Uusi köökki

Nyt se alkaa olla esittelykelpoinen se mun uusi keittiö.

Tattaraa:

Kaikki siis lähti siitä, että minun piti keksiä itselleni joku lahja isännältä, ku se sai kerta boonuksia.

Mä sitten ykskaks keskin et mä haluan ton jättilampun Ikeasta.

Oisin kyllä tietenkin halunnu lähteä johonkin hotelliin tai Haikon kartanoon, mutta päätettiin että toi lamppu tule kuitenkin halvemmaksi ja siitä tule mulle melkein yhtä iloinen mieli.

Jo vuosi sitten kuolasin meidän työpaikalla vanhoja metallisia hyllyjä, ja uskomatonta, mutta pari viikoa sitten yksi niistä oli mukamas menossa roskalavalle.

Mä laitoin siihen saman tien 3 keltaista lappua että se on MUNMUNMUN, ihana sama, mä vaikka raahan sen kävellen 20 km pitkin kehä ykköstä kotiin!

Onneks ei tarvinnut raahata, kaverilta saatiin pakettiauto lainaan!

Rungon maalasin mustalla vasaralakalla, hyllylevyt pesin ja käsittelin parafiiniöljyllä.

Näitä tuoleja mun piti mennä vaan varovaisesti katsomaan HobbyHalliin, koska ne on ihan sikakalleita, mutta ohops, kun liikkeessä oli niitä asiakaspalautuksena lähes puoleen hintaan, niin loppui vähän äkkiä toi mun katsominen ja seuraavalla sekunnilla olinkin kantelemassa niitä kassalle.

Asiakaspalautus syyksi oli laitettu jokaiselle kulumia.

En tiedä, mutta mun mielestä kulumat kuuluu industrial-tyylisiin kalusteisiin. Tai ei ne ainakaan mua haittaa siis niinku yhtään!

Tästä

Ainakin sataan vuoteen kävin Riviera Maisonilla ja tein mahtavan löydön!

Lasisen kahvikannun 13.- ale eurolla.

Meillä ei ole kahvikonetta ollenkaan. Valmistetaan kahvia just tollaisella kannulla.

Kun mentiin lamppua ostamaan, mun vatsassa alkoi nykimään pieni epäilyksenpoikanen.

Onko tämä sittenkin liian ISO.

Onneksi en sanonut sitä ääneen, koska en viitsinyt paljastaa isännälle, että tämä ei olekaan pitkään haaveilemani lamppu vaan sekava rapulainen päähänpisto.

Ku minusta se on just täydellinen!

Mulla on sellainen karvainen tunne, että teen joku päivä sille seinällekin jotain..

Ja ajattelin myös metsästää pöydän toiselle puolelle mustat pinnatuolit.

Inspistä olen käynyt hakemassa yhen mun idolin blogista.

Vaikka enhän minä uskalla käyttää puoltakaan noin paljon värejä. Ainakaan vielä.

Uusi vuosi, samat kujeet

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin sairaan hitaasti.

En meinannut millään selviytyä ensimmäisestä lomanjälkeisestä työviikosta.

Väsytti,väsytti ja sitten taas väsytti.

Aamulla klo 7.00 aloitin työt.

Kolmen tunnin päästä katsoin kelloa.

Se näytti 7.30

Aargh.

Työpaikan yks tulostin oli eräänä aamuna mun aivojen kanssa samalla linjalla, se kyllä hieman lohdutti ja jopa hymyilytti.

Eilen katsoin telkkarista Putouksen uusintaa.

Hitsi ku alkoi ärsyttää ku oikea silmä oli koko ajan ihan sumea.

 Hankasin sitä - ei mitään muutosta.

  Tarkastin telkkarin valoa vasten silmälaseja että oisko linssit likaiset -eivät olleet.

 Ajattelin että soitan ohjelman loputtua äidille ja kysyn, et miltä se tarkalleen tuntuikin kun joku ihme verkko silmässä repeä. 

Hänelle kun kävi just näin.

Satavarmasti mullakin verkot repsahtanut, ku ei oo koskaan aikaisemmin sellaista sumeutta silmässä ollut.

