12. huhtikuuta 2014

F niinkuin lunssa.



Elämäni pisin flunssa alkaa olla takana päin. 

Enää on jäljellä jossain aivojen välissä kiertävä räkä, nenä, josta puuttuu ihon pintakerros ja inisevä porkkanaääni.

Miksi muuten niin saastaisella tautilla on niin mitäänsanomaton nimi - flunssa?

Kamoon, kukaan ei ota sua tosissaan kun sanot että sulla on flunssa.

Mitä sitten että vessaan kävelet seiniin nojaten ja kun joku vetää verhot ikkunan edestä, tuntuu että silmämunat vetäytyy kivusta rusinoiksi.

Kiitos tän taudin, minulta jäi väliin messut, blogitapahtumat , kummitytön tapaaminen, matka Turkuun, parhaan ystävän treffaaminen, ihan kaikenlainen kontakti ulkoilmaan.

Ellei lasketa paikallisessa S-marketissa käyntiä, johon minä pakotin isäntää ottaman mut mukaan.
Olin niissä samoissa pyjamahousuissa, joissa olin nukkunut jo 3 yötä, hilseilevä tukka pystyssä, silmien ympärillä harmaat kuopat.

Pyydän anteeksi jos aiheutin inhoa ja pelkoa, mutta tämä oli minulle elintärkeä reissu, jotta mielenterveyteni ei kolhiutuisi ihan täysin palautumattomasti.




Olin tänään aika reipas.




Mun pikkuvessassa on aina ollut krooninen säilytystilapuute.
Oli 2 vaihtoehtoa - vähentää tavaramäärä tai hankkia isompi kaappi.
Valitsin sen toisen.


Tämä kaappi on ollut meillä kyllä jokaikisessä huoneessa, nyt sitten vessassa.


Räkisnokka kuvassa olen minä, 3 vee.




23. maaliskuuta 2014

Koira



Jee, eräs kaveri muutti taas vajaaksi viikoksi meille asumaan <3

Mä en ole mikään eläinrakas ihminen enkä tule ikinä olemaankaan (koska mä pelkään eläimiä enkä työntäisi ikinä vapaaehtoisesti sormea edes kohti jänistä).

Mutta tätä kamua mä rakastan.


Se on aika hauska, että heti kun olen koiran"omistaja"roolissa, minä huomaan miten osa minusta muuttuu.

Esimerkiksi kun koira ilmaisee lenkillepääsemishaluaan, minä pomppaan siltä seisomalta kumppareihin ja seuraavalla sekunnilla ollaankin jo ulkona. 

Mitä sitten että näytän henkilöltä, joka on mitä todennäköisemmin varastanut koko koiran ja yrittää myydä sitä väärennettyillä papereilla ulkomaille.


Vertauskohteena tuon vaikka että  jos isäntä ilmaisee lenkillepääsemishaluaan, minä aloitan  sillä että tyhjennän ekaks astianpesukonen, sitten vaihdan vaatteet ja sit kun isäntä on jo hississa, toinen jalka oven välissä, minä juoksen huutaen ympäri kämppää etsien hiuspompulaa.



Monta koiruuteen liittyvää asiaa olen myös tässä viikonloppuna pohtinut.


Miten voi olla, että ihan mikä tahansa ihmisten ruoka - kanamuna, näkkileipä, juusto tai jopa tuorekurkku olisi koiralle ehdottomasti maailman suurinta herkkua, jota sitten yritetään saada vankkumattomalla nappisilmätuijotusmanipulointitaktiikkalla.

Ja miten suurta syyllisyyden tunnetta minä tunnen, kun kaadan hänen kuppiin telkkarissa mainostettuja korkealaatuisia aterioita, joita jokainen kunnollinen koiranomistaja koiralleensa antaa, koska se on ansainnut vain parasta!

Mitä tekee koira?

Hän nuuhkaisee kuppia, nykäisee ikään kuin ällötyksestä päätänsä taaksepäin, ottaa viereisestä kupista pari hörppyä vettä ja sipsuttelee loukantuneen oloisena olkkarin sohvalle. 
Heittää mua kohti vielä kerran syyttävän katseen, huokaisee ja teeskentelee sekunnissa uneen vaipunutta.

Kunnes avan jääkaapin oven ja tyyppi on sekunnissa jaloilla ja toisella sekunnilla mun vieressä nappitapittamassa ja kieltä lipittämässä.

