Pöydät ja jalat

Minun piti ottaa tavaksi siivota, sisustaa ja postata aina viikonloppuna, mutta olin perjantaina töitten jälkeen jotenkin niin fiiliksissä keväisestä säästä, että päätin hävittää kaiken punaisen viunan mitä kaapeista löytyy, vetää korkkarit jalkaan ja päräyttää  muutaman mutkan kautta baariin.

Pelle Pelottava

Kuka olisi voinut arvata (vaikka jokaisessa lehdessä lukikin), että aamulla kun aloin tekee muutaman mutkan kautta lähtöä kotiin oli  pihalla lunta puoleen pohkeeseen asti?

Mutta ei mulle pahemmin käynyt.

Kuulemma yskin öisin pahasti, mutta koska mä en itse siihen herää, sitä ei lasketa.

Siispä asiaan.

Olkkarin sohvapöytä on nyt uusi keittiön ruokapöytä.

Joojoo, siis olihan se edellinen laminaatilla päällystetty pöytä uniikki ja tosi rakas mulle.

Kun miettii kuitenkin että isäntä  sitä kaverinsa kanssa 2 yötää ja päivää rakenteli. Koska mä niin harttaasti sitä toivoin.

Mutta olen kuitenkin viime aikona tullut siihen tulokseen, että tavaroihin ei missään nimessä kannattaa kiintyä liikaa.

Ku sit on kuitenkin henkisesti paljon helpompi pyrkiä niistä eroon, jos sattuu vaikka kyllästymään. Kuten mulle tässä nyt sitten kävi.

 Uusi pöytä ei tullut maksamaan yhtään mitään, koska pöytälevy on siis olkkarista ja pöydän jalat vein tietokonepöydän alta.

Siis minusta on mahtava, kun saa sisustaa ilman rahaa käyttämättä!

No ok, jouduin mä tietokonepöydälle ostamaan uudet jalat..

Tän tuolin löysin tori.fistä.

Täydellinen!! <3

Uusi köökki

Nyt se alkaa olla esittelykelpoinen se mun uusi keittiö.

Tattaraa:

Kaikki siis lähti siitä, että minun piti keksiä itselleni joku lahja isännältä, ku se sai kerta boonuksia.

Mä sitten ykskaks keskin et mä haluan ton jättilampun Ikeasta.

Oisin kyllä tietenkin halunnu lähteä johonkin hotelliin tai Haikon kartanoon, mutta päätettiin että toi lamppu tule kuitenkin halvemmaksi ja siitä tule mulle melkein yhtä iloinen mieli.

Jo vuosi sitten kuolasin meidän työpaikalla vanhoja metallisia hyllyjä, ja uskomatonta, mutta pari viikoa sitten yksi niistä oli mukamas menossa roskalavalle.

Mä laitoin siihen saman tien 3 keltaista lappua että se on MUNMUNMUN, ihana sama, mä vaikka raahan sen kävellen 20 km pitkin kehä ykköstä kotiin!

Onneks ei tarvinnut raahata, kaverilta saatiin pakettiauto lainaan!

Rungon maalasin mustalla vasaralakalla, hyllylevyt pesin ja käsittelin parafiiniöljyllä.

Näitä tuoleja mun piti mennä vaan varovaisesti katsomaan HobbyHalliin, koska ne on ihan sikakalleita, mutta ohops, kun liikkeessä oli niitä asiakaspalautuksena lähes puoleen hintaan, niin loppui vähän äkkiä toi mun katsominen ja seuraavalla sekunnilla olinkin kantelemassa niitä kassalle.

Asiakaspalautus syyksi oli laitettu jokaiselle kulumia.

En tiedä, mutta mun mielestä kulumat kuuluu industrial-tyylisiin kalusteisiin. Tai ei ne ainakaan mua haittaa siis niinku yhtään!

Tästä

Ainakin sataan vuoteen kävin Riviera Maisonilla ja tein mahtavan löydön!

