Moottoripyöriä ja piilokokkeja

Elämää äitinä- blogista tuli haaste 8sta paljastuksesta.
Ajattelin tehdä siitä yhden pitkän paljastuksen. Ettei vaan menis överiksi..

1. Olen istunut nuorempana moottoripyörän kyydissä 300km/h vauhdissa. Ei-ollut-kiva.
 Isäntä halua kiihkeästi moottoripyörää.. minä taas en yhtään, koska nykyään mua pe-lot-taa..
Alussa hän haaveili katupyörästä, mutta nyt se on vaihtunu harlikkaan.. Onneksi.. ku eihä nuo ees kovin kovaa kulje? Vai mitä?
Ainoa mikä mua häiritsee suunnattomasti on se, että hän on alkanut kasvattaa harlikka-partaa!! 

Olen matkustanut mp kyydissä Virosta Italiaan ja takas. Kaks juttua, mitkä palaa mieleen heti ensimmäisenä ovat että Venetsia haisi pahalle ja mua sattui takapuoleen aivan perkeleesti.

Mua pelottaa nykyään ajaa myös polkupyörällä. Pelkään, että renkaat irtoa kesken ajelua... tai jotain..

Mun pyörä on edelleen pihalla, vaikka kaikki muut asukkaat ovat laittanut omansa jo aikoja sitten varastoon.
Mä en oo kertakaikkiaan muistanut (vaikka joka päivä kävelen sen ohi vähintään 2 kertaa)..
 Ja hei, varastoon on kuitenkin melkoinen matkaa! (15 metriä).

Sitäpaitsi se näyttää hyvältä siinä! Hieno pihakoriste!

Ja ensi keväällä se näyttää vielä paremmalta, ku on saanut vähän lisää ruostetta pintaan..
Siitä tule mun ihana rustiikkinen polkupyöräni (jolla en uskalla ajaa).

Eikä kukaan oo kyllä sanonutkaan että se olisi tiellä tai jotain..

Kerran kun tulin töistä oli talonmies lunta lapioimassa  ja juuri sillä hetkellä hän alkoi vattuuntuneen-näköisenä nostelemaan mun pyörää. Käännyin samantien ympäri ja kyttäsin kulman takaa, kunnes hän häipyi. 
Siis ihan kaiken varalta.. jos se ois vaikka ruvennut kyselemään, että kenenköhän pyörä tämäkin tässä on.. Eihän noista koskaan tiedä.. Ihme hiippareita!


Viikonloppu sujui hyvin, nuha väistyi viimeistään siinä vaiheessa kun aukasin punkkupullon.
On se vaan kunnon terveysjuoma!
Vierailleni tein mm. savukala-leppäkerttu-voileipiä..

En olekaan koskaan mitään ruokaan liittyvää kuvaa tänne laittanut (ellei muhvineita lasketa), koska ruoanlaitto ei oo mun juttu (lue: en osaa) , mutta näistä tuli kyllä söpöt.
Ehkä minun pitää vaan rohkeasti heittäytyä ruoanlaiton ihmeelliseen maailmaan..
Ehkä minussa piilee Sara la Fountain, mutta mä vaan en ole löytänyt sitä.

 Uusi kukaan-ei-istu-siinä-nurkkaus.

Rosamunda

Sain Liisalta ja Suskulta haasteen kertoa minkä 5 juttua hankkisin, jos pystyis ostamaan osamaksuttomasti.

No sehän on itsestäänselvyys, että ostaisin heti talon-auton-lentokonen-mökin ja Nokian osakkeita.
Joten ei siitä sen enempää..

Sen sijaan ajattelin esittellä 5 juttua jotka ovat hiukan lähempänä todellista Ostapois-listaani.

Vika kuva esittää vanhaa lankkupöytää.
Oispa mulla edes lankkuja, tekisin ehdottomasti itse sellaisen.. 
Teinhän minä itse kerran vanhasta lankusta penkin!!
JA MITÄ SITTEN ettei se kestä istumista!!!

Joo.. ja edelleen mä haaveilen Löyiii Vitöönin laukusta! En väsy, en!



Makkarin hempeä vaaleansinisyys on jäljellä enää tapetin kukissa.
Toisaltaa mua harmittaa, ku siinä oli kuiteski se ihana seesteinen mummo-tunnelma, mutta toisaltaan..
MUA KYLLÄSTYTTI!