Myöhemmin kun nousin sohvalta jäi joku outo esine jalan alle.

Se oli mun silmälasien oikeanpuolinen linssi!!

En tiedä onko tää nyt enemmän hyvä vai huono asia.

Huono koska selvästi mun lähinäkökin alkaa heikentymään.

Hyvä koska nään kuitenkin yhelläkin lasitetulla silmällä kohtalaisen hyvin.
(ainakin meidän 55 tuumaista telkkaria joka sijaitsee sohvasta metrin päässä)

En keksinyt tämän vuoden ekaan postaukseen muuta kun vessakuvia.
(sen sai nopee siivottu, ku on niin pieni )

Tämä ikkunapoka on mulla ollut iät ja ajat. 
Mutta sitten sain töistä (viime vuonna) kanaverkkoa ja istuin yks ilta (viime vuonna) innostuneenä vasara kädessä keittiön lattialla takoomassa tätä verkkoa tohon pokaan kiinni.

Käytin sinä iltana myös 2,5 tuntia vääntäen kanaverkkoa isoksi metallikoriksi jossa voisin säilyttää torkkupeittoja ja sen sellaista.

Ei siitä tullut mitään.
Kanaverkon reunat jäi töröttämään ja kaikki torkkupeitot tarttuivat korin seinämiin kiinni, eikä niitä saanut pois kun väkisin repimällä niin että peittoihin tuli reikiä.

Tyhmä kori!

Sen lisäksi koko keittiön lattia oli täynnä pieniä neulaisia jotka irtoivat kanaverkosta kun leikkeilin sitä keittiönsaksilla.

Tyhmä kanaverkko!

Ja sitten se arvonta..
Sormustin ja Sorkkarauta kirjan voitti itselleen:
Nina
Onnea!! <3

Toivotan kaikille mukavaa alkanutta vuotta 2014!!

Säkkikaappi

Täällä ollaan!

Arvonnan voitti random.orgin mukaan Heidi.P

Onnea!! <3

Laita minulle viestiä tohon sivupalkissa näkyvään sp-iin. -->

Eilen mä nukuin vahingossa liian pitkät päikkärit ja sitten olinkin keskellä yötä pirteänä ihmettelemässä et mitähän sitä tekis.

Rupesin tietenkin askartelemaan vanhalla säkkikankaalla, joka on itseasiassa kaikista kangastyypeitä mun ehdoton lemppari.

Voisin melkein pukeutua siihen.. 

Ekana liimasin säkkikangasta 3 litran keittiötölkkeihin. 

Säkkikangasaskartelunälkä kasvaa syödessä.

Silmät kiiltäen etsisin tavaroita, mihin voisi vielä liimata sitä säkkikangasta..

Sit mä näin sen - SENKKI!

Olin jo etsimässä jotain uutta koko senkin tilalle, koska se oli niin tylsä ja tyhmä.

No ..ei oo enää!

Sinkkiruukusta puuttuu edelleen oliivipuu..tai sypressi..tai sais nyt edes jonkun männyn oksakin sinne.. 

Muovisen Finnmirror peilin nappasin kirpparilta 2 eurolla, juuri sinä hetkenä kun myyjä oli saanut sen pöytään. Huh..läheltä piti.. ettei kukaan muu ehtinyt ennen..

Se oli kylläkin sellainen ruman vaaleanruskeankeltainen.

Joku retro kuulemma.

Nyt se on musta ja esittää sitä ranskalaista kaminapeiliä, josta olen pitkään haaveillut ja jota en oo ikinä raaskinut ostaa.

Joku ehkä arvaakin, että olen vihdoin saanut ostettu uuden salamalaitteen.

(ei että kuvat ois mitenkään erityisen hienot, mutta eivät ole ainakaan keltaisia)

Oisin kyl halunut kokonaan uuden kameran, mutta en saanut tarpeeksi luottoa ajattelin sitten että kyllä tämä vanhakin saa kelvata, kerta toimii.

Vielä kun osais ottaa kuvia, josta näkyy se ihana tunnelma..

