Sairauslomalta päivää

Viikon kokokohdat:

-Lääkärisetä: "Mistä sä niitä lihasrelaksantteja oot saanut??"

 Mä: "No kaapista!"

- Otan eka kertaa elämässä kolmiolääkkeen ja herään yöllä paniikissa ruoholeikkurin ääneen ja näen että joku seisoo makkarin ovella! 

Miks just MINULLE pitää ilmestyä haittavaikutuksia, jotka ovat lääkeselosteessa luokiteltu vakaviksi ja joista pitää kertoa lääkärille heti!!

"Hei, tuotanoin.. joku kävi yöllä mun makuuhuoneessa nurmikkoa leikkaamassa.."

-Istun bussipysäkillä ja katselen tyynesti miten bussi ajaa ohi, ymmärtämättä että minun olisi pitänyt nostaa kättä. Nousen penkiltä ja kävelen takas kotiin.

Enkä ole edes pettynyt.

Joo, olen siis ollut pari päivää saikulla ja koittanut parantua selkävammasta.

Huomenna taas töihin! Jipppii!!

Räpsisin ajan kuluksi olkkarista kuvia.

Ei tässä nyt mitään katseltavaa oo, mutta näissä maisemissa mä pyörin.

Verhoja ei ole, mutta sen sijaan ikkunan välissä on hieno kokoelma kuolleita kärpäsiä.

14 kpl, kävin äsken laskemassa.

Muutamia hakusanabongauksia: 

kuinka syvä multa porkkanalle

-ei kannata kysyä ihmiseltä joka kylväs omat porkkanasiemenet 10 senttiseen ruukkuun.



voiko eurolavan ottaa..

-..ilman lupaa? No voihan sitä kokeilla. Vähän jännitystä elämään..


herpes pois repimällä

-lähtee lähtee ja jos jaksaa tuijottaa sitä aukkoa sen jälkeen yhtäjaksoisesti n 20 minuuttia, saa nähdä omin silmin, miten se kasvaa takas. 


pelkään ajaa polkupyörää

-niin mäkin muuten, ihan totta! Pelkään jatkuvasti että joku rengas irtoa! 
En edes tiedä mistä moinen pelko on tullut, kun  ikinä ei oo näin päässyt tapahtumaan.
Voiskohan syypäänä olla ne yleisissä pyöräparkeissa ympäri vuoden seisovat pyörät jotka ovat ilman  renkaita ja ilman satulaita..? Kertakaikkiaan kammottavia!



jotain kaunis ja hyvää blogi

- niin, jotain sellaista se oli.. kerran..

Kuulumisia

Joku tarkkasilmäinen on saattanut huomata, että mun blogiaktiivisuus on suistunut suoraan alamäkeen viime kuukausien aikana.

Suurin syy siihen on, että mun kameran salamalaite mäni rikki. 
Eikä oo tietoa, milloin raaskin ostaa uuden. Ihan hirveen hintaisia!

Ja toinen syy siihen on että ei jaksaa töitten jälkeen tehdä muuta ku kaivaa nokkaa.
Miten te muut jaksatte???


Viikonloppuna käytiin Eestissä viettämässä isoäidin 75vee ja isoisän 80 vee juhlia.
Aina yhtä siistit sukujuhlat.
Toivottavasti niitä on tulossa vielä tuhansia! <3

Vuosi 1988

Vuosi  2013

Ei ole sellaista sukujuhlaa ollut olemassakaan jossa me isoisän kanssa ei tanssisi puoli yötä.

Kun tulimme sunnuntaina illalla takas kotiin, huomasin ilahtuneena että tomaattini ovat VIHDOIN alkaneet kasvamaan.

KAKSI kuukautta ei tapahtunut minkäännäköistä kasvaamista mihinkään suuntaan!

En osannut ikinä arvata, että tomaattien hyvinvoinnin salaisuus piilee kahdeksi päiväksi kastelematta  jättämisessä.

Aika ihana koivumetsänäkymä avautuu partsilta..

Me ollaan synnytty isoisän kanssa samana päivänä, joten minullekin tupsahti pari pientä lahjaa.

Tässä vielä iihana arvontavoitto, jonka onnistuin saamaan Rva Kivitikka blogiarvonnasta.