Lasisen kahvikannun 13.- ale eurolla.

Meillä ei ole kahvikonetta ollenkaan. Valmistetaan kahvia just tollaisella kannulla.

Kun mentiin lamppua ostamaan, mun vatsassa alkoi nykimään pieni epäilyksenpoikanen.

Onko tämä sittenkin liian ISO.

Onneksi en sanonut sitä ääneen, koska en viitsinyt paljastaa isännälle, että tämä ei olekaan pitkään haaveilemani lamppu vaan sekava rapulainen päähänpisto.

Ku minusta se on just täydellinen!

Mulla on sellainen karvainen tunne, että teen joku päivä sille seinällekin jotain..

Ja ajattelin myös metsästää pöydän toiselle puolelle mustat pinnatuolit.

Inspistä olen käynyt hakemassa yhen mun idolin blogista.

Vaikka enhän minä uskalla käyttää puoltakaan noin paljon värejä. Ainakaan vielä.

Ihanaa imurointia!!

Meillä on ollut pölynimuri jo ainakin 3 viikkoa rikki. 
Imuteho olematonta, vaikka pussi oli hetki sitten vaihdettu.

Aina kun sohvalle istahti, lensi ilmaan muhkea pölynpilvi.

Olkkarin maton päälle koitin olla astumatta, koska se näytti 7 vuotta vanhalta  ilmanvaihtosuodattimelta.

Joka päivä valitin isännälle, vierailleni ja kaikille ketkä jaksoi kauhistella mun kanssa, et hyi  kamalaa ku niin elämäntärkeä kapistus on rikki!

Tänään kuitenkin vedin kumihanskaat käteen, rätin naamalle ja avasin imurin.

Ja pölypussiaukosta törötti KUUMEMITTARI!

Nyt mua alkoi kiinnostamaan, että mikä on teillä muilla ollut isoin esine, mikä letkusta sisään on tullut vedettyä?

No mutta kyllä nyt on imut kohillaan ja mä oon niin innoissa.
Siis oikeesti kuinka kiva on imuroiminen!!
Aatella et ei tarvi ku kerran vedästä ja villakoirat-hiuskarvat-varpaankynnet ovat poissa! Jippii!

Jalat ostin Halpa-hallista, siisti kauppa!!

Toinen mikä meillä oli rikki oli pesukone.
Vaatteet jäi liian märäksi, ne haiskahti jollekin ihan muulle kun pesuaineelle.

En muista miten kauan sitäkin kesti ennen kun sain aikaiseksi avata puhdistusluukku.

Yleensä kun oon sen avannut, ei ole ollut ikinä paljon mitään puhdistettavaa, niin oletin, että ei se vika siinä kuitenkaan oo.
Rikkihan se on se vahna ruma paska ja mä haluun uuden!

No kas kun se olikin niin tukossa koko luukku, että mul meni puoli tuntia kaivaa pois sitä harmaata sontaa.
Mistä lie tullut..
Ei kai siitä eteisen matosta jota mä parin viikon välein pesen??



Isäntä on äijäporukalla Barcelonassa lomailemassa.
Ja mä lohdutan mun lomatonta kesää haaskamalla niitä olemattomia lomarahoja.

Esimerkiksi tänään kävin Tuomarinkylässä CountryWhitessa ja ostin nuo 2 ruusuista GG lautasta ja sen palloruukun.
Onneks ne oli -40% alennuksessa!!

Meitä molempia jänskättää kuopuksen kanssa että onko tämä paprika vai chili. Hän on kuulkas ihan siemenestä asti ne kasvattanut! Vähänkö mä olen ylpeä!

Kirpparilta olen kans löytänyt vaikka ja mitä, esim ton kakkualustan! 

Ja munalaatikkon, jossa mä säilytän kylläkin puhelimen latureita.

Mut mä meen nyt jatkamaan imuroimista!
Viuhuu!

