Ruostepurkit kunniaan ja vähän muuta

Kommentien perusteella minun ilmaiseksi saatu purnukat ovatkin aika arvokkaita joten mun oli oikein pakko laittaa ne kunniapaikalle.
(minä en vieläkään voi ymmärtää, että noita oikesti myydään, ku mulla on joku mielikuvitus/muistikuva, että autotalleissa miehet säilyttää noissa ruuvimeisseleita ja pultteja..?)

 Oikestaan ne on aika kivat siinä verhotangon päällä.. minun vaan pitäisi vaihtaa verhot sopivampiin... khöm..

Jotexin paketti saapui vihdoin ja viimein!!
Mä odotin sitä tasan kaksi (tuskallista) viikkoa, kerran kerkesin ahdistamaan Jotexin työtekijöitäkin- kirjoittamalla heille.
Vastaus oli muuten sen verran tyly, että en ainakaan enää tilaa sieltä mitään. (ellei tuu mitään uutta kivaa myyntiin..)

Mutta siis tommoset verhot sain:

Kerrankin eteinen ei ahdistaa mua niin paljon!
 (idean kopsasin muuten Viva la Vintage Mimmalta)

Ja sitten lastenhuoneseen semmoset söpöhöpö-tyynyt.
Ja ei yhtään mitään muuta!
Tällä kertaa ihan oikeesti ei mityä!

Maanvaiva ylpeänä esittää:
Projekti the PENKKI:

Tämän penkin tein ihan itse silloin, kun olin Turussa käymässä.
Vanhaa lankkua olikin jo, mutta jalat etsittiin metsästä.
Niin kiva!
Siihen asti kunnes kusiaiset kävivät kimppuun..
Onneks ei minun kimppuun..
Mutta sen jälkeen emme uskaltaneetkaan enää mennä takas metsään, joten kaks jalkaa on hieman erinäköiset.
Mutta ei haittaa minnuu ainakaan!
Sunnuntain viinirapulaa uhmaten sahasin käsisahalla ja kuvittelin olevani 1800 luvun puuseppä.

Jalat vasaroin huikeilla nauloilla lankkuun kiinni vasta kun tultiin kotiin.
Vessassa pytyn päällä.. kello 21.40 illalla.

Tuon vanhan puisen marjapoimurinkin sain ottaa itselleni.
Hmm.. toi ruosteinen hevoskengäkin on Turusta.. maksoi euron kirpparilla.


Ja Amsderdamin pelttipurkki löysi lopulta paikan vessan hyllyltä!

Mekkopöytä ja ruosteisia pelttipurnukkoita

Aaaa... mun amsderdamilainen pelttipurkki ei sovi mihinkään!! 
 
Huomasko kukaan, että murattini elää vieläkin!! Mä en koskaan muista kastella ja näköjään muratit tykkää siitä. Edellinen kuoli kahessa viikossa, kun mä juotin sitä joka päivä.

Ps. bongaa kuvasta roskapussi ja harjanvarsi!

Ei mene pullot kylttien mukaisesti. Tässä talossa ei punaviinit vaan säilyy päivää pidempää, mutta niitä lahjaksi saatuja valkkaripulloja voi työntää koristeeksi vaikka minne..


 Innostuin Turusta raahamaan vanhoja pelttipurkkeja mukaan, kun kerran ilmateeks sai.
En vaan osaa asetella niitä mitenkään kivasti.  Kaappinpäällinen näyttää tällä hetkellä 60 luvun kyläkaupalta, enkä ole varma, onko se hyvä vai huono asia se.

Lisää tietokonepöydän tuunausta .
Minusta se on suloinen (ja tein sen harvinnaisen kunnolla, jopa kankaan reunatkin kääntelin liimanauhalla), mutta isäntä kitisi, että se on kuin joku mekkokangas.. ?!

Tietokone itse on edelleen eteisessä, lattialla.

Kunhan saan aikaiseksi mennä metsästämään jostain 20 metrin pituista modemijohtoa..

Näisitepä mun Geisha-asennon kun kirjoitan tätä postausta! 

Eestistä tuli paketti (ei sentään postipaketti) äidiltä <3


Ja siinä se katsomon kymppitonni paukahti rikki niin etten edes huomannut.

Tässä on top 3 lista, joiden kautta tänne on tullut eniten katsojia:

1. Mummon huusholli (ylivoimaisesti)

2. Kolmen tähden koti

3. Vaniljainen

Eli jos Teitä - Pepi, Marika ja Liisa ei olis olemassa, niin... ... ....  (en keksi mitään tarpeeksi dramaattista tähän)

Kiitos <3

Turku liikkuu!

