Rakkauspöytä

Olen tooosi kauan (1v) haaveillut vanhasta kuluneesta pöydästä. Sellaisesta missä on yksi laatikko.

Enkä vieläkään oikein usko, että minulla ihan aikusten oikeesti on sellainen nyt!!

Miten voikaan joku tulla jostain homeisesta pöydästä niin iloiseksi??

Kun lähettiin sitä isännän kaverin pakulla hakemaan ja mä näin sen autonikkunasta jo kaukaa,  surullisesti nököttämässä, jalat mullassa, rupesin vaistomaisesti ulisemaan tyyliin eikäää..en kestä!! ihanaaa, mun vauvaa!!

Kaveri  ja isäntä katsoivat mua erittäin epäillyttävästi.

Mä vaan nostelin halveksivasti kulmakarvoja, hyppäsin autosta ulos ja jatkoin ulisemista.

Myyjä (joka oli mies myös) alkoi  anteeksipyytävään sävyyn selittämään, että tälläinen tämä, vähän on kulunut, mutta kyllä tästä varmasti hyvän vielä saa.

Siinä vaiheessa mä katsoin epäilyttävästi, että luuleks noi oikeesti että mä tälle mitään tehdä aion?! Hullut!!

Kiitos pöydän, mikään ei ole enää kämpässä entisellään.

Keittiössä on uutta, makkari on vajaa.

Tietokonepöydällä ei ole enää jalkoja (älkää edes kysytkää!)

Isäntä oli koko viikonlopun poikien kanssa mökillä, pois jaloista, mutta eipä ne päivät mulle sitten riittäneet. 

Toi se mulle muuten naistenpäiväksi kukkia kun tuli tuossa hetki sitten, kaamean rapulaisena ja tuskahikisenä. Meidän lähi S-marketista. <3

Luulin alussa että nuutuneessä ruukussa on jotain hautausmaakukkia, mutta pikainen googletus kertoi että kyseessä on tulilatva eli mehikasvi eli pitkäaikaiseen kuivuuteen sopeutunut kasvi.

Sopii siis mun pöydälle hyvin.

Valkoiset hyasintit eivät kukkineet kun 3 päivää. 

Yksaamu huomasin, että mitä hittoa, ne ovat ruskeita??!!

Työnsin sormen multaan ja sehän oli sitten aivan rutikuiva!

Vauveleita ja vähän muuta

Ystävät ovat ihania!

Myös niiden upouudet vauvat!

Hyvä kun osasin edes ottaa syliin..
Ovat meinaan taidot päässyt vuosien aikana ruostumaan.
En uskois, että mulla on joskus ollut 2 mini-vauvaa.
Kumpikin syntyessään vähän reilun 2 kilosia.
Ja kertakaan ei tullut silloin mieleen, etten osais ottaa syliin.
Muistaakseni paiskin menemään kuin hullu - pienempi kainalossa ja isompi olkapäillä..

Lähtömme Helsingistä Karjaan/Billnäsiin venähti hieman ja koska oli tappava helle ja isännällä tappava hiki, en kehdannut kun pikaisesti pyörähtää yhdellä isolla RUUKKI-kirpparilla.

Mä en tykkää, että mun perässä odotettaan paahtavassa auringossa (tai muutenkaan), joten hurjaa vauhtia kuljin kaikki huoneet poikki, joita oli siis sen verran, että rauhassa katsellessaan olis saanut kulumaan ainakin 2 tuntia..
En halua edes tietää, mitä kaikkea missasin.

Mutta tollaiset romut lähti mukaan:

Nyt viimeistään alkoi isäntäkin epäillä mun mielenterveyttä..
Vai terveekö se ostaa homelle haisevia pieniä kaapin-ovia?
Mutta kun mulla on visio!
En tiedä vielä tarkalleen millainen visio, mutta se on kyllä siinä..jossain!!

Rakkaus ja vanha laatikko

Laitoin makkariin ihanan tarratekstin meidän vuosipäivän kunniaksi.

 

Eikä sillä ole mitään väliä, että vuosipäivä on oikestaan vasta ensi vuoden helmikuussa, karkauspäivänä.

Better late early than never!

Minulla toi sanonta pätee melkein kaikessa.

Varsinkin silloin, kun olen ostanut jonkun lahjan, en malta millään odotta esim.  aamuun asti.

Hetihetiheti se on annettava!! 

(mä ostin sulle synttärilahjan... halusiks sä sen jo tänään....ai et vai?.. no höh.. en olis muuten antanutkaan..hähähää!!...

ootko muuten varma ettet halua sitä tänään.. se on aika kiva lahja.. saisit sen heti käyttöön?...  sä oot niin tylsä!!... 

ohhoijaa.. mul ois yks kiva lahja ja kukaan ei halukaan sitä.....

ai sä halutkin sen??!!  no enmä tiiä.. pitäiskö mun sittenkin antaa se vasta huomenna...

ok-ok, odota, mä haen sen heti!)

***

Vihdoin sain käteeni Jeanne d'Arc Living neljännen numeron!! (älkää edes viitsikkää muistuttaa, että 5-s kin on jo ilmestynyt!)

Sitä ei vaan saanut mistään, ihan oikeesti! Stockmannilla aina loppuunmyyty!

Tilasin sitten Country Annieltä. 

Ja koska on hyvin tyhmä tilata pelkkää lehteä, piti napata ostoskoriin myös vanha omenalaatikko.

