Vastauksia part2

Tässä toinen ja viimeinen jakso:


  Kipa - Jos sul ois koira, niin minkä rotunen se olisi? Onko sulla ollu koskaan koiraa? 

- Minulla on joskus 8-9 vuottiaana ollut koira. Se kerkes olla mulla vain 3 kuukautta kun otti ja meni kuolemaan. Sen jälkeen en ole edes halunnut mitään lemmikkiä.
Jos nyt ois pakko otta, niin joku kämmenenkokoinen chihuahua sen olla pitää! (isäntä haluaisi jotain tappajakoiraa, joka on isompi kun mä..no EI onnistuu!)

Jansku - Kun sä oot niin mielettömän hauska persoona, niin kerroppa paras vitsi minkä tiedät? Elämäsi kauhein ja kaunein kokemus?

-Minulla on yksi ja ainut vitsi, jota olen kertonut ihmisille aina tilaisuuden tullen jo viimeiset 15 vuotta. 

Se menee näin:

Mies menee metsää pissalle.
Yhtäkkiä hän huomaa karhun ja päättää myös kakkia.

MITÄ?! Ettekö tekään tajua tätä???  Niijust!!


Kaunein kokemus - Kun näin lapsiani ekaa kertaa. Täysin epätodellinen, huumaava hetki. 

Kauhein kokemus -  Olen asunut pari vuotta maalla, ihan metsässä. Meillä oli mun äidin kanssa välimatkaa pari kilometria. Yks aamu käppäilin metsätietä pitkin äidille käymään kun yhtäkkiä jäätyin paikoilleen.
 Edessäni oli pienen talon kokoinen hirvi, sarvet päässä ja kaikkee.
Käännyin ympäri ja aloitin elämäni pakomatkan.
 Tämä oli sitä painajaistyyppistä juoksua - juokset niin lujaa kun pystyt, etkä silti tunnu liikkuvaan eteenpäin ollenkaan.  
En uskaltanu kertakaan katsoa taakseni, olin tuntevani hirven haisevan hengityksen  niskassa. 
Kuumeisesti mietin, että jos se saa mut kiinni, mistä se aloittaa mun syömisen.
 Onko mulla MITÄÄN mahiksia päästä tästä elävänä?!

Pääsin kotiin. Kahteen viikkoon en uskaltanu mennä metsän läpi yksin.


Anne - Tuleeko kirppislöydöistä parempi fiilis, kuin vaikkapa ale-löydöistä ?

- Kyllä kirpputori voittaa kaikki kaupat mennen-tullen. Se saa sydämmeni tykyttämään ja sillä on ruoansulatusta nopeuttava vaikutus. 


Lovviisa - Minua kyllä kiinnostas kuulla että mikä supisuomalaisissa on kaikista kummallisinta sinun mielestä, jos vaikka ottas sannoistasi oppia.

-Hmm.. Niitä satoja erilaisia murteita mä en ihan ymmärrä. Mä kun muutin tänne, ni en  tiennyt et niitä on edes olemassa. Opiskelin puhumaan sillä tavalla kun ekspuolisoni kotona mulle puhui.
Jälkeenpäin vasta ymmärsin, miksi Helsingissä kahvilassa jouduin toistamaan itteeni, kun pyysin kahavia.


Mustakissa - Onko sinulla kummilapsia?

- Ei ole yhtään. Ku mä oon se kapinallinen joka eros kirkosta.. tosin tein sen 10 vuotta sitten jo.


Monica - Puhutko ruotsia?

-Bästä passagerare... nästä tåg går till Nordsjö  ja jotain siihen suuntaan..

Annukka - miks muka oot Maanvaiva, kun oikeesti oot nin monen ihmisen pelastus?

-Mä olin jostain kuullut, että joku sanoi maahanmuuttaijaa maanvaivaksi. Heureeka!! Siinä  minulle just hyvä ja asianmukainen bloginimi!