Olin pyörtyä onnesta,kun näin, mitä kaikkea ihanaa Turun kirpputorit tarjoaa!

Paljon-paljon tavaraa jäi ostamatta, koska rahat loppui kesken olen kuitenkin järkevä kuluttaja!

Kävin noissa kahessa ja sitten tuossa.

 -iso pelttipurkki,joka ainakin lappujen mukaan on Amsterdamista (älkää edes tulkaa sanomaan, että samalaisia myydään Halpa Hallissa!!)

-Riviera Maisonin viinipulloteline ja iso tarjotin (samassa pöydässä oli vaikka mitä ihanaa, GG-ta ja vaikka mitä, mutta hittolainen, kun ei kaikkea voi saada, tuskaisena koitin ottaa "järkevämmät")

-sitten ruostuneet pikkuvuokat! (noita olenkin halunnut jostain syystä, mutta meilläpäin sellaiset maksaa yhessä paikassa 2 euroa kappale,eikä oo edes kovin ruostuneita(?!), nyt nuo kaikki tuli eurolla!)

Mua ahdistaa vieläkin, ku yhellä kirpparilla oli myytävänä RM-n älyttömän iso puinen hylly/kaappi keittiön välineille ja hyvät hyssykät että se maksoi vaan jotain 40 euroa. 

Mutta vaikka hiki nousi päähän kuumeisesta pohdiskelusta,niin en millään keksinyt, miten sen saisin toimitettu kotiin, sillä autoon se ei ainakaan olis mahtunut!

 

Tästä olen iloinen! Ikivanha ja iso (iso on näköjään tänään mun lempisana) pastillirasia!

Maksoi kympin ja mun mielestä ei todellakaan ole paha hinta näin isosta ja kauniista rasiasta!

 Ai että mä rakastan vanhoja leffoja! Harvoin näitä löytää ja vielä harvemmin ne maksaa 75 senttiä kappale!

Taas yks pullo lisää vessan hyllylle pölyä kerämään.
Tuossa luki hintalapussa, että vanha pullo ja minä tietenkin heti ihastuin.
Jos siinä ois lukenu, että uusi pullo, olisin pyörittänyt kädessä, todennut että onpas kaunis pullo.. ja laittanut takas myyntihyllylle.

Tattaraaraa!!

Nämähän ne vasta isot ovat!!

Ette kai halua tietää, miten me tuotiin ne kotiin meidän selkärepunkokoisessa autossa?

No sidottiin naruilla sisäkattoon kiinni!

Ettei meidän olis tarvinnut aja 2 tunnin automatka päät kallellaan.

 Vain hullu jättäis tollaiset kauppaan, jopa senkin takia, että hinta oli 7 euroa kappale!

Te ette ehkä innostuu yhtä lailla kun minä, mutta odotakkaa vaan, kun olen ne putsannut ja tuunanut.. hohohoo..

 Tämä lauantai-illan iloinen tunnelma aiheutti sen..

 ..että sunnuntai-aamuna kuvasin haikeena ja silmät sumeana yksinäistä riippukeinua tuulessa keikkuumassa:

Viikonlopuksi yhteen paikkaan?

Tilaasin uuden sisustustarran joka asettui tietokonepöytään. Idean sain Riviera Maisonilta.

Kun mä asetin tarraa paikoilleen, mä VANNON, että se oli suorassa, mutta kun aloin S-etukortilla hankamaan sitä kiinni, joku tunteematon luonnonvoima (ehkä Feng Shui?) veti sen vinoon.

Mulla ei ole harmaata aavistustakaan, mitä tuo teksti tarkoittaa, mutta onkohan sillä loppujen lopuksi niin väliä?

Kunnon nettikaupasta tilasin, joten tuskin se mitään rivoakaan meinaa..?

Sain muuten uutta toivoa elämääni. Tietokonen ei ehkä tarviikaan jäädä keskeelle eteistä.

Mutta se tarkoittaa vähintään sitä, että seiniä ja kattoa tule kiertämään noin 20 metrin pituinen johto.

Siistii!

Onko muuten olemassa maalaisromanttisia johtoja? tanskalaisromanttisia? tai edes  ranskalaisromanttisia?

Daapatii..

Viikonlopuksi oli tarkoitus päräyttää Turkuun. 

