet seuraa perässä. Siinä meidän perheen hieno ruokakultuuri.

Tämä kynttelikkö tule olemaan minun rakkain esine! (tai siis yks niistä monesta kymmenestä)

Jos tulee tulipalo, niin tämän aion napata ehdottomasti mukaan. (kuten myös ne kaikki muut)

                                                                 www.mosainteriors.fi


                                                           

Vanha ikkunanpoka

Tässä värkkämääni vanha ikkunanpoka, joka on pakollinen koriste-esine jokaisen maalaisromanttiikkaa harrastavan kotona (älkää kysytkää miksi, emmä tiiä, mä vaan seuraan muita).

Homehtunut ikkuna oli tuliaislahja Turusta (mun puolisolta!!! ihan totta!) ja on kestänyt reippaasti mun kovakouraisen hiomisen, kiroilun ja hakkaamisen.. Jopa lasitkin säilyivät ehjinä.

Tässä hän nyt on, saanut hieman maalia, ruosteiset vedimet ja pakollisen ranskankielisen tekstin (jonka tällä kerta tein ihan itse maalamalla, enkä siis tilanut netistä ylihinnoiteltuja tarroja).

Ikkuna on aika homeisen näköinen vieläkin, mutta hei! ostakkaa joskus sisustuslehti  Jeanne d'arc living (mun lemppari), niin ymmärrätte, että tämä on oikestaan kuin uusi!

Salsaopettaja haussa

Kävelin reippain mielin salsatunnille, kuten yleensä aina näin maanantai-iltana ja oho..
Sihteeri: "Hei etsä tiedä, et salsa ykkönen on lopetettu liian vähäisen käviämäärän takia?"
Minä: "Eikäää!" (ai heti kun multa jää viikko (ok, kaks) väliin, se lopetettaan??)
Sihteeri: "Juu, etkö sä saanut siitä sähköpostia?"
Minä: "En!"  (sain, mutta en lukenut sitä)
Sihteeri: "Sähän voisit mennä salsa kakkoseen."
Minä: "Niin.."  (ja samalla voisin ilmoittautua Idolsin koelauluihin, jos kerran pitää alkaa mollata itseään)

Kävin sitten Zumbassa, ettei reissu ihan turha olisi.
Mutta kyllä oli suolaa haavoilleni, kun puolet tunnista hypittiin ihanan salsamusiikin tahdissa. Teki mieli itkeä! Auuuuuu! (mä tahon tanssia kauniisti, eikä pomppia kuin hikinen kani!!)

On siellä tietenkin näitä ihania miespuolisia salsaopettajiaa vaikka kuinka monta, joista voi vapaasti valita,  mutta kun on tottunut käymään ihanan naisen tunneilla, niin ei taho-ei taho-ei taho muuta!!

Olo on kuin 10 vuottiaalla, jolle on kerrottu, et enää ei tuu viikkorahoja. Tyhmäää!!

Lopetukseksi vielä biisi, jota kuunnellessaan tekee mieli hakata jalalla seinää (tanssia salsaa), koska se on niin ihana. Nyyh!

Askartelua

Olen ties kuinka kauan metsästänyt makkariin tätä lamppua:

Jokaisessa pääkaupunkiseudun Anttilassa olen käynyt työntekijöitä ahdistelemassa - Hei, anteeksi, mä en löydä tota lamppu täältä. Ai ei olekaan? Oisko mahdollisesti varastossa? Juu, mä odotan, kiitos paljon!..... Ai loppunut? Onko mahdollisesti tulossa? Ajjaa.. Niin on! Ehh-en halua sitä vihreetä! Kiitos!

En todellakaan halua sitä lamppua vihreänä, kuten ilmeisesti ei moni muukaan.
Vai miksiköhän muuten joka puolella (myös netissä) on jäljellä ainoastaan noi kaalimato-vihreät?

Sit yks päivä löysin kyseisen lampun Ellokselta ja pistin tilauksen heti menemään. 

Sain vielä boonuksena -50%  ja vähänkö mä olin häppinä!

No, 3 viikko meni, eikä kuulunu mitään. Päätin sitten kysellä, et mis mahtaa rakas pakettini olla?