Pöytäpefletti

Nappasin kirpparilta mukaan ison puisen leipälaatikon.

Hintalapussa luki selvennys: Ei oo käytetty muuhun tarkoitukseen.

No mä olen omistanut näitä leipälaatikkoita vaikka minkänäköisiä, mutta jokainen on  joutunut kylmästi muuhun tarkoitukseen.

Meillä leipä on joko jääkaapissa, pöydän päällä tai loppu.

Tämä leipälaatikko toimii nyt puhelinlatureiden säilyttäjänä.

Ja meillä on niitä paljon!

Monta kertaa enemmän kun puhelimia.

Voisinpas melkein perustaa laturikaupan!

Lämpöpattereihin ei tuu vieläkään yhtään lämpöä.

Yksilta kun varpaani olivat taas jäässä tuplavillasukista huolimatta, suutuin ja tilasin fellokselta maton.

Molemmat kuvat ovat ihan urpoja, mutta täältä tietokonelta kun tiirailen keittiöön, niin hyvältä näyttää.

Jos mul ei ois varpaat niin jäässä voisin jopa sanoa että melko lämmin tunnelma.

Äiti lähetti mulle paketin, jossa oli leveäraidallinen (eivät tietenkään näy kuvassa) pellavaliina, joka on todennäköisesti pefletti.

Kuka hullu istuisi noin nätin liinan päälle, mä kysyn??

Ps.edellisessä postauksessa on arvonta!

Zazaza..

Kokonaiset kuusi kuukautta meidän makkarin katossa on roikkunut pelkkä hehkulamppu.

Olen kyllä välillä katsellut erilaisia valaisimia, mutta mikään ei oo tuntunut ostamisen arvoiselta.

Viime Talo&Koti lehdestä jäi takamuistiin säilytyskorista tehty valaisin.
Tosin, se oli ruma, mutta idea ei.

Niinpä yksilta kuin salamana mulla välähti, että voisinkohan tehdä mun verkkokorista valaisimen! 

No voisinpas ja siihen meni ehkä 5 minuuttia.
Kahvat vaan irti ja siivet tilalle!

Nykyään harvemmin multa mitään tuunausideoita irtoa, joten varmaan sen takia olin kuin puupalikalla lyöty - kävin joka 5 minuutin välein typerä hymy kasvoillaan katsomassa miltä se lamppu näyttikään.



Äidin kanssa kierrettiin koko viikonlopun joka päivä 5-7 tuntia kirpputoreilla.
Perjantai aamulla mä yskäsin väärässä asennossa ja selässä revähti joku lihas niin että multa lähti jalat alta.
Siinä lattialla pyöriessä hampaat ristissä päätin että tämän mä en todellakaan anna mun viikonloppua pilata.
Ylös kun pääsin kävelin niin että vasen olkapää osoitti kohtisuoraan maahan.

Selvisin työpäivästä hittaasti mutta varmasti ja kun aloitettiin äidin kanssa kirppisratsia, huomasin että mitä enemmän kivoja löytöjä tein, sitä enemmän selkä suoristui.
Sunnuntaiksi olinkin jo täysin kunnossa!

Pakkosaada kannut.

Aina niin tarpeellinen keittiökippo.


Ranskankielisia kylttejä en voi vastustaa.
Mutta koska en itse kielestä tajua mitään, niin välillä on ollut mitä kummallisimpia tekstejä mitä kummallisimmissa paikoissa.
Kuten kerran luki tietokonepöydässä syöminen on elämä.
Tai sitten roikkui vessassa  - vanhempien makuuhuone..

"Hyvien löytöjen osasto"
Hmm..

Tätä kylttiä säikähdin, kun vahingossa naputtelin google transletoriin Sale de Bain ja käännös oli likainen kylpyhuone.
Meinasin jo että no,eipä sille voi mitään, kun sitten huomasin että puuttuu  yks L-kirjain.
Oihan se helpotus!

Vanha säkki joutui toistaiseksi parvekkeelle, kunnes mä keksin sille jotain kivempaa käyttöä.