Aina kun mä olen meinannu mennä viimeisen vuoden aikana sinne kyläilemään, on jokin ruvennu tökkimään.. ja kertakaan en siis ole perille asti päässyt. (siitä on reilu vuosi kun muutin sieltä pois)

Ja arvatkaa mitä!? Tänään hajos meijän auto!!

Huomenna selviä, saako sen edes kuntoon.

Mitäköhän meinaa, että on kaupunki, johon on mahdottoman vaikeeta päästä??

Junalippuihin en ainakaan investoi, ku samalla rahalla pääsis lentämällä vaikka minne...

Mutta minäpä toivotan Teille hauskaa viikonloppua ja jos ei mua täällä näy, niin tiedätte, että olen matkalla till Åbo!

Kyllä Green Gaten koriliina saa jopa s-marketin halppissämpylätkin näyttämään hyvältä!

Tähän en keksinytkään otsikkoa

Minä en ole kertakaikkiaan mistään onnistunut löytämään hyvännäköistä vanhaa koulutaulua.

Ja mä en kertakaikkiaan jaksaa enää odottaa, milloin sellainen tule vastaan.

Joten ostin korvikkeen. Maksoi 2 euroa. Stockmann-outletistä.

Kotiin kun pääsin alkoi harmittaa että ostin vaan yhden.

Ois pitänyt ottaa vähintään kolme kappaletta.

Ainahan tälläisille olis käyttöä.

Tässä ois loistokirjallisuutta kirppikseltä, eurolla.

Musta tuntuu, että tästä tule mun uusi raamattu, jolla mä läimäytän aina isäntää päähän, jos se ei taas tajua.

"Naiset osaavat puhua ja kuunella samanaikaisesti ja vielä syyttää miehiä siitä, että nämä eivät osaa kumpaakaan."

Mutta joo.. on se kyllä kumma, kun miettii, miten mä vielä puoltoist vuotta sitten luin hulluna anatomiakirjoja ja opiskelin latinankielisiä sanoja.

Nyt minä luen typeriä miten-pääset-kotona-pätemään-elämänoppaita ja latinan sanoista muistan vaan ne, mitä ei edes kuulunut opettella.
Kuten esimerkiksi flatus.. joka tarkoittaa pierua.

***


Kiinnostaako ketään, miten minun vianilmoitustarina Soneran kanssa päättyi?
Ai ei vai..? no.. eli tein sitten sen kuuluisan vianilmoituksen, kun netti yhtäkkiä lopetti toiminnan.

Minulla oli ennen Welho, mutta kun postilaatikkoon tupsahti mainos melkein ilmaisesta Soneran  liittymästä, niin tottahantoki mä menin vaihtamaan yhtiötä.

Vihdoin minulle soitti huoltomies, joka ilmoitti, että ei minulla ole Soneran netti edes kytkettynä koko  modeemiin.
No on varmasti!! 
Ei muuten ole!
Soneran nettihan tule puhelinpistokkeesta, ei antennipistokkeesta niinkun kehittynyt nykypäivän netti (esim. Welho) tule!

Welhon oli määrä loppua viimeisenä heinäkuun päivänä, mutta näköjään ne eivät osaa lopettaa ajoissa, vaan päräyttivät ilmaista nettiä minulle vielä parisen viikkoa, antaen kaiken lisäksi ymmärtää, että tämä onkin se melkein ilmainen Soneran-netti. KUNNON HUIJAUSTA!!

Jaa-aa.. siis missäpäin kämppää meillä mahtaa edes olla koko puhelinpistokerasia..
Oooo.. siinä ihanan tulitikkurasiankokoisessa eteisessä!!
Vautsi!

Toisaltaan, nyttenhän minä saisinkin eteisestämme kodin käynttikortin.
Nettiriippuvaisiahan täällä vaan asuu..

Muhvineita ja muuta

Mini kikkarapää veti arpalipukekorista tällä kertaa pihalle Jarna'n. 

Onneksi olkoon!

Sunnuntaina minä leivoin. Minä en yleensä leipoo, koska en osaa.

Leivoksista piti tulla muffinsseja, mutta ei noita kokkareita kehtaa näin hienolla nimellä kutsua, joten olkoon muhvinit!

Ulkonäkö on kieltämättä epämuodostunut, mutta jumaleishön, maku oli hyvä!

Vai mitä muutakaan voi odottaa kaakaotaikinaan upotettusta dumle-karkista ja päälle ripoteltuista TuttiFrutti rakeista.