Arvatkaa, minkä mä ompelin?
Päiväpeiton!!
Siihen tarvitaan peruspeitto Ikeasta, pitsinauhaa ja enkeli-keittiöpyyhe (joka oli jossain vaiheessa myös tyynyliina, mutta sotkin sen punaviinillä).
Niin ja ompelukone tarvitaan myös.. ja ainakin mulla kului kauhee määrä kärsivällisyyttä.. niin paljon, että mua ei vähän aikaa huvittaa olla minkään -vällinen.

Minusta siitä tuli ihana kaikkineen ompelusvirheineen. <3
Vaan että se on onnettoman pieni tohon meidän sänkyyn.
Eli kun olen löytänyt jostain uuden valkoisen päiväpeiton, siitä tule torkkupeitto (jota ei saa käyttää koska se saattaa likaantua ja sitä ei saa pestää ,koska pitsit saattaa irtoutua ja kangas nyppyyntyä).

Tyynyjäkin on onnettoman vähän.. vielä..

Tämä kiertää koko muhkean peiton, äidiltä sain..



Pelastin kirpparilta Essi Paajasen tekemän sisustustaulun.

Muokkasin sen verran, että vaihdoin roikkuvan kuvan. Mun ol nätimpi.

Essi on kyllä yhtä suloinen kun hänen tekemät jututkin. <3
Käykkää ihmeessä vilkaisemassa!

Sitten löysin kirpulta PIP kupit.

Mä en edes tykkää niistä kovin paljon, mutta pakko oli ostaa ku en oo ennen nähnyt Pippiä kirpparilla. Niinku daaa!!


Ooukeidou!
Minuun on muuten iskenut se kuuluisa yläpäänuha.
Kuka tietää, millä nuha lähtee?
Minun pitää vääntää pe ja la vielä töitä ja la illalla tulee vieraita, joten mun on pakko näyttää hienostuneeltä ja tyylikkäältä.
Tällä hetkellä olen kuin turvonnut hamsteri (rauha hänen sielulle sinne pakastimeen) , nokkani on kuin puolikas Rosamunda-peruna  ja hengitykseni kuulostaa Pappa-Tunturin moottorilta.

Kun kutittaa

Mulla oli aika touhukas viikonloppu.
Perjantaina käytiin isännän kanssa leffassa ja syömässä vähän paremmassa ravintolassa, kun paikallinen kebarium.
Tiedättehän, sellaisessa, jossa lautaset on isoja ja annokset pieniä ja laskut vielä isommat kuin lautaset.
Opin myös monta uutta kulinarismiin liittyvää juttua.
Esim. maissikanaan ei kuulukaan maissia, vaan nahkaa ja luuta sekä pieni määrä syömiskelpoista lihaa.


Lauantaina menimme extempore Lord Est'in keikalle. En ollut koskaan ennen kuullutkaan sen-nimisestä yhtyeestä..
Tosin, kyl mä sen biisejä tiesin.
Laulaja oli kauheen herttainen ja suloinen..
Mutta minua alkoi jossain vaiheessa häiritsemään eräs hänen pakkoliike:

Mutta toisaltaan.. kun kutiaa, pitää kait rapsuttaa.. ei sille mitään voi!


Ja sunnuntaina käytiin sitten vielä matkamessuilla kerta sain ilmaislippuja eräältä asiakkaaltani.
Ostin sieltä juustoa ja poron meetwurstia.
That's it. Ens vuonna en mene vaikka saisin 10 ilmaislippua.



Olkkarissa puhaltaa taas hieman uudenlaisia tuulia.

Toinen H&M ostos oli sitten se pellavapeitto <3.
Peiton raidat ovat niin  sävy sävyyn mun vanhan päiväpeiton kanssa, että minun piti tänään käydä vielä  itse liikkeessä ja hakea pari tyynyliinaa, joiden raidat ovat sävy sävyyn sen uuden päiväpeiton kanssa ja sitä kautta sävy sävyyn vanhan päiväpeiton kanssa eli kaikki ovat nyt niin sävy sävyyn, ettei mitään järkee!!


Sermi pääsi vaihteeksi olkkariin.

Sen ihanan jutskan, mikä on pöydän päällä olen tilannut jo viimevuonna täältä.