Mittasuhdeongelma

Sain vihdoin ja viimein parvekkeelle vievän oven eteen verhon, piilottamaan iänikuisia rasvasormikäpälöinnin jälkiä.

Mutta nyt mä oon tuijottanut sitä yhdellä silmällä koko päivän.. sopiikohan sittenkään sinne se verho??

Onko sitä patisserie-patisserie  verhoa jotenkin nyt aivan liikaa?

Katsoin äsken et toi sana tarkoittaa leipomoa! 

Aika ironista, ottaen huomioon, että täällä ei leivottaa ku esipaistettuja Lidlin patonkeja.

Ok, kerran kuopus leipoi kaverinsa kanssa mokkapaloja, sillä aikaa kun mä nukuin.

Ja voitteko kuvitella!

Meillä ei ollutkaan tarpeeksi jauhoa, niin ne lähti soittamaan alakerran naapurin ovikelloa ja sanoivat sille setälle, joka  oven avas, että MEIDÄN ÄITI halua leipoa, mutta meillä ei ole jauhoa, saammeko lainata?
Siis oikeesti!

Pitkään sipsuttelin varpaisillaan ja kuvittelin kauhuissani, että mitä jos setä tule hakemaan vastapalvelukseksi äidiltä vähän pullaa..

No, ehkä mun pitää vaan totuttaa silmiä siihen oviverhoon.

*jouduinhan sen takia takomaan oveen 4 kokonaista naulaa, joka meinaa myöskin sitä, että jos joskus sattuisin taas muuttamaan, minun täyttyy mahdollisesti ottaa tämä ruma reikäinen ovi mukaan tai ostaa uus tilalle!

Tuli äsken mieleen, että pienen hetken ajan ne leipomoverhot ovat roikkuneet myös makkarin ikkunalla! Hyvä et mun kavereista kukaan ei ymmärrä ranskaa!

Siis hirveen nolo!

Olkkarin seinille pääsivät saksalaiset sanomalehdet vuodelta 1915, mitkä mä voitin Liisan blogiarvonnasta. Lisäsin vielä noi vanhat valokuvat ja tsadaa!

Siis tykkään niistä kovin paljon, mutta kun isäntä lähti poramaan betoniin reikiä, minä en jaksanut kamalasti keskittyä sisustuksellisiin mittasuhteisiin ja yhtenäisyyssääntöihin ja muihin päläpäläihin, mistä mä en ymmärrä tuon taivaallistakaan, tökkäsin vaan kylmästi kynällä täplän siihen kohtaan mihin ne haluan,  JA siinä on tulos-  

Liian korkealla, liian lähekkäin ja mulle tule noista mieleen tämä kuva:

chilloutpoint.com

Otetaan vastaan helppoja vinkkejä tee-se-itse-kotona miesten hypnotisointiin, joka mahdollistaa betoniseinän uudelleenporamisen sekä vanhojen reikien korjaamisen ilman mukisematta.

Keittiöstä

Keittiöön olen ollut muutosta asti tyydymätön.

Edellisessä kodissa mä niin ra-kas-tin sitä:

Tähän asti nykyisessä keittiössä on näyttänyt TÄLTÄ:

Öööö?
 Edes Hobbarilta ostettu kattilateline ei tuonut kodikasta tunnelmaa.


Kunnes sit koitti se kuuluisa iltapäiväpäivä kun minuun iski riivattu sisustuspuuska.
Ja kyllä mun mielestä kannatti!!

Tuoleihin olen poranut kiinni eteisen lipaston vetimet.

Tarkoittaa siis sitä että eteisen lipastolla ei ole tällä hetkellä vetimiä ollenkaan.

Verhot eivät kyllä livenä näyttää isännän kalsarilahkeilta!
Kuva jotenkin pahasti hämää.

Joo, no ok, ehkä verhokapan ei kuulu olla noin leveä, mutta olkoon nyt sellainen tuplis-kappa.
Kääntelin tavalliset verhot kaksinkerroin ja sitten vaan rautalangalle roikkumaan.