Sivistyneet ihmiset laittaisi noille pikkulautaisille tarkoituksenmukaisesti käytetyt teepussit, mutta sitä minä en todellakaan ole.

Tapettijämillä päällystin pari kenkälaatikkoa.

Näinkään helppo homma meni todella päin peetä. 

Laatikoista tuli vahingossa erinäköiset ja tapettikerros tuli niin paksu, että vain raakaa voimaa käyttäen sain kannen päälle, enkä lähe edes kokeilemaan, että saako sen pois päältä.

Rm-ltä löysin suloisia servettejä ja kaapissa oli pari oudon väristä kukkaruukkua.

Onneksi minulla oli vielä hieman kattomaalia jäljellä, joten ei muuta kun sutimaan.

Ja sitten decoupage (ai että se on hieno sana se)-tekniikkalla niistä tuli tommoset:

 

Tulin muuten vähän aikaa sitten iltakävelyltä. Tarkoitus oli kerätä vähän pihlajanoksia maljakkoon. 

No kas kumma, kun kaikki hyvännäköiset oksat olivat suurinpiirtein 3 metrin korkeudella ja siihen minä en alennu, että rupeis kiipemään pihlajamarjojen perässä puuhun.

Päätin sitten kerätä vähän kanervanvarsia. 

Sitä varten piti kiivetä kalliolle.

Hienostihan se meni! 

Vaan että alas tulin jalat eellä, takapuoli tiukkaasti kiinni kivissä.
Ei sillä, että olis jotenkin nolottanu..

Morjes!

Tapetointia

Eilen korkkasin punaviinipullon ja rupesin tapetoimaan lastenhuoneen seinää (jonka mä noin 3 kk sitten maalasin kammo-liilaksi).

Kun viimeinen pala tapettia sai seinään, loppui yllättäin myös viinipullon sisältö..

En ala kuvailemaan eilis-illan yksityiskohtia, mutta kavereideni keskuudessa on levinyt  kulovalkeana uusi synonyymi alkoholinkäytölle - tapetointi.

(meen viikonloppuna kaverille tapetoimaan..tuli tos laitettu vähän tapettia eilen..)

Oolraitt..
Mutta hyvää tuli seinästä! Ei ees mennyt pahasti vinoon/päällekkäin/ryttyyn.

Vielä pitää keksiä jotain kivaa seiniin, mutta en jaksaa ainakaan stressata siitä.

Ja sitten hei, katsokkaa, minkä mattoihanuuden mä löysin Piironki-sisustuskaupasta!! Pilkuilla!!

Ja arvatkaa, et toi maksoi vaan 14 euroa! (-50%) 

Hullukaan ei jättäis sellaista kauppaan, mitä sitten että hullulla on itsella lompakossa vain 26 euroa!

Sitten perjantain päivä-asu-kuva:

Mainitsemisen arvoisia asioita ovat uudet hiukset (-10cm. huoh) ja yhtä kokoa liian isot kengät.

(jos kirpparilta löytää 20 eurolla upouudet 170 euron lempimerkkiset kengät, niin ei haittaa vaikka olis 3 kokoa liian isot. )

Eikö olekin kiva ryppyinen hame?
Vaikka mä täällä soitan torvea siitä, kuinka mä en silitysrautaa koskaan käytä, niin tämä on ainoa hame, mitä mun on pakko silittää. Kuva on otettu illalla, kun tuli hikisenä kotiin, ja koska mä en rautaa mukana kanniskelee, on ryppyjä enemmän kuin norsun takajaloissa.
Seli-seli-seli...

Lisää Cräckiä ja muuta mukavaa

Vietin koko eilisaamun jutelleen Soneran vianrajauspalvelun puhelinautomaatin kanssa.

Onko kukaan Soneran asiakas?

Siis tiesittekö, että siellä pystyy asioimaan ainoastaan puhelinrobotin kanssa?!

No ok.. miellyttävä, melko luonnollinen miesääni, mikäs siinä.. ja hyvin kärsivällinenkin kaiken lisäksi - toisti asian moneen kertaan, jos en heti ymmärtänyt.

Ja kun vahingossa röyhtäilin suoraan luuriin  tai kiroilin tai muuten vaan sekoilin hän ilmoitti yliystävällisesti: "Anteeksi, en saanut selvä".

Sitä kiroilua tais tulla aika paljon, varsinkin silloin kun 20 minuutin "keskustelun"  jälkeen kännykästäni loppui virta ja minun täyttyi aloittaa kaikki alusta.