Yksilta eksyin aivan vahingossa Zalandon ihmeelliseen maailmaan.
Nykyään mä en käy yhessäkään vaate- tai kenkäkaupassa, en niinku ikinä,  joten lipsuin ilahduttamaan mua pienellä paketilla.
Etsi kuvasta maan mahtavimmat  bikersaappaat sekä suloisin ja pehmoisin tähtipaita. 
Kuvasta puuttuu tilamaani huivi, tähtikuosissa sekin, tottakai.
Meni överiksi, mutta menköön nyt tää kerta.

Pitikö mun myöntää, että olen tallentanut Zalandon tietokonen yläpalkkiin?
Kätevästi  Facebookin, Wilman ja verkkopankin viereen.

Naulapää

Olen päättänyt että uusiin seiniin ei tehdä ainuttakaan ylimääräistä reikää.

Kaiken porauksen ja naulinnan jätän isännälle, koska silloin voin syyttää häntä hän taitaa poraamisen paremmin kuin mä.

No mutta yks ilta olin  yksin kotona ja mulle tuli pakkomieli laittaa eräs peltitaulu seinään, pois lattialta pyörimästä.

Tihrustin suurinpiirtein (vatupassit ja mittanauhat ovat nyhveröille) mihin kohtaa noi naulat pitää hakata ja tokstoks sinne mäni... taulu seinään.. jaaaaa .....v*  vinossa!

Irrotin sitten toisen nauloista ja hakkasin sen vähen alemmas.

No nyt se taulu oli toiseen suuntaan vinossa!!

Itku kurkussa irrotin naulan ja takosin sen kolmatta kertaa seinään. Eihän tuossa vaiheessa enää olis kannatanut lopettakaan.

Kolmas kerta todellakin toden sanoo, sillä taulu oli suorassa.

Jes, vitsi, oon mä sittenkin hyvä!

Muutaman kerran kun kävelin myöhemmin taulun ohi tajusin  -  EI se perkele sovi sinne seinään ollenkaan! 

Joku tuli tänne hakusanalla  wasabi teippi.

Ei se mitään, mäkin luulin joskus että washiteippi on wasabiteippi.

Miten toi muuten edes lausutaan? Englantilaisittain voshi vai suomettain vassi?

Japanittain se kuulostaisi kuitenkin siltä että mä en ainakaan kehtaisi lausua koko sanaa.

Kaikille ei vaan sovi japaninkieli.

Tilasin Teippitarhasta muutaman rullan  sitä vassiteippiä itsekin.

Keittiön hylly uudistui:

Ja vessassa kun meillä on tollaiset maailman tylsimmät koukut ja wcpaperitelineet, enkä mä millään viittis heti ruveta repimään niitä pois, niin teippailin nekin.

Lähti kyl vähän lapasesta - lopulta teipissa oli kaikki kaapin reunat ja jopa peilikaapin reunat,  pesukone..ja  mitä niitä nyt on..

 Ja KYLLÄ! ajattelin ihan vaan sekunnin aikana myös pytyn teippaamista.
Ja EI, en ottanut kuvaa.

Revin ne sitten pois joskus kun jaksan..

lyrpsti :P

Pst. edellisessa postauksessa on arvonta!

Pöytä ja pallokala

Kuka arvaa mikä tämä on!!

Niin kauan kun blogimaailmassa mukana oon ollu, olen tommoisesta haaveilut.

Välillä mä jo unohdin, mutta sitten Kolmen tähden koti-blogin kuvia pällistellessä muistin taas miten paljon mä sitä haluankaan.



Ja nyt se on siinä!
Voilá!!
<3
 

Bauhausista löytyi laminaatti ja listat. 

Perjantaina isäntä haki kaverin ja jääkaapillisen kaljaa.
2 tuntia heillä meni suunnitteluun, 3 tuntia sahamiseen.

Sitten olikin jo keskiyö ja piti mennä tuulettamaan aivoja paikalliseen kuppilaan.

Seuraavana päivänä oli niin paha olo, silloin ei tapahtunut mitään.