Heli - Sulla kun on noin ihana tuo hiusväri, kysyykö joku sulta siitä viikottain?
Mikä on lemppari eläimesi?
Miten sä voit olla noin mahtava tyyppi vaikka en oo koskaan sua tavannut?

- Ei kysytä kauheen usein. Juopot bussiasemalla kyl huutelevat hei punatukka! En voi sanoa että olisin kauheen imarreltu siitä.

-En oo mitenkään erityisesti eläinihminen. Eihän niistä ikinä tiedä, milloin ne käy päälle. Jopa meidän kuuluisaa hamsteria en uskaltanut paljain käsin syliin ottaa.
Oonko mä muuten kertonu, että lapset kävi hautaamassa pakastehamsterin vasta kesäkuussa? Se kerkes siis kummittelemaan mun pakastimessa kokonaiset 6 kuukautta!
Se oli muuten aika suloista, kun ykspäivä tulin töistä kotiin ja kuopus juoksi kaverin kanssa jo ovelle vastaan: "Äiti-äti, me käytiin hautaamassa hamsteri! Me kirjoitimme  hänelle runon ja sit me itkettiin ja kaikkee..."  <3

-Ääh, minen oo mitenkään mahtava! En ees oo kovin sosiaalinen. Tykkään enemmän kuunella ja seurata sivusta kun et olla huomion keskipisteenä. Ellen sitten oo pienessä  punaviinissä... joka on ihan eri tarina sitten..


Miia - Missä ja miten tapasit miehes ja kumpi iski kumman? Ja kun sä oot tollainen hassu, niin mikä oli iskurepliikki?
Jos voisit muuttaa minne vaan, mihin muuttaisit?

-Netissähän me. Irc-galleria..vai mikä se nyt oli.. 
 Hänen iskurepliikki ja ensikontakti oli kuvakommentti minulle: uullallaa beibe!
Siinäpä se. Mä oon näköjään helposti iskettävä. Pari viikon päästä pistetiin leivät yhteen kaappiin. Tällä linjalla mennään jo kuudetta vuotta. <3

-Mä en muuttais täältä yhtikääs mihinkään. Helsinki on hyvä ja se on tarpeeksi lähellä mun kotimaata.

Rva Kivitikka - Mitä teet sellaisessa tilanteessa jos asiakkaaksesi tule hikinen, näppyinen, rasvainen ällö?

-Tätä minulta kysytään jatkuvasti. Miten ihmeessä sä pystyt kaivamaan toisten varpaita jne.. 
Mä en todellakaan pienestä hätkähtää. Ja kaikista eniten olen tykännyt mun työssä juuri siitä, että tulee mikä tulee, mutta lähtiessä on kuin uusi. 

Tässä kohta joudun piikki sydämmessä kertomaan, että lopetin mun yritystoiminnan. Ehkä jonain kauniina päivänä aloitan taas.. Ihmisten hoitaminen on mulle läheltä sydäntä. Saan siitä itsellenikin hyvän olon.  Mutta jotta tässä maassa pärjäisi pienyrittäjänä tälläisellä alalla, on oltava kova ja kylmä tekemään rahaa, myymään ja tyrkyttämään. Johon mä en pysty. Enkä haluakaan pystyä.  Ehkä jonain päivänä keksin, miten voisin todeuttaa itseeni tällä alalla.


  

***

No mutta tässä on puolet keittiöstä.

Toinen puoli on täysin epäkunnossa.

Verhoja ei ole. 

Seinähylly on ja senkki on, mutta molemmat näyttää tyhmiltä valkoista seinää vasten.

Sisustustarra jääkaapin ovessa on ollut jo kerran käytössä. 

Tämä kyseinen tarra ei mitenkään ollut tarkoitettu uudelleen käytettäväksi, mutta mä en ainakaan rupee mitään pois heittämään.

Mitä se haittaa jos teksti on vähän vinossa ja reunat repsottaa?

 Kauhean steriililta näyttää!

En tykkää! Liian vähän tavaraa!

