Niljakasta

Eteinen on ollut jo puoli vuotta täynnä kaikenlaista krääsää, joka on tarkoitettu kellariin viemiseksi.

Yks ilta ajattelin kerrankin reipastua.

Raahasin painavat maalipurkit sun muut alakertaan, kunnes tajusin, ettei mulla oo kellariavainta.

Jonka jälkeen tajusin, ettei mulla ole aavistustakaan missä se mahtaa olla.

Viimeisestä kellarissa käynnistä taitaa olla juuri se puoli vuotta.

Ei siis auttanut kun raahata tavarat takaisin eteiseen.

Avain on edelleen kadonnut.

Minulla on siis kellari,  johon en pääse todennäköisesti enää koskaan, sillä mä en ainakaan uskalla isännöitsijälle kertoa, että olen hukannut yleisavaimen.

Pistävät vielä mun syyksi kaikki viime ajan mahdolliset murtautumiset ja häirikköinnit ja vaadivat minua kustantamaan koko taloyhtiön lukkojenvaihdon.
Eihän niistä koskaan tiedä...enkä aio ottaa riskiä.

Jokunen aika sitten tuunasin vanhan Ikean lehtikorin.
Tais olla sakset rikki ku se pellavakangas ei oo mitenkään kovin suoraan leikattu.


Sitten sain vihdoin räpsitty mun uudesta työhuoneesta pari kuvaa.
Jos tahotte, niin tästä pääse katsomaan.
Seinällä olevan sisustustarran tilasin Tarravimmasta
Oli muuten nopea toimitus ja tarratkin hyvälaatuiset!
Vähän on teksti vinossa, mutta niin oli tämä asentajakin tässä.


 
Juuri äsken löysin tilastoista mykistävän hakusanan:
karvaton alapää

Tämän  jälkeen alunperin niin viattomat hakusanat kuten

ajatus kivet
 ja
vanhuus hieronta

 alkoivat kuulostamaan yhtäkkiä hyvin niljakkaalta ja vastenmieliselta.

Sininen sormennahka

Piti palauttaa yks matto, ku se ei sopinutkaan mun työpaikalle, mutta vitsi et se on hankala se palauttaminen. Olevinaan.
 Ku ei millään jaksais kävellä johonkin Siwaan, joka on käsittämättömän hankalassa paikassa.

 Mä muutenkin vihaan Siwoja. Muka aina auki ja sentit venyy! Nii varmaa!

Se mainoslaulukin on ärsyttävä. Joka kerta on pakko laulaa mukana kun se sattuu telkkarista tulemaan ja sit se jää vielä päähän soimaan.  Sivauvava. Fuf!

Niin se matto jäikin meille makkariin.

Kymmennennen kerran vaihdoin naulakkoa.

Jos tarkkaan tiirailette, voitte jopa nähdä edellisiä reikiä.

Toivottavasti niistä rei'istä ei ala mitään termiitteja puskemaan.

Synttärit oli kerrassaan mahtavia!

Eikä haitannut, että jossain vaiheessa vettä tuli kuin Siivertin sauvasta.

Meillä oli nimittäin iso juhlateltta!

 Piikkikorkokenkiä ei ois muuten kannattanut laittaa nurmikkobileisiin.

Kengät muistutti aamulla ruohotrimmerin päätä.
Kauttaaltaan  nurtsissa, mullassa ja juurakoissa.

Ilman kehollisia vahingoja en tosin selvinnyt.

Mun keskari jäi kuoharipullon ja korkin väliin. 

Ja niin tiukasti ettei se lähtenyt irtikaan.

Vasta kun kaveri veti korkin pois, sain sinisen sorminahan takas.

Onneks hoksasin heti että maailman paras kipulääke onkin itse kuohuviini!


Ps. Juhlasankarin äiti sanoi aamulla kun tekin lähtöä, että juhlista ei olis ikinä tullut niin vauhdikkaita, jos ei minua olis ollut. 
Olen kuullut tälläistä joskus ennenkin. Ja tiedän, että se tarkoittaa sitä, että jotkut sivistynemmät ovat illan aikana moneen otteseen tuntenut myötähäpeä. 
Joten en ole koskaan varma, pitäiskö tälläisestä kommentista olla imarreltu vai mennä äkkiä nurkan taakse häpeemään.

Siemensatoa

Kuten huomaatte, olen maalannut parvekkeen puulattian mustaksi.

Taas kerran mulla ei ollut yhtään kumihanskaa kotona.

Ja uskokaa pois - lasten vaaleanpunaiset villahanskat eivät suojaa käsiä puuöljyltä!

Meinas iskee paniikki kun katselin käsiäni - aivan kun mulla ois ollut joku parantumaton ihotauti, lepra tai jotain joka tarttuu pelkästä katselemisesta.

Miten mä voin mennä töihin tälläisillä käpälöillä!?

Kokeilin viimeisessä hädässä hankata PataPata-lapuilla.

Lepra lähti ja ihosta tuli silkinpehmeä!