Itseasiassa tilasin noita kaksi kappaletta.
Kyseessä on siis erittäin tunnettu sairaus sisustajien keskuudessa, kutsutaan virallisella nimellä Mielialasuuntainen kaksikappaletta-häiriö.


Uskomatonta, mutta totta!

Isäntä raahas minulle työpaikaltansa roskalavalle menossa olevan aivan jättikokoisen vanhan matkalaukun!!
Se alimmainen.

Uskomatonta sen takii ku vasta yks päivä se protestoi kovaäänisesti ja vihaisesti, että ei täällä voi enää asua, kun koko koti on niinku joku helvetin sisustustalo, et ei voi sohvalla edes jalkoja suoristaa ku heti tippuu jotain lattialle.

Väri on laukulla vähän tyhmä, mutta en millään kehtää maalata sitä esmes valkoiseksi..
No..pitää miettiä, mitä mä sen kanssa teen vai teenkö mitään..
Toi on muuten niin iso, että mäkin mahdun sen sisään (siis jos mul ei ois jalkoja).

Vessa-asiaa

Viimeaikona olen viettänyt monta ihanaa hetkeä vessassa....

Sisustellen, tietenkin.  

Mitä te oikein kuvittelitte??

Kaverilta sain aivan ilmaiseksi 2 kappaletta hyllyjä, aivan samaa sarjaa, mitä mun omat vessakalusteet ovat.

Harmi ku ei ole seinätilaa ku yhelle vaan.. 

Ehkä mä joku päivä vielä keksin, mihin sen toisen vois ruuvata..

Kyllä, ostin eka kerta elämässä yrttejä, näin sisustusmielessä ja kyllä, laitoin yhen vessaan.. mutten kerkenyt ottaa kuvakaan ku ne jo olivat tuntemattomista syistä kärvänneet.

Sitten murhasin Hemtexistä (taas!) ostamani laskosverhon.

Kylmäverisesti saksilla kiinni (hieman mua tosiaan heikotti) ja siitä tuli lavuaarin-verho.

Ja hyllyjen suojaksikin riitti kangasta. 

Ajattelin olla kauheen käsityöllinen ja ompelin toisen kankaan reunaan pitsinauhan. 

Vaan että sitä ei todellakaan kukaan edes huomaa, joten yhtä hyvin ois voinu jättä ompelematta, ois säästyny äidiltä saamani pitsit..

Nyt sitten otetaan vastaan veikkauksia, että kuinka monta viikkoa nämä säilyy valkoisina!

 

Jaa minun H&M paketti saapui 3 viikon odotuksen jälkeen..

 Tilasin vain kaksi juttua.

Yhen sen takia, että liikkeellä sitä ei ollut (jos muistatte) ja toisen sen takia, että käteisellä en todellakaan ois raaskinu osta.

Amen sille, että mulla on taas luottoraja ylitetty! 

Huomatteko..?

Kyllä! Suihkuverhohan se siinä!

Sermi sai lähteä, alkoi kyllästyttämään sen nosteleminen ja kaatuileminen.

Se ei muuten kerkenytkään homehtumaan, mutta patinoitui aivan ihanasti lisää.. 

Nyt hän istuu siinä käytävällä ja etsii paikkaansa.

Tuo kyltti sopii mun mielestä siihen kuin housunnappi.

Koska meillä ei saa usein edes suihkussa rauhaa.

Toisen jutun esittelen sitten joskus toiste.

Viikonloppuja!! <3

Valmista tuli!

Mulla on hirveän huono omatunto siitä, kun en ole vieläkään jaksanut tehdä loppuun sitä 25 itsepaljastuksen haastetta, jonka mä sain ja aloitin jo viime lokakuussa..


21. Tästähän oliskin sitten hyvää jatkaa - kun mä aloitan jotain, se pitää tehdä loppuun hetinyt. Mikäli jää roikkumaan, niin se saattaa roikkua monta-monta kuukautta.
Esimerkiksi tuunaukset, korjaustyöt, sohvan alta siivoaminen...

22. Anteeksi, että olen olemassa, mutta en ole koskaan tykännyt jääkiekosta.

Silloin, kun ne voitti sen kullan, mä olin kuin pahanhajuinen siili, joka istui yksin nurkassa ja mulkoili kulmien alta kaikkia niitä iloisia ihmisiä jotka hehkutivat: ihanaa leijonat, ihanaa!