Tässä (muokkamaton) vastaus:

Pahoittelen, mutta paketille on matkalla sattunut jotain epätavallista

ja se on palautunut meille takaisin.Yritin tehdä tilaustasi uudelleen,

mutta valitettavasti tuotteiden saatavuus tällä hetkellä on todella huono.

AArghh!  Eli ne on lähettänyt lampun ja sitten  paketti onkin puolessa välissä matkaa kääntynyt takaisin ja sit ne on myynyt MUN LAMPUN jolleki toiselle sen sijaan, että postittaisi sen uudestaan minulle!!??
Äääää!! Mitä pahaa mää oon tehny??

Meinasin melkein unohtaa koko lampun ja jatkaa elämääni ilman sitä, mutta sitten sain ilmestyksen!
Mä ostan sen helkkarin kaalimatolampun ja teen itse siitä valkoisen!

Ja kuinka ollakaan, et saman päivän metrolehdessä oli tarjouskuponki -30% kaikista lampuista. Jee!
Ei muuta kun hihat heilumaan!

Tarvitaan:

Ruma lamppu Anttilasta (tarjoushintaan 35.-):

19 metriä valkoistaa nauhaa Sinellista (19.-)  ja valkoista spray-maalia tarjoustalosta (3.-):

                                             ..........
                                                
                                          ...........  kolme päivää myöhemmin:

Yhteensä: 57.-

Tuli sitten tietenkin hieman kalliimmaksi mitä normaalisti kaupassa maksaa (49,90) , muttä tällä lampullani on nyt kovasti tunnearvoa ja minulla on hienoja muistoja siitä:

• kuinka koko kämppä haisi spray-maalille ja mua oksetti
• kuinka maali leijuttuaan ilmassa noin 10 minuuttia laskeutui vessan lattialle, hyllyille ja matolle ja...mä en saa sitä enää pois!!
• kuinka joutuin käymään 4 kertaa keskustan Sinellissa (muualla ei ollu) ostamassa valkoista nauhaa ku se loppui aina vaan kesken (eka kerta ostin 5 metriä, koska mun laskelmien mukaan siitä olisi pitänyt riittää, sit ostin lisää 8 metriä, sit 3 ja lopulta vielä kerran 3)
• kuinka kaikki kynteni murtuivat kun survoin kristalleja paikoilleen
• kuinka ylpeä olinkaan itsestäni, kun asettelin lampun VIHDOIN kattoon
• kuinka mä en aio askartella enää vähän aikaa yhtään mitään!

Hair-day

Elämä ei oo helppo, kun on päättänyt vastoin luonnonlakeja olla päästään kirkkaanpunainen.
En kerkee värjäyksen jälkeen kunnolla iloitsemaankaan "uudesta tukasta", kun se alkaa olla jo latvoista kulahtunut.
No, olen aina sanonut, et punainen on rikkaiden väri, koska joka viikko sais olla ostelemassa kallista väriä ja arvatkaa, ostanko? Hö-hö-hö.. Koitan aina venyttää sen kolmeen viikkoon käyttämällä loppupätkässä  huppua sekä ulko- että sisätiloissa.

Kaiken kukkuraksi otin noin 2 kk sitten permanentin.
Tässä pikaisesti keskustelu, jonka kävin ennen sitä kampaaja-tätini kanssa.

Mä: Mä olen päättänyt, että haluan permanentin!
Hän: Sekaisin olet vai?
Mä: Ei ku oikeesti! Mä tahon sen!
Hän: Sulla on muutenkin jo aika heikko karvoitus siellä yläpäässä!
Mä: Mutta ku on kiharat, sit näyttää hiukset tuuheammilta.
Hän: Sä tulet näyttämään takapuoleen ammutulta varikselta!
Mä: Enhän! Mä tulen olemaan söpö kikkarapää!
Hän: Sä OLET sekaisin!

Mä sain, minkä halusin (kuinkas muutenkaan) ja hän oli tietenkin kokenut kampaajaana oikeassa siitä, miltä mun tukkaa tulee näyttämään.



Very bad hair-day eli normi päivä:

Not so very bad hair-day eli just värjätty:

                                                 Wish i had hair-day

     Ups, toi viimeinen kuva tupsahti jotenkin vahingossa! Ei mitenkään sille, että haluaisin tollaisen tukan! Mähän olen söpö kikkarapää!