Jospa mä joku päivä onnistun ottamaan paremman kuvan.. Se päivä kun mä saan ostettu itselleni uuden salamalaitteen..

Toi minun rakas kortsulamppu ei meinaa sopia enää ollenkaan..
Liikaa roikkuvia jutskia.. 


Myös parvekkeelle vievälle lasiovelle on keksittävä joku verho tai lasia suojava systeemi.

Tällä hetkellä näyttää siltä että meillä asuisi paljon pieniä kakkakäpälöitä, koska lasi on kauttaaltaan täynnä rasvaisia ja tahmaisia sormenjälkiä.
En ymmärrä miksi oven liikuttamisessa on pakko käyttää sormenpäitä??

Tykkään hirveästi tosta kattilatelineestä! 
Tekis mieli ostaa se täyteen kaiken maailman ihania astioita, mutta mua nyt jo jatkuvasti pelottaa, et milloin se tipahtaa niskaan koko teline.

Eilen tipahti niskaan paistinpannu (kuivauskaapista) , ja yhesta mun uudesta kuvassa näkyvastä GG-kupposesta lohkesi palanen.
Epäreilua!

Eilen vietin koko pitkän päivän kaverin kanssa syöden ja sohvalla maaten.

Kukkakaali-halloumi-pekoni-paistos on sitten niiiin hyvä!

Makoiltiin röyhtäilleen sohvalla vielä keskiyön jälkeenkin kun isännät saapuivat laivaristeilyltä.


Tänään jos tekisi jotain mukavaa kans...
Kerron siitä kyllä, mikäli se toteutuu.

Mukavaa sunnuntaita!!

Vastauksia part2

Tässä toinen ja viimeinen jakso:


  Kipa - Jos sul ois koira, niin minkä rotunen se olisi? Onko sulla ollu koskaan koiraa? 

- Minulla on joskus 8-9 vuottiaana ollut koira. Se kerkes olla mulla vain 3 kuukautta kun otti ja meni kuolemaan. Sen jälkeen en ole edes halunnut mitään lemmikkiä.
Jos nyt ois pakko otta, niin joku kämmenenkokoinen chihuahua sen olla pitää! (isäntä haluaisi jotain tappajakoiraa, joka on isompi kun mä..no EI onnistuu!)

Jansku - Kun sä oot niin mielettömän hauska persoona, niin kerroppa paras vitsi minkä tiedät? Elämäsi kauhein ja kaunein kokemus?

-Minulla on yksi ja ainut vitsi, jota olen kertonut ihmisille aina tilaisuuden tullen jo viimeiset 15 vuotta. 

Se menee näin:

Mies menee metsää pissalle.
Yhtäkkiä hän huomaa karhun ja päättää myös kakkia.

MITÄ?! Ettekö tekään tajua tätä???  Niijust!!


Kaunein kokemus - Kun näin lapsiani ekaa kertaa. Täysin epätodellinen, huumaava hetki. 

Kauhein kokemus -  Olen asunut pari vuotta maalla, ihan metsässä. Meillä oli mun äidin kanssa välimatkaa pari kilometria. Yks aamu käppäilin metsätietä pitkin äidille käymään kun yhtäkkiä jäätyin paikoilleen.
 Edessäni oli pienen talon kokoinen hirvi, sarvet päässä ja kaikkee.
Käännyin ympäri ja aloitin elämäni pakomatkan.
 Tämä oli sitä painajaistyyppistä juoksua - juokset niin lujaa kun pystyt, etkä silti tunnu liikkuvaan eteenpäin ollenkaan.  
En uskaltanu kertakaan katsoa taakseni, olin tuntevani hirven haisevan hengityksen  niskassa. 
Kuumeisesti mietin, että jos se saa mut kiinni, mistä se aloittaa mun syömisen.
 Onko mulla MITÄÄN mahiksia päästä tästä elävänä?!

Pääsin kotiin. Kahteen viikkoon en uskaltanu mennä metsän läpi yksin.