Liityin Facebookissa samantien ryhmään Jääkiekko on perseestä ja julistin seinälläni, etten pidä siitä.
250sta kaverista kolme oli minun kanssa samaa mieltä, Jess!

Mutta mä kävin eilen porukan kanssa jäähallissa, paikan päällä ottelua katsomassa.

Joku heitti, et mennään ja sit mä ajattelin, että no, ilman muuta. Mitä sitä kommentoimaan ja halveksimaan, kun ei oo koskaan käynyt edes katsomassa koko keppeilyä.

Oletin jotenkin, että ottelua selostetaan kaiutimista (ihan kuin telkkarissakin), mutta sen sijaan mullapa olikin lähes henkilökohtainen selostaja, joka istui juuri mun takana ja vielä ennen kun maila oli koskettanut jäätä alkoi huutamaan: 

"noo...ho...hik...hök....jojojo.. ai saatana.. nono..nyt..nyt..öööö...möööö.."

Tauot olivat aivan liian lyhyet ja kun mä lähin jo pari minsaa ennen erän loppua, että voisin rauhassa tilata baarista koko porukalle juomia, niin turvamies sanoi kuin pikkulapselle, että koitakkaamme nyt odottaa vielä hetki.

No arvatkaa, odotinko?

Kaikkilla 3lla tauolla kiipesin ennenaikaisesti baariin. Hähähää...

Enminäolelapsellinen..

Yhteenveto: Minusta ei tullut fania.
Mutta tsiirliiteri-tytöt olivat kyllä kivoja!!  Ja ne tytöt, jotka välillä luistelivat lumilapion kanssa kentällä. Pohdiskelin, että saakohan ne palkkaa siitä ja kuinka paljon ja mikä on ammattinimikke ja edellykset sen työpaikan saamiseksi... 

23. Mua jaksaa kummastuttaa aina se, kuinka miehet kestää touhuessa ihan mitä tahansa fyysistä kipua (eivät perhanat edes pyörry kun sormenpää sahataan pois), mutta sitten kun flunssa iskee ja kuume nousee, niin ne ovat saman tien lähes kuolemassa.

Ihan kun sairastaisi keuhkoruttoa, eikä persflunssaa.

Takapuoli pystyssä sitä vaan maataan sohvalla ja ruikutellaan kuinka on dii pipi!

24. Mä olen lähes bakteerikammoton, en pelkää minkäännäköisiä pöpöjä!

Eihän tuossa työssä voikaan pelätä mitään.

Monestikin naamani ontelot ovat kynsipölyssä ja olen myös löytänyt tukastani erikokoisia varpaankynsiä.

En kyllä ole koskaan oikein kipeekään.

Nuorempana sairastin ehkä kerran vuodessa flunssaa (1-2 päivää), nyt vanhana hiukan usemmin eli 2 kertaa vuodessa.

Minulla ei ole koskaan ollut vatsatautia. 

Onko se oikeesti niin että lentää molemmasta päästä samaa aikaa??

Yläpään nuhaa ja herpestä mulla on kyllä usein, mutta eihän ne nyt mitään kunnon sairauksia ees ole.

25. Pelkään rintasyöpää. Toinen mummoni kuoli siihen. Itse kävin jo 20 veenä mammograafiassa.

Minulla on omasta mielestä kirjojen mukaan ihan kaikki edellykset saada se.

Olen kyllä sen verran hyvin valmistautunut, että kun se joku päivä ilmestyykin, mä todennäköisesti sanon vaan, että NONNI, MITÄ MINÄ SANOIN!!

Jes! Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa koko haaste!!

Sain anopilta lahjaksi tämän ihanan unienkelin. <3
Hänen sisko ompelee kaikenlaista sellaista kivaa ja kädenjälki on aivan mielettömän siisti, voittaa kaikki nisset mennen-tullen (pistinkö pahan?).
Hän asuu Kajjaanissa ja myös myy näitä luomuksia ja jos joku kiinnostui... Saa tiedustella..

Minäkö ahne?

Kävimme siis sunnuntaina kirpulla myymässä.
Loistavasti pääsin eroon kaikesta turhasta.
Kätevästi kotiutin Ikea-kassillisen verran uutta tavaraa (se isompi kassi).

