18. maaliskuuta 2011

La maison

Rakastan sisustamista ja olen vuosien aikana pikkuhilja ihastunut maalaisromanttiseen tyyliin.


Valkoinen on ehdoton lempivärini huonekaluissa. Kaiken, minkä ihminen pystyy maalaamaan, olen maalannut valkoiseksi, alkaen peilikehyksistä ja sänkypäädyistä lopettaen ruokailuryhmään.


Kauniit tavarat tuovat silmäniloa. Olen monesti jäänyt kesken muun touhun tuijottamaan jotain esinettä ja huomannut hymyileväni itsekseen.
(Joka on myöskin hieman peloittava. Nimittäin itsekseen hymyileminen saatta olla merkki alkavasta mielisairaudesta)


En ole edes puolessa välissä ostoslistaa. Hyvä näin, sillä jos kaikki olisi valmista, kyllästyisin  todennäköisesti  ja suunnittelisin jo muuttoa uuteen paikkaan, jossa voisi aloittaa alusta.


Sisustaminen on opettanut minulle myös kärsivällisyytä. En saa kaikkea heti-tässä-nyt. Valkoista senkkiäni odotin esimerkiksi  puoli vuotta. (joka oli suunnilleen 181 päivää ja 181 yötä. Ei sillä, että tämä odottaminen olisi ollut jotenkin piinnallista!! Ei ei!! )


Lempipuuhani on käpertyä uuden sisustuslehden ja kahvikupin kanssa peiton alle.
Se on kuin meditaatio - tuijotan silmät pyöreinä niin kauan yhtä sivua (vaikkapa Pentikin kahvikupin mainosta), kunnes löydän sisäisen rauhattomuuden eli minulla välähtää joku loistava sisustusidea.
  (Saatta kyllä käydä niinkin että se  idea on: "Minun täytyy saada tämä kahvikuppi!!")








Luulen että puolisoni ei viihdy niin hyvin kodissamme kuin minä.
Yritä siinä sitten tosimiehenä jätkien kanssa katsoa telkkarista lätkää ja vetää kaljaa, kun ympärilläsi on kaikki niin romanttista ja naisellista.
 
Hän kyllä kieltää mun väitteet, mutta uskon, että sisimässään hän haaveilee olkkarimme olevan viimeisen päälle hieno HiFi-huone mustineen nahkasohvineen. (yökk! Over my dead body!!)

 Lapsiani taitaa hieman ahdistaa mun tapaa liimata ranskan- ja latinankielisiä sisustustarroja ympäri kämppää.
(TAAS sä oot tilaanut tarroja?! Mikä sua vaivaa? Et varmana laita tätä meidän huoneeseen!)




Haaveilen asuvani kauniissa villassa, joka on täynnä ihania pölyä keräviä tilpehöörejä, isoja vaaleita antiikkikalusteita ja kukkia, kukkia, kukkia!
Sinne on vielä aika pitkä matka täältä kerrostalon vuokra-asunnosta, mutta uskon, että jonain päivänä olen perillä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...