On se mukava aina silloin-tällöin saada jotain kivaa, varsinkin kun itse ei jaksaa käydä kun ruokakaupassa.

Nyt kuulin että kesämmälle on ehkä mahdollisuus saada to-pe töistä vapaaksi.
Mikäli tekee ma-ke 13 tuntisia työpäiviä.

Se olisi kyllä niiiin mahtavaa!!
Voisin käydä kirppareilla ja muuten vaan kaupungilla ja ja..!

Kettupäivä

Tänään oli minullakin se kuuluisa päivä, kun kaikki mihin nakkikimpuillani koskin, meni  päin peetä.
Joka puolen tunnin välein minulla oli joku ongelma.

Noloin oli ehkä se kun kurvailin lavanosturilla (jonka päällä oli tavaraa) hyvin totisena ja tärkeänä pitkin varastonkäytäviä (haa! äijät suut tukkoon, kyllä minä osaan!)
ja perille päästyäni kävi ilmi että koko hemmetin lava tavaroineen oli tippunut jo kauan sitten pois kyydistä.

Päätin piristää minua työpäivän päätteksi kirppisreissulla.

Löysin kivan korin,  joo, 

mutta kassajono oli niin älyttömän pitkä, että bussilippu meni umpeen ja mä jouduin juoksemaan sapet kurkkuun jotta kerkisin edes kyytiin.


Tässä tuore minä isännän verkkareissa, ku omat ovat mysteerisesti hävinneet (todennäköisesti likapyykkikaapin syvyyksissä, mutta en uskalla siihen kättäni työntää..  pesemättömät pyykit saattaa kuulemma ruveta elämään)

Tummat läiskät paidassa on vettä, jota lensi päälleni (ja keittiön lattialle)

 kun lähin täyttämään kastelukannua.

Jotta voisin kastella äidin tuomia parveketomaatteja,
 jotka ei ole viimeisen kuukauden aikana kasvanut ainuttakaan millimetriä.

Onneks kuopus antaa hyvää esimerkkiä mitä voi tehdä 
 kun ketuttaa (kun äiti käskee siivoamaan omaa huonetta):

Kaalikääryle

Meidän piti rakentaa partsille eurolavoista hieno ja iso sohva.
Sain jopa psyykätty isännän myönteiselle asenteelle.

Mutta heti kun näin lehdessä erittäin hyvän tarjouksen puutarhakalusteista ymmärsin kuin salamaniskusta, että minulla ei tule ennen tätä kesää olemaan intoa eikä aikaa sellaisen lavasysteemin rakentamiseen ja maalamiseen.

Joten tämmöiseen on pakko tyytyä:

Enää puuttuu yksi matto ja valkoiset verhot.

Ja hei tsiigatkaa mun kasvimaata!!

Mehtäemäntä halusi esittää mm minulle seuraavia kysymyksiä:

1.Jos voisit valita minkä tahansa lemmikin, niin mikä se olisi?

Mä olen täysin tyytyväinen meidän hoito-lemmikkiin, pikkuseen chiuahuahaan.
Sais tulla useimminkin..

2.Luottoleipomuksesi, jossa onnistut aina?

Mä en leivo ollenkaan nykyään.
En edes keksi sille mitään järkevää selitystä.

Mutta olen kyllä hyvä syömään toisten leivoksia!

3.Ensimmäisen autonne merkki?

Autoista puhuessa  käytän värejä.

Sininen auto..
Punainen auto..

Osaan kyllä luetella automerkkejä, mutten osaa yhdistää niitä mihinkään konkreettiseen autoon.

Ladan tunnistan kyllä ja sellaisella meillä ajeltiin kun olin pieni.

4.Suosikki urheilulaji?

Keilaus.

5.Ehdoton herkkusi?

Voisin elää pelkillä pavuilla... 

Ja ei, kiitos kysymästä, mutta ne eivät aiheuttaa minulle pierumaratooneja. Enää.

Halloumijuustolla..
Ruisleivällä..
Pekonilla..

Ei ihme että mun alavartalo näyttää valoa vasten tutkittuna paistetulta pekonilta.

6. Onko sinulla paheita joita et mainosta blogissasi?

On, mutta enhän mä niitä täällä mainostaa.

7.Paras päähänpistosi tällä viikolla?