Siis jos miettii mun edellistä keittiötä (klik)

Se seinämä, joka nyt puuttu kuvasta on mun ainut toivo.  Meinaan sen maalata ja ripustaa  tavaraa täyteen.

Tuossa meidän tänävuotinen pääsiäisruoho.
Kätevästi syötäväkin vielä!

Tajusin hetki sitten että kanelitangolla koristettu ruukku on niin last-christmas, joten päivitin ne vähän äkkiä nykypäiväisemmäksi!

Mun nurkka

Junnun huoneseen löysin pientä päivitystä.

Kehys (oikeat kuvat vielä puuttuu) ja sisustustarra, molemmat kirpparilta.

Se tarra löytyi Lanttilan kirppikselta joka sijaitsee Vantaan Ikean vieressä.

Kuulin siitä kirpusta mun lukijoilta ja olin että mähh? 

Miten voi olla, että olen kymmeniä kertoja Ikeassa käydessä ajanut siitä ohi, jopa katsonut sinne päin, että jaahas, mikä tyhmä kauppa sielläkin on, mutten koskaan tajunnut että se on kirpputori.

Ja vieläpä nuin iso!

Kiitos vielä Tannille ja Rva Kivitikkalle!!

Mä olen joskus sanonut (nolottaa myöntää) että Ikea on maailman tylsin kauppa siinä mielessä ettei siellä tee koskaan mitään löytöjä.
Nyt muuttaessa olen muuttanut mieltä.
 Se on paras superhypermarketti, jos tahtoo kodin nopeasti kodikkaaksi, eikä jaksaa odottaa vuosia että kirpparilla tulis vastaan joku ainutlaatuinen verho tai jakkara.
Sieltä saa kaikkea edullisesti ja heti.
Toissa päivänä tein sieltä myös löydön!

Olen hyvin kauan haaveillut vaaterekista. Valkoisesta. Mutku ne hienot maksaa joskus jopa 150.- euroa.
Nyt löysin sellaisen Ikeasta 8 lla eurolla!

Päätyihin pistin roikkumaan pienet peltitaulut ( jotka löysin Lanttilan kirpulta 50 sentillä).

Mä oon oikeesti totaalisen rakastunut tohon mun nurkkaukseen.

 Illalla sängyssä en millään raaski laittaa silmiäni kiinni vaan tuijotan mun nurkkausta kuin alastonta Peter Franzenia!

Minusta se on niiiin ihana. 

Ja aattella ettei tarvinutkaan 150 euron  jeanne d'arcin patinoitunutta rekkiä!!

Mukavia pääsiäispäiviä, paljon munaa ja mämmiä!

(itse olen niitä munatyttöjä, mämmiin en uskalla koskea pitkällä tikullakaan)

Plartsi

Moni kysyi et miks meidän parveke on murhe isolla ämmällä.
No siksi koska se on melko iso ja lattia mene miten sattuu (en tiedä onko se rakennusvirhe vaikö trendiä että muoto on niin sekava ettei vastaa yhtäkään koulussa opittua  matemaattista kuviota).

Pohjapiirros vapaalla kädellä:

Niin ja ikkunoita on liikaa!
Plus se että ne ovat ulkopuolelta rakennuspölyssä, eikä niitä pysty pesemään.

Yks mun asiakas ehdotti että no mutta ku kaupoistahan saa nykyään niitä teleskooppivarsia...
Siis niinku sellaisia mitkä yltää kuudenteen kerrokseen asti??

Yhteen suuntaan:

Ja toiseen suuntaan:

Mä olen miettinyt että jos laittais tohon isoon lasiseinään jotkut kivat (valkoiset) verhot vaijerilla roikkumaan? 
Mut näyttääks se sittenkin urpolta?

Toinen juttu on lattia.
Ei tohon saa mitään valmis puulaattaa  jos halua (ja mä haluan) että se peittää  nätisti koko lattian.
Monta kerta mul on käynyt mielessä räsymatot. Kaikki samalaiset.
Mutta niihin menis miljoona euroa..ja mä joutuisin leikkelemaan niitä..