Anne - Tuleeko kirppislöydöistä parempi fiilis, kuin vaikkapa ale-löydöistä ?

- Kyllä kirpputori voittaa kaikki kaupat mennen-tullen. Se saa sydämmeni tykyttämään ja sillä on ruoansulatusta nopeuttava vaikutus. 


Lovviisa - Minua kyllä kiinnostas kuulla että mikä supisuomalaisissa on kaikista kummallisinta sinun mielestä, jos vaikka ottas sannoistasi oppia.

-Hmm.. Niitä satoja erilaisia murteita mä en ihan ymmärrä. Mä kun muutin tänne, ni en  tiennyt et niitä on edes olemassa. Opiskelin puhumaan sillä tavalla kun ekspuolisoni kotona mulle puhui.
Jälkeenpäin vasta ymmärsin, miksi Helsingissä kahvilassa jouduin toistamaan itteeni, kun pyysin kahavia.


Mustakissa - Onko sinulla kummilapsia?

- Ei ole yhtään. Ku mä oon se kapinallinen joka eros kirkosta.. tosin tein sen 10 vuotta sitten jo.


Monica - Puhutko ruotsia?

-Bästä passagerare... nästä tåg går till Nordsjö  ja jotain siihen suuntaan..

Annukka - miks muka oot Maanvaiva, kun oikeesti oot nin monen ihmisen pelastus?

-Mä olin jostain kuullut, että joku sanoi maahanmuuttaijaa maanvaivaksi. Heureeka!! Siinä  minulle just hyvä ja asianmukainen bloginimi!


Heli - Sulla kun on noin ihana tuo hiusväri, kysyykö joku sulta siitä viikottain?
Mikä on lemppari eläimesi?
Miten sä voit olla noin mahtava tyyppi vaikka en oo koskaan sua tavannut?

- Ei kysytä kauheen usein. Juopot bussiasemalla kyl huutelevat hei punatukka! En voi sanoa että olisin kauheen imarreltu siitä.

-En oo mitenkään erityisesti eläinihminen. Eihän niistä ikinä tiedä, milloin ne käy päälle. Jopa meidän kuuluisaa hamsteria en uskaltanut paljain käsin syliin ottaa.
Oonko mä muuten kertonu, että lapset kävi hautaamassa pakastehamsterin vasta kesäkuussa? Se kerkes siis kummittelemaan mun pakastimessa kokonaiset 6 kuukautta!
Se oli muuten aika suloista, kun ykspäivä tulin töistä kotiin ja kuopus juoksi kaverin kanssa jo ovelle vastaan: "Äiti-äti, me käytiin hautaamassa hamsteri! Me kirjoitimme  hänelle runon ja sit me itkettiin ja kaikkee..."  <3

-Ääh, minen oo mitenkään mahtava! En ees oo kovin sosiaalinen. Tykkään enemmän kuunella ja seurata sivusta kun et olla huomion keskipisteenä. Ellen sitten oo pienessä  punaviinissä... joka on ihan eri tarina sitten..


Miia - Missä ja miten tapasit miehes ja kumpi iski kumman? Ja kun sä oot tollainen hassu, niin mikä oli iskurepliikki?
Jos voisit muuttaa minne vaan, mihin muuttaisit?

-Netissähän me. Irc-galleria..vai mikä se nyt oli.. 
 Hänen iskurepliikki ja ensikontakti oli kuvakommentti minulle: uullallaa beibe!
Siinäpä se. Mä oon näköjään helposti iskettävä. Pari viikon päästä pistetiin leivät yhteen kaappiin. Tällä linjalla mennään jo kuudetta vuotta. <3

-Mä en muuttais täältä yhtikääs mihinkään. Helsinki on hyvä ja se on tarpeeksi lähellä mun kotimaata.

Rva Kivitikka - Mitä teet sellaisessa tilanteessa jos asiakkaaksesi tule hikinen, näppyinen, rasvainen ällö?