Sunnuntaina haettiin taas kaveri, mutta vaan 2 tölkkiä sunnuntaikaljaa.
Homma oli hanskassa noin 3-ssa tunnissa.

Vitsit et mä oon ylpeä! Ja kiitollinen!


Minun pitää vielä hiota ja maalata jalat vähän nätimmiksi.
 Ehkäpä laitan pari koukkua niin ku Komentähdenkodissa? 

Isäntä oli kyl äärimmäisen eri mieltä mistään koukuista.
Todesin että hänellä on vakava koukkukammo!
Hän oli että niin muuten varmaan onkin, ku lapsena hänelle jäi onkikoukku kulmaan kiinni.
Aijaa!
Nämä minun pöytäkoukut tarttuu kyllä korkeintaan verkkaritaskuihin!  

Ja sitäpaitsi pitäähän minunkin kädenjälkiä pöydässä näkyä..

Namu-Tiinalta sain vähän aikaa sitten muutamia kysymyksiä.

Missä huoneessa mieluiten oleilet kotona?

Keittiössä, nyt kun minulla on toi ihana pöytäkin!

Oletko koskaan käynyt oopperassa? Tykkäsitkö?

En oo käynyt. 
Enkä ole nähnyt balettiakaan muualla ku telkkarissa. 

 Ellei lasketa sitä kertaa kun mä selvästi humaltuneena yritin isännälle opettella  joutsenlammen perus-moovseja, missä ne jalat menee sipsutellen silleen oudosti sivulle.

 Onko paikkakunnallasi jokin paikka/kauppa tms., missä erityisesti tykkää käydä tai oleilla?

No ne viikonlopun kirpparit. Mä en kyl varsinaisesti oleilee siellä. Se menee näin että sups sisään, hullun kiilto silmissä ja sups ulos.

 Mikä sinusta piti tulla isona?

Äidinkielen ja kirjallisuuden-opettaja.
Silloin teini-aikana, kun kävin lukiossa vaan nenää kaivaamassa, kiroilemassa ja kulman takana röökillä,  kaikki muut aineet oli tyydyttäviä tai hylättyjä, mutta nuo kaks oli aina erinomaisia.

Uskaltaisitko hypätä benji-hypyn? 

Yks päivä just pohdiskeltiin isännän kanssa (tai minä pohdiskelin, hän vaan mumisi mukaan), miten viisas mä olen kun en aiheuttaa itselleni turhia vaaroja hyppäämällä esim. benjiä. Tai sukeltamalla outoihin luoliin (oltiin hetki sitten katsottu elokuva The Cave  ).

Uskaltaisitko/haluaisitko syödä pallokalaa?

Minensyö mitään jolla on tommoset silmät!!

 

Onko sinulla jokin rakas esine ylitse muiden? Mikä?

Eip muuten ole. En halua kiintyä tavaroihin, koska mitä jos ne häviää tai varastetaan...

 

Seuraavaksi tuli kysymyksia tv-stä ja radiosta.

En kuuntele radiota, enkä tiedä telkkariohjelmien aikatauluista mitään muuta ku että salkkarit alkaa puol kasilta.

Niitäkään mä en varsinaisesti katso,vaan huutelen aina keittiöstä: Mitä se sanoi? Mihin ne lähti? Kuka se oli?

Tosin, mä en saa ikinä vastausta, ne vaan kääntää telkkarin kovemmalle. Höh!!

Meilläpä on muuten Netflix!! Hirveän innoissani olen siitä!

Eilen aletiin katsomaan Silent Hilliä, ku mun mielestä sen piti olla jännittävä trilleri.

Meni muuten juustoleipä väärään kurkkuun kun yhtäkkiä alkoi tv-näytöllä juoksemaan pieniä kirkkuvia alkion näköisiä olentoja.
Hyiii.. loppui lyhyeen ton leffan katselu.

Aikamatka

Bloggerissa on kiertämässä esittele Top 3 DIY-tä haaste.

Mä sain omani Sadulta <3, innostuin oikein urakalla ja selasin läpi kaikki picassan kuvat.

Melkoisen aikamatkan tein, välillä jopa herkistyin.

