Se iski eilen.
Aivan yhtäkkiä, varoittamatta.
Kutkutus vatsanpohjalla.
Kummallinen hymy poskessa.
Lämmin aalto sydämmessä.
Joulutunne!!
Tänään aamulla lähti uni jo kolmelta yöllä.
En jaksanut pyöriä, nousin sängystä ja kello neljältä olin jo hakkaamassa naulaa seinään, kun piti ehdottomasti heti saada yks taulu roikkumaan.
Kuudelta käppäilin myrskyssä ja sateessa bussipysäkille, töihin kun vielä oli mentävä.
Mutta kasvoilla oli edelleen sinne eilisestä jämähtänyt hölmö hymy.
Luulin että minun pitää viettää joulu tänä vuonna yksin, mutta väärässä olinkin.
Kun tuli tieto, että vieraita saapuu ovista ja ikkunoista minä en meinannut paikoillaan pysyä.
Tässä meidän vaadimaton joulukuusi:
Isäntä osti sen lohduttamaan mua ennen kun matkusti Suomen toiseen päähän.
Mä lohdutin mua ostamalla joululahjoja (vaikka sovittiin että niitä ei hirveesti tänä vuonna ostella ..häähää..).
*Bongaa kuvasta S-marketin muovikassiin kääritty lahja (isännälle) (kaikki lahjapaperit loppui).
Ja lopuksi.. haluan jollekin arpoa tän mahtavan Katja Rinkisen kirjan.
Jättäkäähän kommenttia kunhan ehditte.
Oikein ihanaa jouluaikaa!!!
T: Maanvaiva
