F niinkuin lunssa.

Elämäni pisin flunssa alkaa olla takana päin. 

Enää on jäljellä jossain aivojen välissä kiertävä räkä, nenä, josta puuttuu ihon pintakerros ja inisevä porkkanaääni.

Miksi muuten niin saastaisella tautilla on niin mitäänsanomaton nimi - flunssa?

Kamoon, kukaan ei ota sua tosissaan kun sanot että sulla on flunssa.

Mitä sitten että vessaan kävelet seiniin nojaten ja kun joku vetää verhot ikkunan edestä, tuntuu että silmämunat vetäytyy kivusta rusinoiksi.

Kiitos tän taudin, minulta jäi väliin messut, blogitapahtumat , kummitytön tapaaminen, matka Turkuun, parhaan ystävän treffaaminen, ihan kaikenlainen kontakti ulkoilmaan.

Ellei lasketa paikallisessa S-marketissa käyntiä, johon minä pakotin isäntää ottaman mut mukaan.

Olin niissä samoissa pyjamahousuissa, joissa olin nukkunut jo 3 yötä, hilseilevä tukka pystyssä, silmien ympärillä harmaat kuopat.

Pyydän anteeksi jos aiheutin inhoa ja pelkoa, mutta tämä oli minulle elintärkeä reissu, jotta mielenterveyteni ei kolhiutuisi ihan täysin palautumattomasti.

Olin tänään aika reipas.

Mun pikkuvessassa on aina ollut krooninen säilytystilapuute.

Oli 2 vaihtoehtoa - vähentää tavaramäärä tai hankkia isompi kaappi.

Valitsin sen toisen.

Tämä kaappi on ollut meillä kyllä jokaikisessä huoneessa, nyt sitten vessassa.

Räkisnokka kuvassa olen minä, 3 vee.

Pöydät ja jalat

Minun piti ottaa tavaksi siivota, sisustaa ja postata aina viikonloppuna, mutta olin perjantaina töitten jälkeen jotenkin niin fiiliksissä keväisestä säästä, että päätin hävittää kaiken punaisen viunan mitä kaapeista löytyy, vetää korkkarit jalkaan ja päräyttää  muutaman mutkan kautta baariin.

Pelle Pelottava

Kuka olisi voinut arvata (vaikka jokaisessa lehdessä lukikin), että aamulla kun aloin tekee muutaman mutkan kautta lähtöä kotiin oli  pihalla lunta puoleen pohkeeseen asti?

Mutta ei mulle pahemmin käynyt.

Kuulemma yskin öisin pahasti, mutta koska mä en itse siihen herää, sitä ei lasketa.

Siispä asiaan.

Olkkarin sohvapöytä on nyt uusi keittiön ruokapöytä.

Joojoo, siis olihan se edellinen laminaatilla päällystetty pöytä uniikki ja tosi rakas mulle.

Kun miettii kuitenkin että isäntä  sitä kaverinsa kanssa 2 yötää ja päivää rakenteli. Koska mä niin harttaasti sitä toivoin.

Mutta olen kuitenkin viime aikona tullut siihen tulokseen, että tavaroihin ei missään nimessä kannattaa kiintyä liikaa.

Ku sit on kuitenkin henkisesti paljon helpompi pyrkiä niistä eroon, jos sattuu vaikka kyllästymään. Kuten mulle tässä nyt sitten kävi.

 Uusi pöytä ei tullut maksamaan yhtään mitään, koska pöytälevy on siis olkkarista ja pöydän jalat vein tietokonepöydän alta.

Siis minusta on mahtava, kun saa sisustaa ilman rahaa käyttämättä!

No ok, jouduin mä tietokonepöydälle ostamaan uudet jalat..

Tän tuolin löysin tori.fistä.

Täydellinen!! <3

Rakkauspöytä

Olen tooosi kauan (1v) haaveillut vanhasta kuluneesta pöydästä. Sellaisesta missä on yksi laatikko.

Enkä vieläkään oikein usko, että minulla ihan aikusten oikeesti on sellainen nyt!!

Miten voikaan joku tulla jostain homeisesta pöydästä niin iloiseksi??