Sopivamman kokoiset kalusteetkin olisi hyvät. 
Noi näyttää pikkasen eksyneiltä.


Maisemat ja auringonlasku on kyl upeita tuijottaa <3 (läpi paskasen lasin).

Haastetta siis piisaa ja kesä ei oo enää kaukana....
Olisko teillä mitään ideoita heittää?


Ainiin... tiesitteks te et me asutaan aika lähellä Ikeaa. Mutta ei kuitenkaan niin lähellä että sortuisi vapaaehtoisesti kävelemään (3 km).

Eilen sain väläyksen - mä haluun hetinyt Ikeaan!
8 minuutin päästä mä olin jo juoksemassa bussipysäkille.

Noustessa bussiin näytin matkakorttia lukijalle ja paljastui, että siellä oli vaan 70 senttiä rahaa. Ja mä tiesin että lompakossa on vain 50 euron seteli, jota bussikuskit eivät halua ottaa vastaan.
Sanoin bussikuskille, oi, anteeksi, mä kävelen sittenkin kun ei ole sitä arvoa ja hyppäsin bussista ulos.
Sitten mä kävelin reippaasti ja iloisesti hymyillen bussin kanssa samaan suuntaan. Sitten kun olin varma, ettei bussikuski voi  enää nähdä mua peruutuspeilista, mä käännyin ympäri ja laahustin nolona takas kotiin.

Mikä urpo!!



*huomenna illalla jos ei tuu mitään esteitä mä aion pitää blogikirppiksen

Ruuvipää

Arvonnan voitti  random-konen mukaan Jaana Kristiina.
Onneaaa!! <3

Vihdoin ja viimein voin sanoa, että olen kotiutunut tänne uuteen asuntoon kunnolla!

Vietin täällä ensimmäistä kertaa rauhassa aikaa siivoessa-sisustaessa ja muuten vaan löhöillessä ja vieläpä  perjantaista sunnuntain asti. 
Ei ollut töitä (paitsi lauantaina vähän) ja myös isäntä oli pois jaloista kuljeksimasta.
Ja kirpparillakin käväsin pienemmän tytön kanssa. 
Mahtavuutta! 

Joitakin reikiä tuli tehty.
Vaikka minun ei pitäny.
Oon näköjään adiktoitunut reiäntekoon..

Lähin mm. ruuvamaan olkkarin pöydän jalkoja pöytälevyyn kiinni, koska näköjään ne eivät sinne itsestään porautuu, vaikka olen monesti asiasta maininnut.

Valkkasin omasta mielestä just sopivan kokoiset ruuvit, vähän oli vääntämistä ja kääntämistä ja nousii savua ku poranterä pyöräytti ruuvissa, vetäen noi kannat sileäksi, mutta kiinni sain, perkele!

Käänsin pöydän ympäri - NIIJUST!! 
Ruuvit oli tullut parin sentin verran pöytälevystä ulos!

Ja koska ne ruuvit on ilman kantoja, en saanut niitä enää millään meisselillä irtikään!

Siinä ne nyt töröttää, laitoin liinan päälle, ni on pois silmistä.
Isäntä saa ihan kuule itse keksiä miten ne sieltä pois saa. 
Mitäs ei hoitanut hommaa silloin kun pyydettiin.
Äpyh!


Palatapettia tuli laitettu teinarin huoneseen, unohtumaton kokemus sekin! 
Menetimme molemmat hermomme monesti (äiti sä et osaa mitään kunnolla!! tee ite sitten! mä lähen pois! jos lähet mä heitän tän maahan! jne)
Kuvia siitä sitten joskus kun ollaan saatu loput huoneesta valmiiks.



Makkarista räpsisin kuvia.

Tässä on mun Jeanne d'arc nurkkaus.

Erittäin tarpeellinen!

Heittelen sinne tuolin päälle aina likaisia vaatteita!