Ainut mikä mut päähän pisti oli aurinko.
Kesällä mä vältän auringossa istumista, mutta kyllä keväisin tuntuu mukavalta nostaa nenä hetkeksi kohti keltaista nappia.

8.Oletko saavuttanut elämässäsi ne joita pienenä halusit?

En onneks muista mitä kaikkea pienenä halusin.

Ballerinaksi halusin kyllä.
Olen myös päässyt kohtuullisen lähelle tätä unelmaammattia - minulla on jalkaterissä alkavia vaivasenluita ja tykkään tanssia Joutsenlampea aina kun siihen ilmestyy  mahdollisuus.
Tyhjä lähikaupan käytävä esimerkiksi..

9.Mikä on riittävä määrä unta sinulle?

Paljon!
Mutta voin myös valvoa koko vuorokauden jos näin haluan.

10.Pidätkö talvella hattua?

Mul on takuulla jäänyt pää joskus puristuksiin, koska sen muoto on takapuolelta täysin epänormaali ja siitä syystä en ole ikinä tavannut pipoa joka mun päähän sopisi. 

Käytän aina pään ympärille käärittyä huivia. 
Ja näytän kävelevältä kaalikääryleeltä.

Sierain-ongelma

Kiva on taas vaihteeksi kerkeä/jaksaa kunnolla konen ääreen. 

Muuta en keksinyt, kun että esittelisin viimeisimpia kirppislöytöjä.
Mutta koska viime kirppisreissustakin on 2 viikkoa, niin oon jo unohtanut mitä kaikkea mä oon löytänyt.
Tässä muutamia: 

Riviera Maison mukit, yht 3.-

Tämä ei oo ihan se viikkopäivienliitutaulu mitä hain eteiseen, mutta nätti silti. 6.-

Metalliset lehtitelineet 5.-

Menestyvälle (?) puutarhurille emailivateja ja kastelukannu 1,50

Muutamia viikkona takaperin koin järkytyksen - eräs ärsyttävä henkilö (puoliso) huomautti räkäisesti nauraen että  toinen sieraimeni on kaksi kerta pienempi kuin toinen.
Ja näin on. 
Mahdollisesti ollut jo syntymästä asti, en vaan ole koskaan katsonut itseään alhaalta ylöspäin jotta olisin voinut huomata tämän kammottavan epäkohdan.
Toivottavasti tämä ei oo kuitenkaan mikään sairaus joka jossain kohti elämää johtaa nenän irtoamiseen (eikö edesmenneelle Jacksonille käynyt just näin?)
Oon nyt ahkerasti harrastanut nenäjumppaa ja  kaivanut enimmäkseen sitä pienempää reikää, jos se vaikka venyisi siitä.



Muutamat blogihakusanat:

sinkku taina

Kristin verhot

voiko herpes nenässä ja kaularauhase..

- En tiedä, enkä halua puhua nenästä, se on herkkä aihe!

Shabby lok

- onks toi norjaa?

Mä en voi vieläkään ottaa yhtään kokonaiskuvaa kodistani, koska se on edelleen keskeneräinen.
Muutamia kuvattavia yksityiskohtia sentään löysin.

Elävä kukka!!!

Koukut ei ole oikeesti vinossa, just tarkistin! 

Porkkana-aivo

Minusta on tullut totinen parveke-puutarhuri!

Innostuin urakalla kylvämään erilaisia ruohokasveja kuten tilli, sipuli, ruohosipuli, lehtisalaatti.. ja porkkana.

Äitini tuli käymään: Niin että mitenkäs se porkkana siellä puulatikkossa.. ku sehän kasvaa alaspäin..?

KUINKA tyhmä voi ihmislapsi olla, kun ei käynyt mielessäkään, että porkkana tarvitsee tosiaan sitä syvää maata missä kasvaa, eikä vajaa 10 senttistä multakerrosta puulaatikossa!

(joka on itseasiassa kukkamultaa, ku se oli paljon halvempi, mutta paketissa lukii et se  soveltuu myös yrttien kasvattamiseen)

Uskooks kukaan et mä olen maalta kotoisin.. 

Pienestä asti pellolla pyörinyt ja jopa lehmiä lypsänyt. Käsiin. 