 "Hei , soitit Soneran asiakaspalveluun. Palveluvalikoimme toimii puheella. Kerro nyt muutamalla sanalla mitä asiasi koskee... Anteeksi, en saanut selvä.. ".
Aaaargh!!
MIHIN TÄMÄ MAAILMA ON MENNYT?!

Olen jo pitkään halunnut kokeilla decoupagiointia (mikä sana!?).
Vaan että mistään ei meinaa löytää kivoja servettejä (anyone?).
No mutta kun minä olen saanut päähän, että just tänään haluan kokeilla, niin mikään ei kyllä estä mua..
Joten  decoupaagisin servettien sijasta pieniä vanhoja lehtileikkeita ja hyvinhan se onnistui!
Ensin vaan kulutin lehteä hiekkapaperilla, koska vaikka se on vuodelta 1937, niin silti ei ollut tarpeeksi vanhan näköinen.

Tuossa ne mun ihanuudet ovat rivissä.

Hirveästi harmitti, että jouduin ottamaan vanhan omenalaatikkon pois kaapin päältä, koska pullot eivät päässyt siinä tarpeeksi esille.
Nyt vanhus toimittaa olohuoneen nurkassa ylitärkeetä virkaa - yhden koristetyynyt sälilyttäjänä.

Dodii ja sitten krakleerasin vanhan tuolin.
Eräs ihana lukijani kommentoi viime kerralla, että hyvin onnistuin.. et hänellä ei meinaa krakleeraus onnistua ollenkaan, jää klönttejä tms.

No mä en edes tiennyt, että siinä voi epäonnistuakin, mutta nyt tiedän ja sen takia päätin kertoa mestarikrakleerajan 2 tärkeää vinkkiä.

1. osta kaupasta mahdolliseman halpaa maalia (kuka noita ylihinnoiteltua kalustemaaleja edes ostaa, kun yhtä hyvin kelepaa esimerkiksi ylihalpa kattomaali)

2. sivele maali erittäin nopeasti ja huolettomasti (minähän harrastan huolettomuutta kaikessa, mutta onpa harmi, että tämä elämänviisauteni ei päde esimerkiksi oppikirjojen päällystämisessä kontaktimuovilla)

Ps. käsi ylös kuka vihaa kontaktimuovia!!

Kesämekko

Eestissä oli siis kaikin puolin hirveän mukava.

Sää oli koko viikon joko tälläinen

tai sitten tälläinen

Mutta ei se mitään, sillä vähän väliä se oli myös tälläinen.

 Kuten huomaatte, kaari ei mahtunut yhteen kuvaan. Oletteko joskus seissut sateenkaaren päässä? Minä olen!

Äidilläni on Etelä-Virossa omaa guesthouse.
(suomeksi)
Jo vuodesta aatami ja omena.
Vastaavia on koko Virossa kuin sieniä sateen jälkeen, mutta tämähän on ainakin suosittu ja tykätty.

Katsokkaa itse vaikka muutamia kuvia , niin ymmärätte yskän ja sen miks mun on niin vaikea aina lähteä pois.
Vuonna 1990 tuo paikka oli pelkkää suota ja pusikkoa. Ei mitään muuta!
Äitini mies aloitti urakan aivan yksin ja pienellä rahalla.
Ei sitä oikein pystyy kuvittelemaan, kuinka paljon työtä tämä paikka on vaatinut tullakseen sellaiseksi, mitä tänäpäivänä on. <3


***

Syyssade piiskaa kasvoja, puista lentää kylmän tuulen mukana inhottavia kuivuneita kokkareita ja käpyjä jotka tarttuvat hiuksiin..

Ja mitä tekee hän?

Ostaa kirpparilta kesämekon!

Mekko roikkui henkarilla näyteikkunalla ja huoneen läpiveto sai sen kevyesti heilumaan.

Tätä huomatessaan hän sai mielettömän ilmestyksen itsestään siinä mekossa juoksemassa vihreetä niittyä pitkin helmat hulmuen ja kaikki kolme punaista kutria sensuellisti pomppimassa sivulta sivulle.

Enhän minä siinä sen ilmestyksen lumoissa muistanut , että nyt on syksy, perhana ja et nyt pitää polttaa kynttilöitä ja harrastaa pimenevien iltojen romanttiikkaa villasukat jalassa eikä mitään kevytkenkäi mielistä kesähumppaa.