Röyhelöliina on voitettu Pepin arvonnasta. <3

Verhoja ei ole, mutta enpä oo niitä silleen kaivannutkaan.

Musta on kiva tuijottaa illalla tähtitaivasta tai kaukaa näkyviä kaupungin valoja.

Varsinkin kun naapureista ei näe muuta kun heidän katto.

 ´

Jos laittaa nenän kiinni ikkunaan näkee myös meidän parvekkeen.

Josta mä en halua puhua ollenkaan. Murhetikki!!

Tässä kaunis kokonaisuuskuva:

Luostarimeininki!

Tällä nunnavaiva suorittaa kristillistä itsepiiskausta.

Helmalakana ois aika tarpeellinen, uusi lamppu (??)... ja kyl jokunen verhokin on saatava.

Huoh.. ei saa ahdistautua.. eiei...kaikki aikanaan.. niinkö ne sanoo?

Minun lempiteksitaulu pääsi tietenkin seinälle tässäkin kodissa!

Vastaukset part 1

Vihdoin sain kasaan vastaukset teidän kysymyksille. Kiitos niistä. <3
Tässä tuntee olonsa niin tärkeäksi -  oo, mut vähä niinku haastatellaan ja kaikkee... nojoo... itsehän mä niitä kysymyksiä kerjäsin.


Marru - Olisitko valmis tulee kesälomareisulle Raumalle terassikierrokselle mun kaa (ja muidenkin kaa)?

Mä oon aina valmis lähtee radalle!!

Pepi - Mikä on se kysymys, minkä olet AINA halunnut jonkun kysyvän, mutta kukaan ei vaan koskaan kysy?

Haluatko että autan ruoanlaitossa? Saanko siivota sun puolesta? Voinko ostaa sulle jotain kivaa?  Riittähän näitä..

Tiina - Oletko oikeasti blondi? Saa käsittää ihan miten päin vaan.

En ole, mutta punainen väri on 15 vuoden aikana selvästi imeytynyt jo verenkiertoon ja sillä on sama vaikutus kun blondeerausaineellakin.

Minttu- Mitä teit ennen bloggaamista? Siis otitko kuvia kodistasi omaksi iloksi esim. tekemistäsi sisustusjutuista?

Olen ottanut kodistani kuvia niin kauan kuin muistan. Sisustamisen taito on kyllä selvästi ollut hakusessa. 
Tässä kuvia 4 vuoden takaa. 

Ensimmäiset valkoiset kalusteet ja ne ovat mulla vieläkin!

Aika jännittävästi asennettu verho!

Toi kulmikas lammas oli se osto jonka jälkeen isäntä alkoi epäilemään mun sisustusmielenterveyttä. Sen jälkeen lähti lapasesta ja  loput on ollut näkyvillä tässä blogissa jo 2 vuotta.

Marika - Onko sulla jokin hassu arkirutiini, joka on pakko tehdä jokapäivä?

Hävitän rutiininomaisesti joka ilta mun silmälasit ja juoksen ympäri kämppä valittaen: Missä mun silmät on, heii, mitä te siellä istutte, autakkaa etsimään!
Kuulemma hirveän rasittava tälläinen puolisokea äiti.

Toinen rutiini on ilmestynyt iän myötä - en pystyy nukkumaan enää ilman kahta tyynyä. Yks on pään alla, toinen vatsan alla. Päivällä nukkuessa minulla on myös kolmas tyyny - se on pään päällä. Oon siinä vähän niinku hotdogi. 

Heidi - Millainen olisi haavekotisi?

Siellä missä on hyvä olla. Tässä missä nyt olen, on tosi hyvä. Eikä haittaa pätkäkään, että tämä on vaan vuokrakämppä.
 

Sude - Onko sinulla enemmänkin noita hauskoja "mietelauseita"? Minua ainakin nauratti ja voisin jossakin sopivassa tilanteessa siteerata sinu.