(hirveän härskiä hommaa jos nyt jälkeenpäin ajattelee..)

Äidiltä sain parveketomaatteja.

Hän toi mukaan myös erikoistomaattimullan.

Matkalaukussa, Eestistä asti.

Vastauksia part2

Tässä toinen ja viimeinen jakso:


  Kipa - Jos sul ois koira, niin minkä rotunen se olisi? Onko sulla ollu koskaan koiraa? 

- Minulla on joskus 8-9 vuottiaana ollut koira. Se kerkes olla mulla vain 3 kuukautta kun otti ja meni kuolemaan. Sen jälkeen en ole edes halunnut mitään lemmikkiä.
Jos nyt ois pakko otta, niin joku kämmenenkokoinen chihuahua sen olla pitää! (isäntä haluaisi jotain tappajakoiraa, joka on isompi kun mä..no EI onnistuu!)

Jansku - Kun sä oot niin mielettömän hauska persoona, niin kerroppa paras vitsi minkä tiedät? Elämäsi kauhein ja kaunein kokemus?

-Minulla on yksi ja ainut vitsi, jota olen kertonut ihmisille aina tilaisuuden tullen jo viimeiset 15 vuotta. 

Se menee näin:

Mies menee metsää pissalle.
Yhtäkkiä hän huomaa karhun ja päättää myös kakkia.

MITÄ?! Ettekö tekään tajua tätä???  Niijust!!


Kaunein kokemus - Kun näin lapsiani ekaa kertaa. Täysin epätodellinen, huumaava hetki. 

Kauhein kokemus -  Olen asunut pari vuotta maalla, ihan metsässä. Meillä oli mun äidin kanssa välimatkaa pari kilometria. Yks aamu käppäilin metsätietä pitkin äidille käymään kun yhtäkkiä jäätyin paikoilleen.
 Edessäni oli pienen talon kokoinen hirvi, sarvet päässä ja kaikkee.
Käännyin ympäri ja aloitin elämäni pakomatkan.
 Tämä oli sitä painajaistyyppistä juoksua - juokset niin lujaa kun pystyt, etkä silti tunnu liikkuvaan eteenpäin ollenkaan.  
En uskaltanu kertakaan katsoa taakseni, olin tuntevani hirven haisevan hengityksen  niskassa. 
Kuumeisesti mietin, että jos se saa mut kiinni, mistä se aloittaa mun syömisen.
 Onko mulla MITÄÄN mahiksia päästä tästä elävänä?!

Pääsin kotiin. Kahteen viikkoon en uskaltanu mennä metsän läpi yksin.


Anne - Tuleeko kirppislöydöistä parempi fiilis, kuin vaikkapa ale-löydöistä ?

- Kyllä kirpputori voittaa kaikki kaupat mennen-tullen. Se saa sydämmeni tykyttämään ja sillä on ruoansulatusta nopeuttava vaikutus. 


Lovviisa - Minua kyllä kiinnostas kuulla että mikä supisuomalaisissa on kaikista kummallisinta sinun mielestä, jos vaikka ottas sannoistasi oppia.

-Hmm.. Niitä satoja erilaisia murteita mä en ihan ymmärrä. Mä kun muutin tänne, ni en  tiennyt et niitä on edes olemassa. Opiskelin puhumaan sillä tavalla kun ekspuolisoni kotona mulle puhui.
Jälkeenpäin vasta ymmärsin, miksi Helsingissä kahvilassa jouduin toistamaan itteeni, kun pyysin kahavia.


Mustakissa - Onko sinulla kummilapsia?

- Ei ole yhtään. Ku mä oon se kapinallinen joka eros kirkosta.. tosin tein sen 10 vuotta sitten jo.


Monica - Puhutko ruotsia?

-Bästä passagerare... nästä tåg går till Nordsjö  ja jotain siihen suuntaan..

Annukka - miks muka oot Maanvaiva, kun oikeesti oot nin monen ihmisen pelastus?

-Mä olin jostain kuullut, että joku sanoi maahanmuuttaijaa maanvaivaksi. Heureeka!! Siinä  minulle just hyvä ja asianmukainen bloginimi!


Heli - Sulla kun on noin ihana tuo hiusväri, kysyykö joku sulta siitä viikottain?
Mikä on lemppari eläimesi?
Miten sä voit olla noin mahtava tyyppi vaikka en oo koskaan sua tavannut?