Mä en tiedä mitä DIY tarkkaan käsittää, laitoin tänne vähän kaikkea mihin olen sormellani koskenut.

Olkaas hyvät!

Siinä on yksi ensimmäisiä ja hengisesti raskaimpia tuunauksia.

 Tästä voi halutessa lukea lisää.

Pallohullutus:

 

Mä en ihan totta enää muista minkänäköiset ne korit ovat ennen olleet.

Kannet päällystin keittiönpyyhkeillä.

 

 

Rumat ruskeat kalusteet ja sermin sutisin ykskaks valkoisiksi. 

Sermi-idealla pääsin parveke.fi sivulle. uuu..

 

Ompelin (liimanauhailin) GG-pallokankaasta keittiökapan, jota rakastan vieläkin!

Toivottavasti sopivat uuteen kotiin!!

 

 Luistimien uusi elämä:

Vanhoihin pulloihin liimasin decoupage-liimalla lehtimainoksia:

 

Olin joskus aika innostunut decoupaagimisesta, näköjään:

 

Jossain vaiheessa alkoi washiteippi-hulluus:

 

Kakkabeige matkalaukku sai selkään maalia, sanomalehtiä ja valokuvia. Tänäpäivänä siellä on myös pitsiä. En olekaan muistanut kuvata teille.

Minilaatikoston tuunaus liitutaulumaalilla ja servetillä:

 

Tämä on majavalamppu.

Tästä voi lukea miksi se on majavalamppu.

Parit kupukellot olen tuhonnut:

Tein ihan itse rannekorun, jonka pallerot päällystin servetillä. Huh mikä homma! En ole tehnyt sen jälkeen yhtään rannekorua.

Peilihylly on yksi niistä ikivanhoista (3v) tuunauksista.

Toi penkki on mun tekemä, mutta nyt se on rikki, koska joku ääliö meni istumaan sen päälle. Ei ole vielä saatu kiinni.

 Isoäidin vanha kello sai uuden värin ja vähän muutakin:

Kaljakorin uusi elämä:

Villatakkityyny. Sitä ei harmikseni ole enää, ku joku vei sen partsille istuintyynyksi ja joku heitti siihen palavan tulitikun josta jäi rumia jälkiä. Tekijää ei ole saatu kiinni.

 

Viirinauha juuttinarusta ja vanhoista lehdista. Aika pelottavannäköinen..

Lehtikoriin liimasin palan kangasta ja silityskuvan:

 

Vanhat painavat ovet päällystin raamatulla.

Näistä en enää tykkää, mutta koska nämä ovat muistoja täynnä, minun pakko pidä ne.

Esimerkiksi yksi muisto on se miten ne tipahtivat kolisten isännälle päähän.

 

Pellavatyynyt. Ihan itse ompelin ja silitin kuvat niihin.

Näillä decoupaagimalla tehtyillä kehyksillä pääsen elvistelemään lähes joka viikko, kun asiakkaat ihastelee ja kyselee, että mistä ostit.

Turun kirpparilta meille matkusti 2 kpl ikkunapokia, jotka tuunasin tarroilla ja naulakoilla:

Toiselle niistä kävi näin:

 

Sain nerokkaan ajatuksen askartella torso:

 

Vielä yksi torso:

Koska minua valtasi torsohulluus ostin muovisen torsohenkarin ja taputtelin siihen servettiä, mutta jokaikisen ihmisen mielestä se oli pelottava ja sairaan näköinen.

Joten mä pistin sen kirpparille myyntiin ja joku seuraava seinähullu ostikin sen pois.

 

 

Ikea lampun päällystäminen lannoitesäkillä. Vieläkin tykkään paljon!

Kortsulamppu sai maalia, servettiä ja kristalleja, jotta se ei muistuttaisi kortsua niin pahasti.

Tästä voi vilkaista. 

 

Hyllynreuna sai washiteippiä:

Yksi lempiurakoista oli oman työhuoneen remontti:

Ja toinen lempiurakka oli kampaamon remontti. 

Molemmat tein itse, enkä edes kaivannut kenenkään apua, pah!