Minulta irtoo iso määrä mietelauseita aina viihdeviikonloppuisin. Harmikseni en muista niitä enää seuraavana päivänä kovin tarkkaan.


Mehtäemäntä - Mitäs teet kun oot niin tylsistyny, jotta et tylsyydeltäsi keksi mitään tekemistä?

Mä nukun. Mulla on niin hyvät unilahjat, että mä voin nukkua missä vaan milloin vaan (kunhan saan mun unityynyt).

Image - Miksi aloitit bloggaamisen?

  Ennen kun aloitin omani, luin yhtä odotus-blogia. Se oli niin sairaan hauska, olin aivan koukussa! Sit se synnytti ja blogi loppui. Ihan tyhjä olo. Aloin sit itse bloggamaan.


Mia - Millon sä olet muuttanut Suomeen?

Muutin Suomeen vuoden 2004 alkupuolella. Olin ihmeissä ja tohkeissani  ja kunnon kultuurishokissa tästä upeasta maasta, jossa kaikki näytti olevan niin hieno ja ihmiset niin yliystävällisiä, kohteliaita.
 Olen todellakin edelleen sitä samaa mieltä ja olen kiitollinen, että olen saanut täällä asua!
Olin kerran silloisen puolison kanssa ekaa kertaa lenkillä jossain Helsingin lähimetsässä.
Yhtäkkiä näin kiven, joka oli mua 3 kertaa isompi.
-Aaaah!!! MIKÄ tää on?!?!?
-Ööö..kivi..?
Mun maassa tälläiseen kiveen ois lyöty heti metallilaatta ja se olisi omistettu sodassa lankenuille tai presidentille. Ku ei meilläpäin vaan oo tollaisia kiviä!!
Piti ottaa heti soitto kotimaahan!
-Et usko, mutta täällä on metsät täynnä isoja kiviä!
-Vau!


Kirsi - Osaatko sä ollenkaan olla äksy ja suuttua ja jos osaat niin minkäslainen sä silloin olet,sitä kun on niin kamalan vaikea mielikuvitella?

-En ole äkkipikainen, enkä siedä huutamista (lapsille on pakko joskus korottaa ääntä, kun ei ne muuten tajua asian vakavuutta).
Muutamia kertoja elämästä tule kuitenkin mieleen kun olen pahasti suuttunut.
Mitä olen tehnyt? Heitin esimerkiksi valokuvakehyksen varovaisesti päin seinää ja toisella kerralla lasin lattialle ( lähinnä mielenkiinnosta, että menekö se rikkikin..meni, perkele).


Vastaukset jatkuu seuraavalla kerralla.

Kuopuksen huone alkaa olla aika lailla valmis.

Vielä puuttuu iso peili ja seinälamppu.
Ja uusi päivipeitto..
Niin ja tuoli!
No onhan niitä näköjään sittenkin..
Hmph!

Joo, mä tiedän, se telkkari.. mutku meillä oli niitä kolme, niin ihan tyhmä ois viedä ne varastoon mätänemään.

Sitäpaitsi se on hänellä pyhässä käytössä jokaisena arkipäivänä puoli kahdeksasta kahdeksaan. Kolmosella.

Tekstijulisteen voitin White&fresh blogiarvonnasta.

Parin eurtsin kehykset Ikeasta ja siitä tuli just kiva!!

Verhokokonaisuus on Ikeasta kans, yhteensä 20.- edestä.

Sänky on täältä, Jyskistä. 
Mun kuvissa se näyttää sitten jostain syystä likaisen valkoiselta,mutta on se oikeesti kaunis luonnossa!
Jytskin sivulla lukee kasausohje: Itse kasattava.
Sitä se todellakin oli!
Mutta ois ne nyt edes vähän voinut auttaa ihmisiä alkuun!
Herrajestas niitä palikoiten määrää!!

Naulapää

Olen päättänyt että uusiin seiniin ei tehdä ainuttakaan ylimääräistä reikää.