Kun lähettiin sitä isännän kaverin pakulla hakemaan ja mä näin sen autonikkunasta jo kaukaa,  surullisesti nököttämässä, jalat mullassa, rupesin vaistomaisesti ulisemaan tyyliin eikäää..en kestä!! ihanaaa, mun vauvaa!!

Kaveri  ja isäntä katsoivat mua erittäin epäillyttävästi.

Mä vaan nostelin halveksivasti kulmakarvoja, hyppäsin autosta ulos ja jatkoin ulisemista.

Myyjä (joka oli mies myös) alkoi  anteeksipyytävään sävyyn selittämään, että tälläinen tämä, vähän on kulunut, mutta kyllä tästä varmasti hyvän vielä saa.

Siinä vaiheessa mä katsoin epäilyttävästi, että luuleks noi oikeesti että mä tälle mitään tehdä aion?! Hullut!!

Kiitos pöydän, mikään ei ole enää kämpässä entisellään.

Keittiössä on uutta, makkari on vajaa.

Tietokonepöydällä ei ole enää jalkoja (älkää edes kysytkää!)

Isäntä oli koko viikonlopun poikien kanssa mökillä, pois jaloista, mutta eipä ne päivät mulle sitten riittäneet. 

Toi se mulle muuten naistenpäiväksi kukkia kun tuli tuossa hetki sitten, kaamean rapulaisena ja tuskahikisenä. Meidän lähi S-marketista. <3

Luulin alussa että nuutuneessä ruukussa on jotain hautausmaakukkia, mutta pikainen googletus kertoi että kyseessä on tulilatva eli mehikasvi eli pitkäaikaiseen kuivuuteen sopeutunut kasvi.

Sopii siis mun pöydälle hyvin.

Valkoiset hyasintit eivät kukkineet kun 3 päivää. 

Yksaamu huomasin, että mitä hittoa, ne ovat ruskeita??!!

Työnsin sormen multaan ja sehän oli sitten aivan rutikuiva!

Sisustusdarra

Vantaan Flamingo kauppakeskuksessa on  Sisustusoutlet myymälä, josta saa käsittämättömän halvalla hienoja sisustustarroja. Hinnat 2-4 euroa kpl.

Ja kerta niin halvalla saa, minä en vaan voi olla ostamatta.
More is more, mutta olkoon!

Hei, katsokkaa meidän eteisen lipastoa, joka sai uudet vedimet!

Mä näytin isännälle mallia ja porasin alhaalta ensimmäisen.. vahingossa vinoon, tietenkin.

Ja hän otti ihan kirjaimellisesti mallia ja poras kaikki loputkin siltä seisomalta vinoon.

Ihana tyyppi!

Euron purkkilöytö!

Ostin Ikeasta kasvin, joka oli ihan nuppuna. 
Sanoin vielä isännälle että ei siitä mun tuurilla mitään kukkia tule tulemaan, mutta melkein säikähdin tänä aamuna kun näin miten nupuista on kuin onkin alkanut puskemaan ulos tollaisia valkoisia tuoksuvia kukkia!!
Jippii!!

Green Gaten kuppi (korvallinen 4.-) on kirppislöytö kans.
GG'tä näkee kirppiksillä (halvalla) erittäin  harvoin. 
Siksi olen päättänyt ostaa kaiken minkä satun löytämään.

Ja viimeiset 7 euroa lompakostani maksoin tänään siitä pienimmästä matkalaukusta. <3



Tänään ois tarkoitus vähän tuunailla.

Jos saan liimaa..

Kävin nimittäin äsken mielenkiintoisen puhelinkeskustelun miespuolisen kaverin kanssa, joka yritti saada selville millaista liimaa mä tarvitsen ja mihin mä sitä tarvitsen, että osais sitten tuoda kun tulee myöhemmin meille.

Enkä minä osannut pistää sanoiksi sitä, mitä olen ajattellut tuunailla kun en oikein itsekään vielä ole ihan varma. 

Joten rupesin salamyhkäiseksi ja sanoin hermostuneesti että tuokaa nyt mulle vaan JOTAIN  LIIMAA!!


Hyvä minä!

Uusi köökki

Nyt se alkaa olla esittelykelpoinen se mun uusi keittiö.