Suosittelen PataPata-manikyyriä lämpimästi kaikille!

Vaikkei oliskaan lepraa!

Mutta nyt minulla on kunnia esittää teille siemenpussin satoa!

En voi tätä oikein itsekään todeksi uskoa, miten pikkuisista siemenistä kasvoi kun kasvoikin ihka oikeat kukat!!

Nämä keltaiset kukat on meidän 10vee neidin siemenpussista.

Mää oon niin ylpee meistä!

Huomenna hyppään töitten jälkeen laivaan ja purjehdan Eestiin ystävän kolmekymppisiä viettämään.  
 Tulossa melko kostea viikonloppu... 

...mikäli sataa vettä.. 
daa.. mitä te oikein ajattelitte!?

Kätsy-K

Menetin Kätsy-Kallelle neitsyyteni.

Ok, en ala valehtelemaan - sain aikaan noin 3 millin reiät. 

Isäntä poras loput.

 Pakko myöntää -

miehet ovat paljon parempia poramaan.

Ääh, ihan sama,  poraaminen onkin ihan poo'sta.

Pitäkööt pimee taitonsa!

Ämpäri on kynille ja muistilapuille. 

Sen kaveriksi pitäisi vielä jostain hankkia joku tärkeä koriste-esine, joka on pakko saada.

 

Arpaonni kosiskeli tällä kertaa Katjaa Sinisen unelman blogista. Onnea Sinulle!

Reikä

Ykspäivä junnailin bussipysäkillä ja huomasin mainoksen - Decoration de Famille varastontyhjennytmyynti. Tänään viimeinen päivä! Tavaraa uloskantohintaan!

Katsoin aikatauluani ja jess!, mä ehdin sinne just ja just!

Viimeisen asiakkaan kulmia muotoilessaan minun oli vaikea pysyä nahoissani.  

Mitäs kaikkea kivaa mä sieltä saan..?

Kulmat alkoi muuttumaan Comptoir de famille koristetyynyiksi. Piti oikein räpsyttää silmiä ja ravistaa päätä jotta keskityisin työhön.

Entäs jos mä löydän jotain oikein isoa, niin miten saan sen kotiin..?

No olihan siellä kaikkea kivaa, todella edullisesti!

Mutta maksuvälineenä kelpaisi vain käteinen ja sitähän minulla ei tietenkään tarpeeksi ollut.

 No mut kuitenkin.. näillä euroilla mitä mul oli lähti mukaan hyödylliset pellavasydämmet!

Kitchen kyltti, joka on myöskin hyödyllinen, koska jouduin siivoamaan puolet keittiöstä jotta voisin ottaa tämän kuvan.

 Tämä hylly minun oli todellakin pakko saada, koska sellainen hieno hylly sopii ihan mihin tahansa ja sille on vaikka kuinka käyttöä!

Vaan että 3 päivää olen pyörittänyt sitä ympäri kämppää, eikä se meinaa sopia yhtään mihinkään.

Hetki sitten löysin sille melko hyvän paikan.

Tottakai betoniseinältä!

Blaah!

Tarkoittaa siis et mun pitää ryhtyä tosi vastustamattoman söpöksi ja kiltiksi jotta saisin ne reiät sinne.

Tai sit mä otan kerrankin selvää, oisko tänä kesänä missään betoniporauskurssia naisille.

Loppuu se ainainen reiänkerjääminen!

Haa!

Hakusanapäivitys - 

käpy kerho

pöksyn viha

Jes! Näillä on hyvä aloittaa uusi viikko!

Jaska ja sen silakkaat

Otin kuvan mun uudesta päiväpeitosta. 

Se valkoinen, jossa on ihania röyhelöraitoja.

Muu osa sängystä on kuvauskelvotonta materiaalia.

 Jaksoin nimittäin siivoa vain sen kulman.

Yökaapin hyllyltä kurkistaa mun uusi lempparilehti Eestistä - Tiiu.

Todella mielenkiintoinen!

Lehden kohderyhmä on ikääntyvät ihmiset. 

Ykspäivä aloin etsimään pellavakangaspala, jonka tiesin mulla jossain olevan. 

Kaikki kaapit ja lipastot ja sängynalustat,  mahdolliset ja mahdottomat kävin läpi, mutta sitä ei löytynyt. Harmittelin kovasti!

Löysin sen eilen kun valokuvasin makkaria - se on siinä yökaapin päällä pöytäliinana.

Mun viimeinen Cream-ostos on se maksimekko. En ole saanut ainuttakaan kommentia, että onpas kaunis.

Kaikki ovat tähän asti että- hyi mikä sulla on päällä? ehhh..mitä tää on? jne..

10v.  tyttöni ilmoitti että hänellä on reuma.
 Ainakin se pukkaa heti silloin, kun pitäis käsillä tehdä jotain (siivoaminen, tiskikonen tyhjennys,  äidin hartioiden taputtelu..)