Kaiken porauksen ja naulinnan jätän isännälle, koska silloin voin syyttää häntä hän taitaa poraamisen paremmin kuin mä.

No mutta yks ilta olin  yksin kotona ja mulle tuli pakkomieli laittaa eräs peltitaulu seinään, pois lattialta pyörimästä.

Tihrustin suurinpiirtein (vatupassit ja mittanauhat ovat nyhveröille) mihin kohtaa noi naulat pitää hakata ja tokstoks sinne mäni... taulu seinään.. jaaaaa .....v*  vinossa!

Irrotin sitten toisen nauloista ja hakkasin sen vähen alemmas.

No nyt se taulu oli toiseen suuntaan vinossa!!

Itku kurkussa irrotin naulan ja takosin sen kolmatta kertaa seinään. Eihän tuossa vaiheessa enää olis kannatanut lopettakaan.

Kolmas kerta todellakin toden sanoo, sillä taulu oli suorassa.

Jes, vitsi, oon mä sittenkin hyvä!

Muutaman kerran kun kävelin myöhemmin taulun ohi tajusin  -  EI se perkele sovi sinne seinään ollenkaan! 

Joku tuli tänne hakusanalla  wasabi teippi.

Ei se mitään, mäkin luulin joskus että washiteippi on wasabiteippi.

Miten toi muuten edes lausutaan? Englantilaisittain voshi vai suomettain vassi?

Japanittain se kuulostaisi kuitenkin siltä että mä en ainakaan kehtaisi lausua koko sanaa.

Kaikille ei vaan sovi japaninkieli.

Tilasin Teippitarhasta muutaman rullan  sitä vassiteippiä itsekin.

Keittiön hylly uudistui:

Ja vessassa kun meillä on tollaiset maailman tylsimmät koukut ja wcpaperitelineet, enkä mä millään viittis heti ruveta repimään niitä pois, niin teippailin nekin.

Lähti kyl vähän lapasesta - lopulta teipissa oli kaikki kaapin reunat ja jopa peilikaapin reunat,  pesukone..ja  mitä niitä nyt on..

 Ja KYLLÄ! ajattelin ihan vaan sekunnin aikana myös pytyn teippaamista.
Ja EI, en ottanut kuvaa.

Revin ne sitten pois joskus kun jaksan..

lyrpsti :P

Pst. edellisessa postauksessa on arvonta!

2 VEE

Blogini täytti (itseasiassa jo eilen) kunnialliset kaksi vuotta.

Tätä on hyvä juhlia arvonnalla, jonka on sponsoroinut ihana sisustusputiikki Wanha Aliina <3

Mun ikilempparini, ja näyttää siltä että kesällä pääsen sinne vierailemaan!! Jippii!!

Ei muuten tuosta noin vaan mennäkään käymään sisustuskauppaan joka sijaitsee lähes 600 km päässä.

Tämä kaikki kuvassa näkyvä saattaa olla Sinun, laita vaan kommenttia!

On siis kukkaruukkua ja yrttitikkua ja sydäntikkua ja naruhärpäkestä. 

ONNEA ARVONTAAN!!

Päättynyt!

Mitäs muuta..

Joskus silloin-tällöin (kuten nyt viimeaikona) työskentelen myös varastolla.

 Tämän vuoksi en ole jaksanut sisustaa uutta kotiakaan, koska olen illaksi yhtä poikki kuin hikinen kaivosmies. 

Minulla on siellä varastossa aina hirmuinen kiirus päällä. En vaan osaa tehdä hommia rauhalliseen tahtiin.

Muutama päivä sitten siellä oli käymässä hienoja pukumiehiä, jotka vilahtelivat aina silloin tällöin hyllyjen välissä.

Minähän en siitä häiriintynyt vaan jatkoin omia touhuja.

Olin parhaillaan tulossa pitkin pitkää hyllyväliä, kova vauhti ja tiukka etukeno päällä, kun näin silmäkulmasta, että joku on kääntymässä mun eteen, mutta enhän mä enää kerennyt jalkojani pysähtämään, vaan törmäsin yhteen komean pukumieheen.