Tätini bongas viereisestä myyntikojusta kaksi pientä pöytää.

Tarkoitus oli, että mä maalan ne valkoiseksi ja hän saa yhden pöydän ja minä yhden.

Mutta minullapa onkin uusi suunnitelma. Joka on itseasiassa aika nerokas!
Uusi tarkoitus olis, että minä saan sittenkin  kaksi pöytää ja hän saa..hmm.. no.. hän saa varmasti myös joskus jonkun kivan pöydän..

 Koska minusta nämä pöydät on kuin pieni perhe.. ne vaan yksinkertaisesti kuuluu yhteen! Ja mulle!

Vai mitä mieltä te olette?
En ole vielä kertonut hänelle mun uudesta suunnitelmasta.. En ole kertakaikkiaan kehdan kerennyt.

Ps. alkuperäinen väri oli kulta-pronssi ja hinta 2 ekee kappale.


Sitten ostin pirtsakan keinuhevosen.

.. ja tein siitä sutimalla sieluttoman orin:

 Oon juuri nyt aika vetelänä.

Kävin nimittäin liian pitkän tauon jälkeen taas salsa-tunnilla.

Kaikki liikkeet olivat jotenkin päässeet unohtumaan.

Kädet menivät koko ajan vääriin suuntiin ja mä melkein kompastuin niihin.. vaikka käytännössä sellainen on periaatteessa mahdoton.

 

Tärötön

Joku halus kerran kuulla, että tapahtuuko mulla töissä mitään hauskaa asiakkaiden kanssa.

No eipä juuri mitään (oho).

Kuorsaavat miehetkään, jotka hoidon päätyttyä ilmoittavat, että "mä melkein nukahdin", eivät enää naurattaa.

Ehkä pikkasen pisti kerran hymyilemään, kun eräällä herrällä tipahti nukkuessaan käsi hoitopenkistä suoraan avonaiseen roskakoriin... ja pysyi siinä koko hoidon ajan, käytettyjen mustapää-lappujen ja kestovärinputsaus pumpulin seassa. Enkä uskaltanu nostaa kättä takas penkkiinkään..jos se ois vaikka herännyt ja luullut että mä yritän jotain..

Mutta eilen..

Tein pyhässä hiljaisuudessa kasvohierontaa eräälle rouvalle ja jumaleishön, että yhtäkkiä mun suolisto alkoi pitää älytöntä metelia.

Se ei ollut mikään perus mahamurina, vaan kunnon sissien sisällissota.

Vaikka kuinka yritin jännittää vatsaa, niin sekun paheni vaan.

10 min. jälkeen asiakas sanoi yhtäkkiä, hei, mäpäs otan tän mun kuulolaitteen pois, niin se ei oo tiellä.

Jaahah.. minkä tiellä? Itse näin koko laitteen vasta silloin kun se kaivoi sen korvasta pihalle.
Ettei se ainakaan mun tiellä ollu.
Veikkaanpas, ettei hän yksinkertaisesti enää jaksanut kuunella mun suolipaukahduksia..  vaikka ne olivatkin sisäisiä, onneksi..

No, heti kun hän otti laitteen pois loppui minun ripulimöykkä, tietenkin.
Mutta mitäpä sillä enää väliä, ku kerta hänelle maailma hiljeni jokatapauksessa...

Otin taas vaihteeksi ompelukonen esiin.
Ja ompelin ylimääräisestä paneeliverhosta tyynyliinoja ja pussukkan.
Helppo ja nopee (uskomaton että sanon näin ompelemisesta!).

Voitin muuten jo vähän aikaa sitten Sisustus ja Sepustus blogin arvonnasta tämän ihanan taulun <3

Sopii kuin nyrkki seinään!

Korsetti-torso-taulu sai häipyä sen tieltä.
En muutenkaan kestänyt katsoa kuvaa kapeesta vyötäröstä, kun itseltani puuttuu tällä hetkellä kyseinen tärö kokonaan.

Eri, my love!

Ryyniperä tais olla niin härski otsikko, että heti samantien hävis 2 lukijaa.

Mutta sitten hetken päästä tuli tilalle 3 uutta, joten taidatte sittenkin tykätä.. muhahhaa.. <3


 Kirpulta tarttui tänään mukaan raamattu vuodelta 1880..