-Tätä minulta kysytään jatkuvasti. Miten ihmeessä sä pystyt kaivamaan toisten varpaita jne.. 
Mä en todellakaan pienestä hätkähtää. Ja kaikista eniten olen tykännyt mun työssä juuri siitä, että tulee mikä tulee, mutta lähtiessä on kuin uusi. 

Tässä kohta joudun piikki sydämmessä kertomaan, että lopetin mun yritystoiminnan. Ehkä jonain kauniina päivänä aloitan taas.. Ihmisten hoitaminen on mulle läheltä sydäntä. Saan siitä itsellenikin hyvän olon.  Mutta jotta tässä maassa pärjäisi pienyrittäjänä tälläisellä alalla, on oltava kova ja kylmä tekemään rahaa, myymään ja tyrkyttämään. Johon mä en pysty. Enkä haluakaan pystyä.  Ehkä jonain päivänä keksin, miten voisin todeuttaa itseeni tällä alalla.


  

***

No mutta tässä on puolet keittiöstä.

Toinen puoli on täysin epäkunnossa.

Verhoja ei ole. 

Seinähylly on ja senkki on, mutta molemmat näyttää tyhmiltä valkoista seinää vasten.

Sisustustarra jääkaapin ovessa on ollut jo kerran käytössä. 

Tämä kyseinen tarra ei mitenkään ollut tarkoitettu uudelleen käytettäväksi, mutta mä en ainakaan rupee mitään pois heittämään.

Mitä se haittaa jos teksti on vähän vinossa ja reunat repsottaa?

 Kauhean steriililta näyttää!

En tykkää! Liian vähän tavaraa!

Siis jos miettii mun edellistä keittiötä (klik)

Se seinämä, joka nyt puuttu kuvasta on mun ainut toivo.  Meinaan sen maalata ja ripustaa  tavaraa täyteen.

Tuossa meidän tänävuotinen pääsiäisruoho.
Kätevästi syötäväkin vielä!

Tajusin hetki sitten että kanelitangolla koristettu ruukku on niin last-christmas, joten päivitin ne vähän äkkiä nykypäiväisemmäksi!

Täällä!

Ostin tänään pitkästä aikaa kukkia.

  Niiden takia minun piti putsata koko keittiön pöytä viikon lehdistä, hiuspinneistä, meikeistä ja 4stä vajaasta leipäpussista joista yhden säilyvyysaika oli mennyt ohi jo viime perjantaina.

Sit näyttikin jo niin hyvältä että mä päätin tehdä kunnon kattauksen ja pakottaa kaikkia syömään keittiössä mun kanssa.

Arjen luksusta!

Vaikka se kestikin noin 5 minuuttia.

Vihreät lautaset on viimeinen kirppislöytö. 7 kpl vitosella!

Muuta täällä ei oo tapahtunut kun sitä samaa - töitä ja nukkumista! 
Ja vähän viihdettäkin, jotta jaksais taas painaa hommia.

Huomasin myös että alan kaljuuntumaan.
Onneks sentään tanssi- muuvsit ovat vielä hallussa.

Toissa iltana menin töiden jälkeen lähi-markettiin postimerkkejä ostamaan ku piti toi Fb arvontapaketti saada postiin. 

Hienoja merkkejä oli, istahdin penkille,  revin ne irti toisistaan ja aloin nuolemaan. Mutta ei vaan tarttunu vaikka kuinka huolellisesti lipittelin..

Sitten hetken päästä tajusin, että ne on tarramerkkejä.

Siltä varalta että joku oli seurannut mun typerää nuolenta-puuhaa, naurahdin äänekkäästi ja pudistin samalla päätä.

Jonka jälkeen kaikki ketkä eivät ollut vielä seuraannut mua aloitivat sen heti samantien.

Lähin puolijuosten kotia päin, jossa mua odotti sotkuinen keittiönpöytä, kova sohva ja lämmin kainalo. <3