Josta meillä tuli ainakin toistaiseksi alkoholilaatikko (tai oikestaan jämä-laatikko, jotain pahoja juomia.. koska hyvät juomat meillä ei kovin kauan säilyy..).

Huomaatteko tässä kuvassa jotain uuttakin?

Mä ainakin!

Mun iki-uudet, iki-ihanat keittiöntuolit.

Ikean Ingolf-mallistosta

Mä niin tykkämä!!

Ovat kyllä niin painavat ja tukevat, että tuskin kukaan pystyy niitä istumalla halkasemaan (kuten kävi edellisille).

Jeps.. mä menen nyt mun uuden lehden kanssa sohovalle ja uppoudun tyynyjen väliin ainakin pariksi tunniksi.

On se kyllä ihana, että maanantai on vapaa-päivä!

Merten hirmu

Eilen klo. 22.00

Kattokkaa mun upeeta rusketusta!!! 

Sain ihanalta lukijaltani Adolfinalta vinkin ja kävin heti ostamassa muratin ja kynttilöitä koristamaan mun "uutta" vaakaa.

Muratti on kaunis (ensimmäinen ihan oikea viherkasvi meillä!!) , mutta kynttilät tuli hätäpäissään ostettu väärän-kokoisina, ne muistuttaa tuossa kuvassa mursun hampaita.

Niin ja sitten Stockalta tarttui mukaan ihana pelttinen täysin epäkäytännöllinen minirasia.

Muka-antiikkia

Aamulla otin kaljakärryt ja menin käymään postissa.

Nimittäin toinen Hobby Hallin pakettini odotti minua siellä jo viime torstaista..

Paketin sisältö oli toistasataa kertaa hienompi, mitä ikinä odotinkaan!!

Mikä niitä vaivaa, kun ne ei osaa ottaa kuvastoon kauniita kuvia?

Wanha peili.  Löytyy täältä.

Ihan oikeesti, mun on pakko saada tietää, millä tekniikkalla ne tekee niin aidon näköistä jälkeä! 

(mulla ois vaikka mitä kalusteita, ja ne kaikki haluais tän näköiseksi!)

Ainakin se haisee pahalle..

Peili tule olemaan makkarin seinällä ja se tule näyttämään tosi upealta!

Mitä sitten että se haisee! 

Jos on näin nätti, saa haistakin! 

Ton ruman ruskean jutun, jonka nimeä en tiedä, aion poistaa. 

 Siellä ois myynnissä vielä kokonainen ovi, josta on tehty vanha peili.. mutta ehkä mä tyydyn tällä hetkellä tähän ikkunaan..

.. ehkä..

Lomashoppailua

Vaikka olin varma, että pääsiäisenä kaikki Iisalmen sisustuskaupat ovat suljettuna, niin arvatkaa vaan, että ne olivat todellakin avoinna! 

Löysin SisustusTilly'stä maailman ihanimman vanhasta puusta tehdyn pikkupöydän. 

Tää on just niin tälläinen pöytä, että sen päälle voi laittaa ihan mitä vaan ja kaikki näyttää hyvältä. 

 

Mutta kattokaa mikä söpö Sorry-kivi!! Tämän nähtyä sain keskellä kauppaa loistavan ajatuksen! Teki melkein mieli huutaa HEUREKA!
Nimittäin kun joskus ei vaan jaksaa pyytää toiselta anteeksi, niin sittenhan voisi vääntää kasvoilleen surullisen koira-ilmeen ja heiluttaa söpösti tätä kiveä.

Näin yksinkertaista!!

Itseasiassa pääsin käyttämään tätä kiveä heti kaupasta palattuani, kun kerroin miehelleni, että toi homeinen pikkupöytä maksoi 30 euroa.

Ei hän kehdannut suuttua, kun pidelin siinä tosi suloisesti sitä kiveä ja kaikkee...

(toisaltaan siinä on sekin vaara, että jos kivi alkaa heilumaan liian tiheän tahtiin, niin se heilahtaa yks kaunis päivää vaan ikkunasta pihalle, sinne mistä on tullutkin)

Tämä superihana iso seinäkellokin tarttui mukaan (toisesta kaupasta) , mutta tässä on yksi pieni vika, jonka huomasin vasta kotona. 

TÄMÄ EI TOIMI!! 

Kun laitoin paristot, niin viisari vaan heilui törkeästi edes-takaisin, ihan kuin vattuilisi minulle.

Grr...

Ok, ehkä näin ihanalta (halvalta)  kellolta on liikaa pyydetty, että se olisi vielä toimivakin..

Vanha ikkunanpoka

Tässä värkkämääni vanha ikkunanpoka, joka on pakollinen koriste-esine jokaisen maalaisromanttiikkaa harrastavan kotona (älkää kysytkää miksi, emmä tiiä, mä vaan seuraan muita).

Homehtunut ikkuna oli tuliaislahja Turusta (mun puolisolta!!! ihan totta!) ja on kestänyt reippaasti mun kovakouraisen hiomisen, kiroilun ja hakkaamisen.. Jopa lasitkin säilyivät ehjinä.

Tässä hän nyt on, saanut hieman maalia, ruosteiset vedimet ja pakollisen ranskankielisen tekstin (jonka tällä kerta tein ihan itse maalamalla, enkä siis tilanut netistä ylihinnoiteltuja tarroja).

Ikkuna on aika homeisen näköinen vieläkin, mutta hei! ostakkaa joskus sisustuslehti  Jeanne d'arc living (mun lemppari), niin ymmärrätte, että tämä on oikestaan kuin uusi!