Kesän 2011 trendit

Selailin eilen unta odottaessaan uutta H&M kuvastoa ja tulin siihen tulokseen, etten aiokaan olla trendikäs tänä kesänä!
Jos jotain vaatetta esiintyy ylivoimaisesti niin monella eri sivulla, niin monessa eri kuosissa, oletan luonnollisesti, että se on tämän kesän hitti, älytön trendipaukku. Ja mä jätän väliin! Kiitos!

Paukku nro 1.

HAALARIT

Nämä ovat siis pikkukukkakuosiset pyjamahousut ylipitkällä vyötäröllä?
 Miltä mahtaan näyttää nämä päälläni ottaen huomioon, etten ole noin 2 metrinen malli Usasta.
Olen noin puoltoistmetriä ja asun täällä Suomessa.









Paukku nro 2.

MINISHORTSIT

Näitä löytyi kuvastosta melkein joka sivulta. Ja minua ahdistaa!!
Koska nämä ovat oikeesti kivoja!
Mutta minulla on pienimuotoinen kysymys!
Mihin mä mun reisi-selluliitit laitan siks aikaa, kun käytän näitä??










                       Löysin kyllä yhdet ihanat shortsit, jotka laittaisin jopa itsekin jalkaan.
                              Mutta nämä olivatkin tarkoitettu odottaville äideille. Damn!

Dodii, mun perusteellinen muotiraportti olikin sitten tässä.  Morjes!

Harrastuksia

Harrastus nro. 1

SALSA

Aina kun kuuntelen sitä ihanaa biisiä, harmittelen, etten ole syntynyt tähän maailmaan kauniina kuubalaisena.
Siis nehän osaavat tanssia jo ennen kun kävelevät.
Ja minä kaikessa surkeudessani tanssin salsaa todennäköisesti kuin kävelevä kuubalainen jolla on vakava jalkavamma. Mutta siitä huolimatta, tämä oli rakkautta ensi askeleella ja aion olla uskollinen!

Harrastus nro. 2

ZUMBA

Tykkään Zumbasta, sillä saan hyvällä itsetunnolla nauttia siitä, kun komea lihaksikas äijä huutaa: Liikuttaa sitä peppua!! 
Meinaan että kun vieras mies komentelisi mua samalla tavalla jossain toisessa tilanteessa, ja tottelisin, mulle saattaisi tulla h i e m a n vaikeuksia kotona.
Tykkään Zumbasta vielä sen takia että.. ööh.. siellä on..kiva.. jotain..  (varmasti on muitakin syitä, miksi tykkään zumbasta, nyt ei vaan tuu ihan heti mieleen, sori!).

Harrastus nro. 3

JOOGA

Kiitos kekselijäiden hindujen pääsin pari vuotta sitten eroon pahoista selkäkivuista sekä mummosyndroomasta (kumartuessa en yltänyt kun koskemaan polviani).
Eräs harmillinen puoli on siinäkin.
Nimittäin joissakin rullaavissa liikeissä joutuu lihasten venyttelyn sijasta keskittymään suolistosta yllättäin pois tahtovan ilman pidättelyyn.


                  ***********************************************************

En todellakaan harrastaa niitä kaikkia tällä hetkellä, ainoastaan salsassa olen käynyt melko säännöllisesti viime syksystä asti.
Epäsäännöllisesti eksyn myös Zumba-tunneille totemaan ettei musta oo tähän ja nykypäivän joogailuni pitää sisällään 5 sekunnin aamuvenyttelyn.

MUTTA erittäin rakas harrastus minulle on kävely!
Mä kävelen jokaikinen päivä!!
Kävelen metroasemalle! Ja liukuportaissa! Kaupassa.. Oh, vaikka missä!!
Käveleminen on älyttömän helppo tapa pysyä peruskunnossa ja kävelleen pääsee ihan minne tahansa (tästä tulikin jostain syystä mieleen, että viime aikona olen vakavasti pohtinut ajokortin hankkimista)!