- Ei kysytä kauheen usein. Juopot bussiasemalla kyl huutelevat hei punatukka! En voi sanoa että olisin kauheen imarreltu siitä.

-En oo mitenkään erityisesti eläinihminen. Eihän niistä ikinä tiedä, milloin ne käy päälle. Jopa meidän kuuluisaa hamsteria en uskaltanut paljain käsin syliin ottaa.
Oonko mä muuten kertonu, että lapset kävi hautaamassa pakastehamsterin vasta kesäkuussa? Se kerkes siis kummittelemaan mun pakastimessa kokonaiset 6 kuukautta!
Se oli muuten aika suloista, kun ykspäivä tulin töistä kotiin ja kuopus juoksi kaverin kanssa jo ovelle vastaan: "Äiti-äti, me käytiin hautaamassa hamsteri! Me kirjoitimme  hänelle runon ja sit me itkettiin ja kaikkee..."  <3

-Ääh, minen oo mitenkään mahtava! En ees oo kovin sosiaalinen. Tykkään enemmän kuunella ja seurata sivusta kun et olla huomion keskipisteenä. Ellen sitten oo pienessä  punaviinissä... joka on ihan eri tarina sitten..


Miia - Missä ja miten tapasit miehes ja kumpi iski kumman? Ja kun sä oot tollainen hassu, niin mikä oli iskurepliikki?
Jos voisit muuttaa minne vaan, mihin muuttaisit?

-Netissähän me. Irc-galleria..vai mikä se nyt oli.. 
 Hänen iskurepliikki ja ensikontakti oli kuvakommentti minulle: uullallaa beibe!
Siinäpä se. Mä oon näköjään helposti iskettävä. Pari viikon päästä pistetiin leivät yhteen kaappiin. Tällä linjalla mennään jo kuudetta vuotta. <3

-Mä en muuttais täältä yhtikääs mihinkään. Helsinki on hyvä ja se on tarpeeksi lähellä mun kotimaata.

Rva Kivitikka - Mitä teet sellaisessa tilanteessa jos asiakkaaksesi tule hikinen, näppyinen, rasvainen ällö?

-Tätä minulta kysytään jatkuvasti. Miten ihmeessä sä pystyt kaivamaan toisten varpaita jne.. 
Mä en todellakaan pienestä hätkähtää. Ja kaikista eniten olen tykännyt mun työssä juuri siitä, että tulee mikä tulee, mutta lähtiessä on kuin uusi. 

Tässä kohta joudun piikki sydämmessä kertomaan, että lopetin mun yritystoiminnan. Ehkä jonain kauniina päivänä aloitan taas.. Ihmisten hoitaminen on mulle läheltä sydäntä. Saan siitä itsellenikin hyvän olon.  Mutta jotta tässä maassa pärjäisi pienyrittäjänä tälläisellä alalla, on oltava kova ja kylmä tekemään rahaa, myymään ja tyrkyttämään. Johon mä en pysty. Enkä haluakaan pystyä.  Ehkä jonain päivänä keksin, miten voisin todeuttaa itseeni tällä alalla.


  

***

No mutta tässä on puolet keittiöstä.

Toinen puoli on täysin epäkunnossa.

Verhoja ei ole. 

Seinähylly on ja senkki on, mutta molemmat näyttää tyhmiltä valkoista seinää vasten.

Sisustustarra jääkaapin ovessa on ollut jo kerran käytössä. 

Tämä kyseinen tarra ei mitenkään ollut tarkoitettu uudelleen käytettäväksi, mutta mä en ainakaan rupee mitään pois heittämään.

Mitä se haittaa jos teksti on vähän vinossa ja reunat repsottaa?

 Kauhean steriililta näyttää!

En tykkää! Liian vähän tavaraa!

Siis jos miettii mun edellistä keittiötä (klik)

Se seinämä, joka nyt puuttu kuvasta on mun ainut toivo.  Meinaan sen maalata ja ripustaa  tavaraa täyteen.

Tuossa meidän tänävuotinen pääsiäisruoho.
Kätevästi syötäväkin vielä!

Tajusin hetki sitten että kanelitangolla koristettu ruukku on niin last-christmas, joten päivitin ne vähän äkkiä nykypäiväisemmäksi!