Viime aikojen mielenkiintoisin haku, jolla on tultu mun blogiin  on tälläinen -  jaska ilman silakkaa, pervo katsella..
 Mä oon tätä pohtinut vähän joka suunnasta. Tulin siihen tulokseen, etten ota julkista kantaa asiaan.
 
 

Orpokoti

Nukuin tänä yönä melkein 12 tuntia. 

Uni-kaunistaa-teorian mukaan minun pitäisi olla nyt erittäin kaunis. Jee!!

Mut siis vaan 3 päivää uudessa paikassa ja mä oon ihan poikki.

Lähen aamulla, tulen joskus illalla 7-8lta, laitan ruokaa, valitan kaikille ketkä ovat kuuloetäisyydellä että kotimme on kuin sian karsina, ahmin ison lautasellisen  ja kaadun sohvalle tai sänkyyn.

Vitsi et on jännää elämää! 

Jos tää jatkuu pitkään, niin mun perhe hajoa - parisuhde kuivuu  ja lapset menee vapaaehtoisesti lastenkotiin.

 

 

Yks ilta tuijotin telkkarista espanjalaista kauhuleffaa Orpokoti. 

Yksin!

Mä en ikinä katso kauhuleffoja edes kaksin, ku mä oon niin herkkä sekoamaan, mutta silloin paistoi vielä aurinko ja mä olin väsynyt, joten mä jäin vaan katsomaan.

Ilta meni hyvin..yö meni hyvin.. mutta aamulla kun menin suihkuun, niin mun uuden suihkuverhon vanha-aikaset lapsienkelit alkoivat kummasti muistuttamaan niitä orpokodin kuolleita lapsia ja mun piti monta kerta vedästää verho sivuun, kun olin kuulevinaan jotain ääniä verhon takaa..

 Aarghh!!

 

 

Mun uuden työpaikan vieressä (n. 20 metriä) on pieni kirppis.

Sieltä mä olen ostanut yleensä vaatteita, mutta eilen kävin tauolla pyörähtämässä ja löysin homehtuneita pyykinpoikia, 10 senttiä kipale! Jess!

 

Mulla ei oo mitään hajua, mitä mä niillä teen, mutta rustiikkiset pyykinpojat ovat selvästikin muotia, koska kaikkihan niitä haluaa!

 

 

*Osallistukkaa arvontaan toiseks edellisessa postauksessa*

Kirvesmies

Ohoijah mitä päiviä on ollut!

Ei todellakaan sellaisia kuin kuva antaa ymmärtää. Tämä kuva on otettu ikuisuus sitten (2 viikkoa), kun oltiin vielä isännän kanssa kahdestaan puolilomalla. En edes muista sitä aikaa enää..

Mutta mäpäs vaihdoin työpaikkaa.

Ennen sitä päivää oli tietenkin pitkä jakso, jonka aikana istuin miljoona kertaa keskellä yötä pahoinvoivana sängyssä ja pelkäsin, että minusta tule kirvesmies tai joku, ellen löydä heti uutta paikkaa. Mutta mitäpä siitä enää..

Joo, en ole enää siinä pienessä omin pikkukätösin remppaamassa huoneessa, vaan aivan uudessa paikassa.
Miksi? Koska mun The Täti, jota jotkut teistä ehkä muistaa tästä, laittoi sakset pussiin ja aloitti ensimmäisen loman 16-vuoteen. Ja  loman jälkeen muuttaa takas kotimaahan. Että näin.

Mun uus paikka on ihana, mutta tosi pieni.
En siis voikaan tosta noin vaan tunkea siihen kasattain sisustustavaraa.
 Tilaa pitää valitettavasti jättää myös työvälineille.
Hetkeks ajattelin, että jos veisin sinne joka päivä jonkun pienen sisustusjutun, niin ehkä sitten mahtuu enemmän.
No..saas nähdä.. Laitan kyllä kuvia kun huone joskus on täyteen ahdattu.

Onko muuten olemassa sellaista sairausta, jonka oireina on numeroiden valikoiva näkö ja niiden valikoiva ymmärtäminen?

Olin näkevinäni Hemtexilla peiton, jossa hinnalapussa luki ovh. 99,95 ja nyt 9,95.
MIKÄ LÖYTÖ!
Kävi kuitenkin ilmi, etten ollut nähnyt numeroa 4 siinä 9-n edessä.
Törkeetä!

Joo, en ostanut!

Myös nettikaupassa saatan oireilla.

Tilasin omasta mielestä 2,5 m. leveät verhot, vieläpä 2 kappaletta.

Sikahalvalla! Vähänkö olin tyytyväinen! Nyt pistetään pikkurahalla koko olkkarin ilme uusiks!

 Siis mä tykkään hirveesti kun ikkunassa on kunnolla verhoa. 

Ja nyt saan kokonaiset 5 metriä! Jippii!!!

Kun verhot saapuivat, kävi ilmi, että ne ovatkin 2,5 m. pitkät paneeliverhot. Leveyttä 50cm.