Koti kuntoon-ohjelma

Kulunut viikonloppu sujui ahkeran suunnittelun, ostoksien  ja remontin merkeissä, eikä tullut otettu ollenkaan alkoholiakaan!(kahta lasia punaviinia ei mielestäni pidä laskea alkoholiksi, sillä se ei edes mene päähän).

Perjantai ilta lähti käyntiin Bauhausissa, seinämaali ostoksilla.
Ja vaikka kuinka väsynyt olinkaan, en malttanut odottaa aamuun asti ja aloitin maalamisen heti.
1 litran purkista riitti juuri ja juuri pieneen seinään.
Siis yks kerros maalia!!!
Mutku pitää maalata ainakin 2 kertaa, jotta väristä tulee tasainen! (ainakin tämä pätee kynsien lakkaamiseen)
Olin ihan hermona, koska ei voi olla totta, että niin pienen seinään menisi kokonaiset 2 litraa kallista maalia.
Miten ihmisillä on varaa maalata kokonaisia taloja?!
Yöllä, kun heräsin pohtimaan päivän tapahtumia, minulle valkeni: Maalia olisi pitänyt laimentaa!!
Tosiaan, muistankin ihmetelleen maalatessaan, että miksiköhän tää on niin paksu ja vaikeasti levittyvää (daaa..!!).
Mitä tästä voisi ottaa opiksi?

1. Älä maalaa seiniä väsyneenä perjantai iltana?
2. Älä maalaa seiniä ollenkaan? 

Lauantain projekti oli kirjahylly.
Ostaminen oli helppo, kotiin kuljettaminen myös (ellei  muistella sitä, kuinka minun piti ehdottomasti tunkea ahterini auton etupenkille, vaikka puolet penkistä oli jo kirjahyllyssä)
Kasaamiselta säästyin, mutta sitten se paikan etsiminen....
Siis kuinkakohan vaikea on löytää kirjahyllylle sopiva paikka?
Meidän olohuoneessa on tasan 3 paikkaa, jonne sen vois laittaa.
Raahattiin hyllyä paikasta toiseen tasan 3 kertaa.
Yöllä en saanut kunnolla nukuttua (taas! kaikki varmaan luulee, et mä oon joku yömaniakki), sillä näin painajaisia.
Siitä tiesin aamulla, että kirjahylly on edelleen väärässä paikassa!
Kantoavun puutteessa laitoin käsipyyhkeet hyllyn alle, ettei tulisi naarmuja lattiaan ja purjehdin yli olkkarin neljänteen paikkaan, jota ei alunperin ollut olemassakaan!

Nyt minulla on kirjahylly ja kiva lukunurkkakin (jonka tuolin aion kyllä pian vaihtaa mukavampaan versioon).

Yksi pieni insidentti, josta minun pitää vielä kertoa tapahtui, kun oltiin etsimässä muun muassa kotiteatteri-systeemiä kotiimme.

 Löysin omasta mielestä aivan ihanan LG-version, jossa oli älyttömän söpöt pienet  Arne Jacobsenin munatuoleja muistuttavat kaiuttimet ja hintakin oli pieni. ("mä tahon ne", alkoi jyskyttämään aivoissani)
Puolisoni suuttui ja sanoi, ettei ikinä suostuu ostamaan tälläisiä naurettavan näköisiä vehkeitä. Että voisiko hän  päättää edes siitä, millaiset viihdelaitteet kodissamme ovat, kun ei kerran mistään muustakaan voi päättää.


No olkoon, päätin olla armahtavainen (eli en  jankuttanut munakaiuttimista enemmän kuin noin 4 kertaa).
Hän saa kaikin mokomin tuntea itseään 500 euron Pioneeri kotiteatterin verran miehekkäämpänä (äpyhh!).

La maison

Rakastan sisustamista ja olen vuosien aikana pikkuhilja ihastunut maalaisromanttiseen tyyliin.

Valkoinen on ehdoton lempivärini huonekaluissa. Kaiken, minkä ihminen pystyy maalaamaan, olen maalannut valkoiseksi, alkaen peilikehyksistä ja sänkypäädyistä lopettaen ruokailuryhmään.