Mun nurkka

Junnun huoneseen löysin pientä päivitystä.

Kehys (oikeat kuvat vielä puuttuu) ja sisustustarra, molemmat kirpparilta.

Se tarra löytyi Lanttilan kirppikselta joka sijaitsee Vantaan Ikean vieressä.

Kuulin siitä kirpusta mun lukijoilta ja olin että mähh? 

Miten voi olla, että olen kymmeniä kertoja Ikeassa käydessä ajanut siitä ohi, jopa katsonut sinne päin, että jaahas, mikä tyhmä kauppa sielläkin on, mutten koskaan tajunnut että se on kirpputori.

Ja vieläpä nuin iso!

Kiitos vielä Tannille ja Rva Kivitikkalle!!

Mä olen joskus sanonut (nolottaa myöntää) että Ikea on maailman tylsin kauppa siinä mielessä ettei siellä tee koskaan mitään löytöjä.
Nyt muuttaessa olen muuttanut mieltä.
 Se on paras superhypermarketti, jos tahtoo kodin nopeasti kodikkaaksi, eikä jaksaa odottaa vuosia että kirpparilla tulis vastaan joku ainutlaatuinen verho tai jakkara.
Sieltä saa kaikkea edullisesti ja heti.
Toissa päivänä tein sieltä myös löydön!

Olen hyvin kauan haaveillut vaaterekista. Valkoisesta. Mutku ne hienot maksaa joskus jopa 150.- euroa.
Nyt löysin sellaisen Ikeasta 8 lla eurolla!

Päätyihin pistin roikkumaan pienet peltitaulut ( jotka löysin Lanttilan kirpulta 50 sentillä).

Mä oon oikeesti totaalisen rakastunut tohon mun nurkkaukseen.

 Illalla sängyssä en millään raaski laittaa silmiäni kiinni vaan tuijotan mun nurkkausta kuin alastonta Peter Franzenia!

Minusta se on niiiin ihana. 

Ja aattella ettei tarvinutkaan 150 euron  jeanne d'arcin patinoitunutta rekkiä!!

Mukavia pääsiäispäiviä, paljon munaa ja mämmiä!

(itse olen niitä munatyttöjä, mämmiin en uskalla koskea pitkällä tikullakaan)

Plartsi

Moni kysyi et miks meidän parveke on murhe isolla ämmällä.
No siksi koska se on melko iso ja lattia mene miten sattuu (en tiedä onko se rakennusvirhe vaikö trendiä että muoto on niin sekava ettei vastaa yhtäkään koulussa opittua  matemaattista kuviota).

Pohjapiirros vapaalla kädellä:

Niin ja ikkunoita on liikaa!
Plus se että ne ovat ulkopuolelta rakennuspölyssä, eikä niitä pysty pesemään.

Yks mun asiakas ehdotti että no mutta ku kaupoistahan saa nykyään niitä teleskooppivarsia...
Siis niinku sellaisia mitkä yltää kuudenteen kerrokseen asti??

Yhteen suuntaan:

Ja toiseen suuntaan:

Mä olen miettinyt että jos laittais tohon isoon lasiseinään jotkut kivat (valkoiset) verhot vaijerilla roikkumaan? 
Mut näyttääks se sittenkin urpolta?

Toinen juttu on lattia.
Ei tohon saa mitään valmis puulaattaa  jos halua (ja mä haluan) että se peittää  nätisti koko lattian.
Monta kerta mul on käynyt mielessä räsymatot. Kaikki samalaiset.
Mutta niihin menis miljoona euroa..ja mä joutuisin leikkelemaan niitä..

Sopivamman kokoiset kalusteetkin olisi hyvät. 
Noi näyttää pikkasen eksyneiltä.


Maisemat ja auringonlasku on kyl upeita tuijottaa <3 (läpi paskasen lasin).

Haastetta siis piisaa ja kesä ei oo enää kaukana....
Olisko teillä mitään ideoita heittää?


Ainiin... tiesitteks te et me asutaan aika lähellä Ikeaa. Mutta ei kuitenkaan niin lähellä että sortuisi vapaaehtoisesti kävelemään (3 km).