Tattaraa:

Kaikki siis lähti siitä, että minun piti keksiä itselleni joku lahja isännältä, ku se sai kerta boonuksia.

Mä sitten ykskaks keskin et mä haluan ton jättilampun Ikeasta.

Oisin kyllä tietenkin halunnu lähteä johonkin hotelliin tai Haikon kartanoon, mutta päätettiin että toi lamppu tule kuitenkin halvemmaksi ja siitä tule mulle melkein yhtä iloinen mieli.

Jo vuosi sitten kuolasin meidän työpaikalla vanhoja metallisia hyllyjä, ja uskomatonta, mutta pari viikoa sitten yksi niistä oli mukamas menossa roskalavalle.

Mä laitoin siihen saman tien 3 keltaista lappua että se on MUNMUNMUN, ihana sama, mä vaikka raahan sen kävellen 20 km pitkin kehä ykköstä kotiin!

Onneks ei tarvinnut raahata, kaverilta saatiin pakettiauto lainaan!

Rungon maalasin mustalla vasaralakalla, hyllylevyt pesin ja käsittelin parafiiniöljyllä.

Näitä tuoleja mun piti mennä vaan varovaisesti katsomaan HobbyHalliin, koska ne on ihan sikakalleita, mutta ohops, kun liikkeessä oli niitä asiakaspalautuksena lähes puoleen hintaan, niin loppui vähän äkkiä toi mun katsominen ja seuraavalla sekunnilla olinkin kantelemassa niitä kassalle.

Asiakaspalautus syyksi oli laitettu jokaiselle kulumia.

En tiedä, mutta mun mielestä kulumat kuuluu industrial-tyylisiin kalusteisiin. Tai ei ne ainakaan mua haittaa siis niinku yhtään!

Tästä

Ainakin sataan vuoteen kävin Riviera Maisonilla ja tein mahtavan löydön!

Lasisen kahvikannun 13.- ale eurolla.

Meillä ei ole kahvikonetta ollenkaan. Valmistetaan kahvia just tollaisella kannulla.

Kun mentiin lamppua ostamaan, mun vatsassa alkoi nykimään pieni epäilyksenpoikanen.

Onko tämä sittenkin liian ISO.

Onneksi en sanonut sitä ääneen, koska en viitsinyt paljastaa isännälle, että tämä ei olekaan pitkään haaveilemani lamppu vaan sekava rapulainen päähänpisto.

Ku minusta se on just täydellinen!

Mulla on sellainen karvainen tunne, että teen joku päivä sille seinällekin jotain..

Ja ajattelin myös metsästää pöydän toiselle puolelle mustat pinnatuolit.

Inspistä olen käynyt hakemassa yhen mun idolin blogista.

Vaikka enhän minä uskalla käyttää puoltakaan noin paljon värejä. Ainakaan vielä.

Kummitusradio ja roskasihti

Löysin kirpparilta pienen paristoilla toimivan radion, jollaista olen kaivannut jo pitkään.

Haaveissa oli kyllä Tivoli, mutta tuntui kamalalta pistää radioon haisemaan toistasataa euroa (jota mulla kuitenkaan ei edes ikinä ole).

No nyt melkein yhtä kiva irtosi vitosella.

Onpa muuten siistiä heti aamulla herättyä napasuttaa radio päälle.

En tajua, miten olen voinut istua noin 10 vuotta aamuisin kaameassa hiljaisuudessa?!

Mut tuossa radiossa on yksi kammottava vika.

Se menee itsestään päälle joka ilta klo 23.35

Voitteko kuvitella, miten säikähdin ekana yönä?

Juoksin keittiöön sydän hakaten ja meinasin vaistomaisesti  hakata koko kapistuksen harjanvarrella palasiksi!

Olen lähes koko vuoden haaveillut suuresta Ikean Songe peilistä.

Aina tilipäivän koittaessa se on syystä tai toisesta  unohtunut.

Mutta nyt mä sain sen!!!!

Mä en sitten raaskinut heittää levälleen räjähtänyttä sypressiä vielä roskiin, koska se on kuitenkin edelleen vihreä, eikä siitä tipu oksia vasta kun siihen koskee, niin mä vetäsin juuttinarulla sen takas kuosiin ja siinä se saa olla meillä mun puolesta vaikka juhannukseen asti!