Kauniit tavarat tuovat silmäniloa. Olen monesti jäänyt kesken muun touhun tuijottamaan jotain esinettä ja huomannut hymyileväni itsekseen.
(Joka on myöskin hieman peloittava. Nimittäin itsekseen hymyileminen saatta olla merkki alkavasta mielisairaudesta)

En ole edes puolessa välissä ostoslistaa. Hyvä näin, sillä jos kaikki olisi valmista, kyllästyisin  todennäköisesti  ja suunnittelisin jo muuttoa uuteen paikkaan, jossa voisi aloittaa alusta.

Sisustaminen on opettanut minulle myös kärsivällisyytä. En saa kaikkea heti-tässä-nyt. Valkoista senkkiäni odotin esimerkiksi  puoli vuotta. (joka oli suunnilleen 181 päivää ja 181 yötä. Ei sillä, että tämä odottaminen olisi ollut jotenkin piinnallista!! Ei ei!! )

Lempipuuhani on käpertyä uuden sisustuslehden ja kahvikupin kanssa peiton alle.
Se on kuin meditaatio - tuijotan silmät pyöreinä niin kauan yhtä sivua (vaikkapa Pentikin kahvikupin mainosta), kunnes löydän sisäisen rauhattomuuden eli minulla välähtää joku loistava sisustusidea.
  (Saatta kyllä käydä niinkin että se  idea on: "Minun täytyy saada tämä kahvikuppi!!")

Luulen että puolisoni ei viihdy niin hyvin kodissamme kuin minä.
Yritä siinä sitten tosimiehenä jätkien kanssa katsoa telkkarista lätkää ja vetää kaljaa, kun ympärilläsi on kaikki niin romanttista ja naisellista.
 
Hän kyllä kieltää mun väitteet, mutta uskon, että sisimässään hän haaveilee olkkarimme olevan viimeisen päälle hieno HiFi-huone mustineen nahkasohvineen. (yökk! Over my dead body!!)

 Lapsiani taitaa hieman ahdistaa mun tapaa liimata ranskan- ja latinankielisiä sisustustarroja ympäri kämppää.
(TAAS sä oot tilaanut tarroja?! Mikä sua vaivaa? Et varmana laita tätä meidän huoneeseen!)

Haaveilen asuvani kauniissa villassa, joka on täynnä ihania pölyä keräviä tilpehöörejä, isoja vaaleita antiikkikalusteita ja kukkia, kukkia, kukkia!
Sinne on vielä aika pitkä matka täältä kerrostalon vuokra-asunnosta, mutta uskon, että jonain päivänä olen perillä.

About me

Olen aina ollut melko hyvä kirjoittamaan tarinoita, vaikka itse niin sanonkin.

Jo ekalla luokalla kirjoitin monen sivun pituisen satutarinan pienestä siasta.
Tarinani sai opettajalta niin paljon tunnustusta, että hän monisti sen ja jakeli muillekin luettavaksi.
Pojat alkoi tietenkin nauraa mulle ja haukkumaan porsaaksi. Että kiitti vaan, ope!

Mutta muuten minulla on kyllä positiivisia kokemuksia.
Olen kirjoittanut elämäni aikana vaikka mitä ja vaikka kenelle ja ne ovat olleet hyviä, sen myönnän.
Lukion loppukoessa sain yhen parhaista numeroista kirjoittaessaan 8-sivuisen näkemykseni siitä miksi maailmassa on sotia. Harmi, etten muista enää, miksi niitä sitten on..

Olen jopa joutunut ystäväni puolesta keksimään kaksimielisiä tekstiviestejä hänen uusille poikaystäville ja siinä en pidättellyt luovuuttani. Khöm!
Harmikseni yhestäkään ei tullut hänelle pysyvämpää puolisoa. (siis ei sillä, että olisin halunnut joskus myöhemmin paljastaa sille salaisuuteni.. Haloo!!)

Anyway, tykkään kirjoittaa. Tykkään leikkiä sanoilla, dramatisoida ja liioitella, hassutella ja hullutella.


MUTTA.. oikeassa keskustelutilanteessa olenkin sitten yleensä aivan tuppisuuna ja silloin, kun pitäisi sanoa jotain vitsikästä tai älykästä, minä vain mumisen epämääräisiä sanoja. 
Vasta illalla sängyssä maatessa ja itsekseni päivän tapahtumia läpi käydessä keksin  vihdoin nappiin osuvan lauseen, jolla olisin ehdottomasti päässyt pätemään. Tätä saatan sitten harmittella jälkeen päin jopa monta viikkoa. Miksi mä en keksinyt tätä heti??!!