Eilen sain väläyksen - mä haluun hetinyt Ikeaan!
8 minuutin päästä mä olin jo juoksemassa bussipysäkille.

Noustessa bussiin näytin matkakorttia lukijalle ja paljastui, että siellä oli vaan 70 senttiä rahaa. Ja mä tiesin että lompakossa on vain 50 euron seteli, jota bussikuskit eivät halua ottaa vastaan.
Sanoin bussikuskille, oi, anteeksi, mä kävelen sittenkin kun ei ole sitä arvoa ja hyppäsin bussista ulos.
Sitten mä kävelin reippaasti ja iloisesti hymyillen bussin kanssa samaan suuntaan. Sitten kun olin varma, ettei bussikuski voi  enää nähdä mua peruutuspeilista, mä käännyin ympäri ja laahustin nolona takas kotiin.

Mikä urpo!!



*huomenna illalla jos ei tuu mitään esteitä mä aion pitää blogikirppiksen

Ruuvipää

Arvonnan voitti  random-konen mukaan Jaana Kristiina.
Onneaaa!! <3

Vihdoin ja viimein voin sanoa, että olen kotiutunut tänne uuteen asuntoon kunnolla!

Vietin täällä ensimmäistä kertaa rauhassa aikaa siivoessa-sisustaessa ja muuten vaan löhöillessä ja vieläpä  perjantaista sunnuntain asti. 
Ei ollut töitä (paitsi lauantaina vähän) ja myös isäntä oli pois jaloista kuljeksimasta.
Ja kirpparillakin käväsin pienemmän tytön kanssa. 
Mahtavuutta! 

Joitakin reikiä tuli tehty.
Vaikka minun ei pitäny.
Oon näköjään adiktoitunut reiäntekoon..

Lähin mm. ruuvamaan olkkarin pöydän jalkoja pöytälevyyn kiinni, koska näköjään ne eivät sinne itsestään porautuu, vaikka olen monesti asiasta maininnut.

Valkkasin omasta mielestä just sopivan kokoiset ruuvit, vähän oli vääntämistä ja kääntämistä ja nousii savua ku poranterä pyöräytti ruuvissa, vetäen noi kannat sileäksi, mutta kiinni sain, perkele!

Käänsin pöydän ympäri - NIIJUST!! 
Ruuvit oli tullut parin sentin verran pöytälevystä ulos!

Ja koska ne ruuvit on ilman kantoja, en saanut niitä enää millään meisselillä irtikään!

Siinä ne nyt töröttää, laitoin liinan päälle, ni on pois silmistä.
Isäntä saa ihan kuule itse keksiä miten ne sieltä pois saa. 
Mitäs ei hoitanut hommaa silloin kun pyydettiin.
Äpyh!


Palatapettia tuli laitettu teinarin huoneseen, unohtumaton kokemus sekin! 
Menetimme molemmat hermomme monesti (äiti sä et osaa mitään kunnolla!! tee ite sitten! mä lähen pois! jos lähet mä heitän tän maahan! jne)
Kuvia siitä sitten joskus kun ollaan saatu loput huoneesta valmiiks.



Makkarista räpsisin kuvia.

Tässä on mun Jeanne d'arc nurkkaus.

Erittäin tarpeellinen!

Heittelen sinne tuolin päälle aina likaisia vaatteita!

Röyhelöliina on voitettu Pepin arvonnasta. <3

Verhoja ei ole, mutta enpä oo niitä silleen kaivannutkaan.

Musta on kiva tuijottaa illalla tähtitaivasta tai kaukaa näkyviä kaupungin valoja.

Varsinkin kun naapureista ei näe muuta kun heidän katto.

 ´

Jos laittaa nenän kiinni ikkunaan näkee myös meidän parvekkeen.

Josta mä en halua puhua ollenkaan. Murhetikki!!

Tässä kaunis kokonaisuuskuva:

Luostarimeininki!

Tällä nunnavaiva suorittaa kristillistä itsepiiskausta.

Helmalakana ois aika tarpeellinen, uusi lamppu (??)... ja kyl jokunen verhokin on saatava.

Huoh.. ei saa ahdistautua.. eiei...kaikki aikanaan.. niinkö ne sanoo?

Minun lempiteksitaulu pääsi tietenkin seinälle tässäkin kodissa!