..ja sisustuskirja Puhdas tyyli.
Kirja kertoi ajankohtaisesta "puhdistautumisesta" ja siitä kuinka onnelliseksi me tullaan, kun karsitaan kodistamme pois kaikki ylimääräinen.
Kirjan mukaan puhdistuneen makuhuoneen pitää näyttää tältä:

No..siinä tapauksessa mä voin yhtä hyvin ajaa pääni kaljuksi, syödä vain kuivaa leipää, vihkiytyä nunnaksi ja heittäytyä selibaattiin, perkele.

***

Silloin kun aloitin decoupage-urani moni huusi täällä aamenia eri keeperille.
Minä en edes tiennyt mikä se sellainen on (salaa voin kertoa että kuvittelin sen olevan perunajauhosta ja vedestä sekoitettu mönjä).

 Kyllä minä nyt jo tiedän, mikä se on.
Tänään päällystin sillä tämän laatikkon:

Joo, ja käytin sen ikivanhan raamattureppanan sivuja..

Voin kertoa, että olen myyty! Kuinka helppoa!
Kuivuu lähes saman tien!
Oikein odotin, että milloin ne kirotut ilmakuplat ilmestyy, mutta ei niitä vaan tullut.
Muistan kun päällystin mun sisustusovia deco-lakalla.
Olin kyynärpäihin asti siinä helkkarin lakassa ja se maistui jopa mun suussa vaikka mä vannon, etten sitä sinne tunkenut!!

Ah, mun uusi rakkaus - Eri Keeperi.
(miehelleni vielä pikainen täsmennys, että se EI siis ole kuuma espanjalainen jalkapalloilija vaan ruotsalainen yleisliima)

Ryyniperä

Nyt sitten päätti tulla se pahuksen pakkanen.
Just kun minä ostin vkl-kirpparilta kevättakin!
Tuntuu ihan kuin minut ois huijattu pahemman kerran.

Jos joku näkee kadulla pamppua, jolla on kaksi jalkaa, eikä se näe kunnolla mihin se kävelee, se olen minä, käärittynä jättivillahuivin sisälle.
Vähän niinku muumio.

Kerkesin vaihtaa jo kesäverhotkin makkarin ikkunaan.
En löytänyt mistään sopivaa pussilakanaa, joten jouduin tällä kertaa tyytymään ihan oikeisiin verhoihin.
Yläkapaksi laitoin sentään kaitaliinan.
Mä en myöskään väsy ihmettelemästä, että tuo kokonaisuus on vanhojen hintalappujen mukaan 70 euron arvoinen. Mä maksoin 16 ja sekin on tavallaan paljon! Esim. markoissa!

Sitten mä kyllästyin tohon siniseen pelikapistukseen ja pokkana maalasin sen valkoiseksi.
Siitä tuli just hyvä!
En tietenkään käyttänyt mitään teippejä ja sotkin peilin ja sitten tulikin kiire ja unohdin koko jutun.
Tänään sitten käytin tunnin peilin jynssäämiseen, käyttämällä ylikätevää meikkivoiteen spaattelia. Joka on 0,5 cm leveä.

Vahingoillakin on tarkoitus.
Kun kaataa lettujauhot ruokailuvälinelipastoon (joo, älä kysy), on pakko pestä jo aikoja sitten pesua kaivannut lipasto ja samalla voi kätevästi heittää menemään erilaisia tarpeettomia tavaroita, kuten esimerkiksi 8 kappaletta syömispuikkoja.
Kepeilla ruoan jahtaaminen ei vaan oo mun juttu..

Tästä alkoi mun puhdistautuminen.
Viikonloppuna mennään vissi kamujen kaa kirpparille myymään.
Eli pääsen puhdistatumaan oikein kunnolla.

Sen jälkeen voisin alkaa puhdistatumaan sisäisesti.
Musta nimittäin tuntuu, että ryynimakkarat ovat majoittuneet pysyvästi mun takapuoleen (en edes muista syöneeni niitä).

Tähditön

Lähin sitten hooämmään hakemaan sitä yhtä juttua, mutta ei vaan löytynyt.
Myyjä ei ollut koskaan kuullutkaan mistään sellaisesta ja oli sitä mieltä, että se taita olla vanhasta mallistosta, jota enää ei tuoteta.
Jaa-aa..???
Kummasti se vaan oli uudessa kuvastossa, ihan uutuus tuotteena.