Tosin tuppisuuna oleminen toi minulle 10-vuotiaana oman kylän missitittelin.
Kun mini-missiehdokkaat seisoivat rivissä lavalla ja odottivat vuoroaan, joka ikinen heistä pälpätti ja pelleili taukoamatta.
Joka ikinen, paitsi MÄ.
Olin hilja, hymyilin ja tuijotin tyynesti katsojien yli kaukaisuuteen. Koska olin nähnyt telkkarista oikeiden missien tekevään niin!
Kysymysvuorossa nolasin itseni täysin, sillä en edes ymmärtänyt koko kysymystä ja vastaukseni oli yksinkertainen ja osuva: En tiedä!
No, nauhan sain ympärilleni ja olen ihan varma, että voitto tuli kotiin vaan sen takia, että olin hiljaa!

Kesä mielessä

Olen tehnyt vakavan päätöksen!
Se on itseasissa muhinut mielessäni jo monta viikkoa.
Koska tämä talvi on ollut pitkä ja pimeä, tuntunut loputomalta via dolorosalta ihmiselle, joka hyväksyy kyseisenä vuodenaikana ainoastaan nollakelin, niin päätin tänä kesänä käyttää ainoastaan kauneita mekkoja ja kenkiä.
Päätin nauttia jokaisesta ihanasta, lämpimästä päivästä ja pukeutua kauniisti!
Tavallaan se on myös kosto viime kesälle, jolloin kuljin joka päivä varpaanväli-läpsyköissä, haaremi(lökä)pöksyissä ja yli-isossa yhtä pitkissä kuin leveissä topin&mekon ristisiitoksissä.

KOSKA OLI NIIN KUUMA!!
Siis mitä tarkoittaa, et oli kuuma? Siis täällä pohjanmaalla vai? No ei voi olla!

Joka tapauksessa tänä kesänä meinaan olla valittamatta mistään ja näyttää hyvältä joka päivä!!
(hmm.. samalla voisin lupaa että aikuistun, avarran maailmankuvaa, muuttun hyvin sosiaaliseksi ja kaikin puolin mukavaksi..khöm)

Kaikista mukavinta tässä päätöksessä on se,että pääsen metsästämään hyvällä omatunnolla mekkoja ja kenkiä. Jeeeijj!!
Siis kesästähän tulee varmasti todella pitkä ja mä tarvitsen niitä kaikkia aika monet kappalet!! :P

Tere!

Tajusin eräänä päivänä, että olen jäänyt avuttomasti koukkuun erilaisiin blogeihin.

Kun ennen kuuluin ryhmään me-jotka -juomme -aamukahvimme-facebookissa, niin nykyään loppuun voisi  lisätä -blogeissa.

Samalla kun lueskelen (kyttään) minulle täysin vieraiden ihmisten tekemisistä, kuvittelen aina silloin-tällöin miltäköhän oma bloggini näyttäisi.

Joka kerta olen sitten todennut, ettei minulla riittäisi tarinaa tohon. Siis onhan mulla aika tylsä elämä, olen tässä elämässä aina kuljeskellut ilman mitään selkeää päämäärää, päivä kerrallaan.

Ja hei, ketä kiinostaaaa??!!

Mut tänä aamuna ajattelin  ja hitot! Voisinhan mä kirjoitella tätä blogia itseänikin varten.

Näistä pienista ah-niin-tärkeistä jutuista, jotka saavat minut aina hyvälle tuulelle.

Kuten a) vaatteet b) sisustaminen c) sisustaminen...

Ja tässä mä nyt olen!

Mistä toi nimi? Kun kävin 2 minuutin aikana läpi erilaisia nimityksiä (ku oli niin kiire) , alkoi yhtäkkiä päässäni laulamaan komea Pauli Hanhiniemi.

Kai se tarkoitti jotain..ja ei ainakaan ollut varattu (siis nimi, ei Pauli).

Eli se siitä! Toivottavasti tästä tulee jotain hyvää ja kaunista!