Olkkariin muuttivat rottapariskunnan lisäksi sokea karhuperhe. Samaa sukupuolta, tietenkin.

Musta tuntuu, että olohuoneemme alkaa pian olla kuin seksuaalivähemmistöläisten eläintarha.

Yksi karhu on sentään hetero:

Toivottavasti ette ala kuvittelemaan, kuinka että mä leikin niillä iltaisin..

Etsi kuvasta vanhat pullot, jotka sain äidiltäni..
...ja sitten etsi kuvasta pullot, jotka isäntä osti laivalta.

Terveisiä ja tuliaisia

Hiiahoi ystäväiset!

Siinäpä se viikko vierahti ja ikävä jäi.

Ja kaiken lisäksi mun poissaoloaikana isosta pöytäkonesta sanoi netti sopimuksen irti, joten miniläppärillä täällä naputtan, hyvä kun näkee näppäimistöä ja hemmetti ku sormenpäätkin ovat niin pulleat, että aina osuu kaksi kirjainta kerrallaan. Kelle tikkusormille tää on oikein suunniteltu??

Mulla on takaraivossa aika  monta aihetta koskien mun matkaa, mutta taidankin esitellä nyt pari ostosta  ja  ilmaistavaraa (oojaa, niitä olikin enemmän, kuin ostoksia)

Paras ostos oli tämä ihana ranskalainen pilkkutapetti.
EURON rulla!! (ok, 1.13, mutta kuka niitä senttejä oikein laskee?)
En vielä kerro, minkä seinän mä sillä päällystän.

Tämä muhkea ihanuus oli pakko saada, koska oli -50% eli vähän päälle kakskymppii ja vei vaan puolet yhden matkalaukun tilasta! Joten tottakai mukaan!

Isoäidiltäni sain ( tai siis itse kysyin.. no ja mitä sitten?) enneaikaisena perintönä upeat vanhat käsityötossut, oikein kansalliskuoseissa ja kaikkee. Muistan kun pienenä otin ne usein salaa laatikosta ja leikin nukenlaivaa. Onneks en sentään veteen laittanut.
Mutta siis näillä on todella paljon tunnearvoa (..ja sisustusarvoa).

Nyt kun tässä kirjoitan, tajusin, etten kuvanutkaan niitä ihania vanhoja pulloja, jotka äitini suostui luovuttamaan mulle omasta jättikokoelmasta.. sitten ikivanhoja kirjoja, ja lakanoita ja ja..
No.. loput kertokoon se, että kun lähin, minulla oli yksi jätti vetolaukku.. ja kun palaasin, minulla olikin 2 jättivetolaukkua.. 

Kaikki tietenkin odotivat antiikki-postausta, mutta minulla ei ollut onnea. Ne muutama paikka jossa kävin.. khöm.. siellä ei ollut mitään, mitä olisin edes halunut.. ja juma kuinka kalliit hinnat!!
No..ehkä ensi kerralla tärppää.

Ja tässä olis Teille pieni, mutta sitäkin suloisempi tuliainen, jonka ostin Tartosta, eräästä superihanasta sisustuskaupasta.

(vietin siellä muuten niin kauan aikaa, pyörien edes-takaisin jo ties montakymmentä minuuttia, kun sitten  myyjä varmaan luulii minun suunnitelevan ryöstöoperaattiota, ja tuli kyselemään ja seuramaan mua, mutta ku mää vaan en osannut päättää, mitä ostan!! hmm..ja kieltämättä oliskin tehnyt mieli ryöstää koko kauppa kun oli niin suloista tavaraa myynnissä)

Eli pikkukori joka on tarkoitettu saippua-alustaksi kai & enkelisaippua (hänen käsiluun onnistuin jo katkasemaan, mutta ei huolta, liimasin sen takas! mitäs on niin hento ja pieni!)

Koska tätä on yks ja teitä on suurinpiirtein tuhat (no ok, 70, mutta minulle tää on yhtä pyöristyttävän kutkuttava numero kun tuhat), minun pitää järjestää arvonta.
Ja kestäköön tämä taas viikon, eli päättykköön 22.8 illalla.
Kommentoimalla saa yhden lapun, linkittämällä toisen.

Jeps, tää ol täsä! (ooks mä kertonu, et asuin 2 vuotta Turkusesa?)

En tiennyt ennen tätä kuvaa, miten mun kulmat kuvatessa vääntyvät.
Mä ihmettelinkin, että mistä ne vinot rypyt sinne väliin ovat tullu.