En käsitä, miksi kotiverkkarit saa reidet näyttämään samalaisilta kun Putouksen Antskulla!

Onpa kätevää kun nyt näkee itseään kokonaisena isosta peilistä ennen kun lähtee ovesta ulos.
Aikaisemmin vilkasin vaan pikkupeiliä, mistä näkyi juuri ja juuri puolikas naamani.

Näinpähän sitten eka kertaa miten eräs takkini saa minut näyttämään menninkäiseltä!!
Hyi olkoon! Ja olen sitä käyttänyt vaikka kuinka monesti! Aargh!



Isäntä oli yhtenä harvinaisena iltana ruokaa laittamassa.
Heräsin päikkäreiltä ja menin auttamaan keittiön siivoamisessa.

Minä: Miksi roskasihti on otettu pois tiskialtaasta??

Hän: No ku ei ne mennyt alas muuten.

Minä: Mitkä NE?

Hän: No ne paskat!

Ei rakkaalla puolisollani oo sitten käynyt koskaan mielessä mitä varten roskasihti on ylipäätään keksitty..

Uusi vuosi, samat kujeet

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin sairaan hitaasti.

En meinannut millään selviytyä ensimmäisestä lomanjälkeisestä työviikosta.

Väsytti,väsytti ja sitten taas väsytti.

Aamulla klo 7.00 aloitin työt.

Kolmen tunnin päästä katsoin kelloa.

Se näytti 7.30

Aargh.

Työpaikan yks tulostin oli eräänä aamuna mun aivojen kanssa samalla linjalla, se kyllä hieman lohdutti ja jopa hymyilytti.

Eilen katsoin telkkarista Putouksen uusintaa.

Hitsi ku alkoi ärsyttää ku oikea silmä oli koko ajan ihan sumea.

 Hankasin sitä - ei mitään muutosta.

  Tarkastin telkkarin valoa vasten silmälaseja että oisko linssit likaiset -eivät olleet.

 Ajattelin että soitan ohjelman loputtua äidille ja kysyn, et miltä se tarkalleen tuntuikin kun joku ihme verkko silmässä repeä. 

Hänelle kun kävi just näin.

Satavarmasti mullakin verkot repsahtanut, ku ei oo koskaan aikaisemmin sellaista sumeutta silmässä ollut.

Myöhemmin kun nousin sohvalta jäi joku outo esine jalan alle.

Se oli mun silmälasien oikeanpuolinen linssi!!

En tiedä onko tää nyt enemmän hyvä vai huono asia.

Huono koska selvästi mun lähinäkökin alkaa heikentymään.

Hyvä koska nään kuitenkin yhelläkin lasitetulla silmällä kohtalaisen hyvin.
(ainakin meidän 55 tuumaista telkkaria joka sijaitsee sohvasta metrin päässä)

En keksinyt tämän vuoden ekaan postaukseen muuta kun vessakuvia.
(sen sai nopee siivottu, ku on niin pieni )

Tämä ikkunapoka on mulla ollut iät ja ajat. 
Mutta sitten sain töistä (viime vuonna) kanaverkkoa ja istuin yks ilta (viime vuonna) innostuneenä vasara kädessä keittiön lattialla takoomassa tätä verkkoa tohon pokaan kiinni.

Käytin sinä iltana myös 2,5 tuntia vääntäen kanaverkkoa isoksi metallikoriksi jossa voisin säilyttää torkkupeittoja ja sen sellaista.

Ei siitä tullut mitään.
Kanaverkon reunat jäi töröttämään ja kaikki torkkupeitot tarttuivat korin seinämiin kiinni, eikä niitä saanut pois kun väkisin repimällä niin että peittoihin tuli reikiä.

Tyhmä kori!

Sen lisäksi koko keittiön lattia oli täynnä pieniä neulaisia jotka irtoivat kanaverkosta kun leikkeilin sitä keittiönsaksilla.

Tyhmä kanaverkko!

Ja sitten se arvonta..
Sormustin ja Sorkkarauta kirjan voitti itselleen:
Nina
Onnea!! <3

Toivotan kaikille mukavaa alkanutta vuotta 2014!!