Hän sanoi, oih, anteeksi.

Sitä voisi kuvitella, että minäkin vastasin samoin, heilautin silmille valahtanut tukan seksikkäästi sivulle, hymyilin ja jatkoin matkaa.

Niinhän sitä voisi kuvitella...

Mutta todellisuus on se, että minä päästin suustani niin epäinhimillisen kuuloisen hermonaurun, että yhtä hyvin olisin voinu töräyttää mojovan pierun.

Muistan jopa ajattelevani sen parin sekunnin aikana, että voiko tämä todellakin olla MINUN nauruni?? 

Näinä hetkinä mietin että onpa helpotus etten ole enää sinkku. 

Enhän minä edes osaa käyttäytyä nätisti ja naisellisesti miespuolisten seurassa.

Ps. Vastaukset-postauskin on tulossa heti kun saan sen valmiiks.
 Miten toikin muka voi olla niin vaikeeta?

Eteisestä

Hiijahoi, täällä taas!!

Muutto on onnellisesti ohi ja toivon että en joudu käyttämään sanaa muutto ainakaan kymmeneen vuoteen. 

Koko muutto itse kesti tasan 17 tuntia. 

Lasken mukaan myös kauppareissut ympäri Helsinkiä. Yhestä piti noutaa sänky, toisesta sohvat, kolmannesta vielä yks sänky, astianpesukone..jnejne..

Ensimmäistä muuttokuormaa lastattiin (tais siis miehet lastoi, minulla oli käsi kipee..) noin 4 tuntia. 

Isäntä tuli sitten ylös vaatteita vaihtamaan.

Hän: Missä ne mun farkut on jotka mä jätin tänne tuolille?

 

Mä (iloisesti): Ne on pakattu jo, ja kannettu autoon aikoja sitten, kui?

Isäntä (tyrmistyneenä):  Niiden farkkujen taskussa on mun lompakko... Ja avaimet.. Ja muuttoauton avaimet!!!!!!

Öö..ups?

En ole vähän aikaan nähnyt niin kauhistuneita ilmeitä ku mitä meidän pojilla. Siis lähteä nyt purkamaan kuormaa, jota on kasattu juuri äsken hikipäässä 4 tuntia, etsiäkseen yksii housui! !!

Mä en kuitenkaan antautunut kauhun valtaan, vaan sukelsin jalat eellä kuormaan. Onni oli matkassa, sillä farkut löytyi aika nopsa. Huoh..

Täällä on kaikki niin kesken vielä. Ei ole ollut aikaa tehdä muuta kun nukkua, koska olen ollut vaihteeksi taas kahdessa eri paikassa töissä.

Mutta eilen onnistuinpas laittamaan eteisen kuntoon!!

Puhelimen vieressä on ulko-ovi.

Kaapin päätyseinälle mä tahtoisin sellaisen viikonpäivien liitutaulun, johon vois kirjoittaa lasten aamuaikataulun. 

 

Puulatikko säilyttää kenkiä.

Bloomingvillen kyltti on kirpparilta, oisko ollut vitosen, ku oli vielä paketissakin.

 

Lipaston alimmainen vedin on  mysteerisesti hävinnyt. 

Ymmärrettävästi muuton aikana voi häviä yhtä sun toista, mutta että VEDIN??!!

 

Onnistuin ottamaan olohuoneesta yhden ainoan kuvan jossa ei näy keskeneräisyys ja valtava sotku.

Kuvassa AmandaB tosi iso lankkupöytä.

Löytyi kirpputorilta 65 euron hintaan (vissi kallein tekemäni kirppislöytö ever). 

Mutta tolla hinnalla ei ois saanu kivaa uutta pöytää edes Ikeasta!

 Ikeasta on kylläkin noi VALKOISET ektorpit.

Molemmat 3 istuttavat.

Viikon vanhat, eikä ensimmäistäkään tahraa! Jee!!