Turhautuneenä ostin sitten 10 kpl servettirenkaita eurolla.
Normi hinta noille ois ollut 40 euroa!!!
Jos saa näin halvalla, ei oo väliä sillä, ettei oikestaan oo mitään hajua, mihin niitä servettirenkaita tarvitaan ja miten niitä käytetään.
Minäpäs ripustelin niitä ympäri kämppää, vähän niinku niitä siipiä aikonaan..

Ei sentään ollut ihan onneton päivä.
Pyörähdin pikaisesti lähikirpparilla ja mikä mua siellä odottikaan...
Astiankuivaustelineni!!

Ei ihan sellainen kun olin kuvittellut, mutta just sopiva hinnan puolesta.
Nyt sitten, kiitos,  tietoja tännepäin, että missä myydään Green Gate lautaisia 85% alennuksella!


Mulla tais jäädä väliin kokonaan postaus "Vuoden 2011 tähtihetket".

Korjataanpas tämä nyt heti.

Mulla ei ollut yhtään tähtihetkeä....

..ellei lasketa tähtihetkiksi niitä kertoja kun  lauloin lähikuppilan lavalla karaokea ja känninen kuppikansa taputteli mulle ja ulisi äänekkäästi uuuuuu..

Kerran keskellä laulamista mul kuivui ihan yhtäkkiä koko suu kun syljenerittely lopetti toiminnan (liikaa viiniä).
Poskeni alkoivat kuivuudesta hävimään sisällepäin ja huulet tarttui kiinni hampaisiin...
Vaati varsinaisia ponnistuksia jatkaa laulamista, kun olo on kuin kuolevalla kalalla.
Mutta kai se loppujen lopuksi hyvin meni.. 
uuuuuu....

Pitäiskö tästä jotenkin masentua?

Pikatilistys

Hippenhei!

Mulla ei ole mitään kiva hehkuteltavaa ko mulla on parhaillaan menossa trenditauti mopma
eli mua ottaa päähän monet asiat.

- isäntä (perustappelu tyyliin mä-en-ainakaan-puhuu-tuolle...)

-työ (-ttömyys..tai ei nyt ihan, mutta aina sais olla enemmän)

-läskit (hohhoijaa..otetiin tädin kanssa jouluaattona odotus-kuviakin. Tosin, mitään ei oo  syntynyt. Ainakaan vielä. Enemmän on mennyt sisään, mitä on tullut ulos)

-alet (kaikki on niin älyttömän halpaa, että rahat loppuu saman tien)

-tyhjä vaatekaappi  (viimeiset farkkuleggarit sotkin tänään ja kaapissa on enää tiukat  jumppacaprit, joista näkyy selluloosat läpi...niin ja pyykinpesuaine loppui jo viime vuonna, eikä sitä tosta-noin-vaan muista kukaan ostaa)

-iso puhelinlasku (jumaleishön jo toista kk reilusti yli satasen, dna halpa???)

-läskit

Olen kuin kävelevä bensatankki, jolla on tulitikku persumuksessa - jos joku sitä vähänkään hinkkaa, saatan räjähtää palamaan.

Blogeissa kaikilla on ihana meno päällä ja minä se vaan jumitan ja tuijotan murhaavasti keittiön lattialla makaavaa ompelukonetta.

Tänään istuin kahvikupin kanssa keittiön pöydän taakse ja ajattelin selailla H&M Home uutta kuvastoa.
Het alkuun, luonnollisestikin, kaatoin kupin.
Mutta kun olin siivonut litkut pois lattialta ja  keittänyt uudet kahvit, tunsin märkiä sivuja käännellessä sisälläni pienen kipinän.
Ihan kuin joku olisi nipistänyt siitä tulitikusta. Mutta se oli miellyttävä kipinä sellainen.

Joten mäpäs lähen huomenna H&M'lle käymään.
Ois yks juttu mikä pitäis hakea pois.

Niin ja tietty, jos siinä ois vielä niitä euron tyynyliinoja tai jotain muuta älyttömän halpaa...

Eli - i am back!
Hitaasti, mutta varmasti.