HEI! Sinun ruokasi on kupissa! Tule katso nyt tänne, nammnamm! 
Mitäs meillä täällä on..
Herneitä ja porkkanapalasia epämääräisessä lihahyytelömössössä.
 Ööö.. namnam..


Ihanoikeesti! Kun mä olin pieni, meillä koirat söi samaa ruokaa mitä ihmisetkin!
Mitä on tapahtunut??



Olen myös pannut merkille, että halutessa koira osaa piilottaa sen haluja erittäin taitavasti.
Hän voi seisoa sängyn reunalle nojaten minuuttikausia, kasvoilla maailman välinpitämättömin ilme, vaikka hänen mielessä ei liiku mitään muuta ku se kinkkupiiras jota sä parhaillaan sängyssä syöt.

En tiedä, miksi hän noin tekee, mutta olen kade tuosta piirteestä.
Itse yleensä vedän samalaisessa tilanteessa itkupotkuraivarit tai en puhu monta päivää.




Mutta silloin kun toista väsyttää, heittäydytään aidosti söpöksi ja piipitellään sängyn edessä niin kauan kun joku nostaa vihdoin peittojen väliin.


Maailmassa ei selvästikään ole parempaa paikkaa <3


18. maaliskuuta 2014

Pöydät ja jalat


Minun piti ottaa tavaksi siivota, sisustaa ja postata aina viikonloppuna, mutta olin perjantaina töitten jälkeen jotenkin niin fiiliksissä keväisestä säästä, että päätin hävittää kaiken punaisen viunan mitä kaapeista löytyy, vetää korkkarit jalkaan ja päräyttää  muutaman mutkan kautta baariin.

Pelle Pelottava

Kuka olisi voinut arvata (vaikka jokaisessa lehdessä lukikin), että aamulla kun aloin tekee muutaman mutkan kautta lähtöä kotiin oli  pihalla lunta puoleen pohkeeseen asti?

Mutta ei mulle pahemmin käynyt.
Kuulemma yskin öisin pahasti, mutta koska mä en itse siihen herää, sitä ei lasketa.



Siispä asiaan.

Olkkarin sohvapöytä on nyt uusi keittiön ruokapöytä.



Joojoo, siis olihan se edellinen laminaatilla päällystetty pöytä uniikki ja tosi rakas mulle.
Kun miettii kuitenkin että isäntä  sitä kaverinsa kanssa 2 yötää ja päivää rakenteli. Koska mä niin harttaasti sitä toivoin.

Mutta olen kuitenkin viime aikona tullut siihen tulokseen, että tavaroihin ei missään nimessä kannattaa kiintyä liikaa.

Ku sit on kuitenkin henkisesti paljon helpompi pyrkiä niistä eroon, jos sattuu vaikka kyllästymään. Kuten mulle tässä nyt sitten kävi.



 Uusi pöytä ei tullut maksamaan yhtään mitään, koska pöytälevy on siis olkkarista ja pöydän jalat vein tietokonepöydän alta.
Siis minusta on mahtava, kun saa sisustaa ilman rahaa käyttämättä!

No ok, jouduin mä tietokonepöydälle ostamaan uudet jalat..



Tän tuolin löysin tori.fistä.
Täydellinen!! <3



9. maaliskuuta 2014

Rakkauspöytä


Olen tooosi kauan (1v) haaveillut vanhasta kuluneesta pöydästä. Sellaisesta missä on yksi laatikko.

Enkä vieläkään oikein usko, että minulla ihan aikusten oikeesti on sellainen nyt!!


Miten voikaan joku tulla jostain homeisesta pöydästä niin iloiseksi??

Kun lähettiin sitä isännän kaverin pakulla hakemaan ja mä näin sen autonikkunasta jo kaukaa,  surullisesti nököttämässä, jalat mullassa, rupesin vaistomaisesti ulisemaan tyyliin eikäää..en kestä!! ihanaaa, mun vauvaa!!

Kaveri  ja isäntä katsoivat mua erittäin epäillyttävästi.
Mä vaan nostelin halveksivasti kulmakarvoja, hyppäsin autosta ulos ja jatkoin ulisemista.

Myyjä (joka oli mies myös) alkoi  anteeksipyytävään sävyyn selittämään, että tälläinen tämä, vähän on kulunut, mutta kyllä tästä varmasti hyvän vielä saa.

Siinä vaiheessa mä katsoin epäilyttävästi, että luuleks noi oikeesti että mä tälle mitään tehdä aion?! Hullut!!







Kiitos pöydän, mikään ei ole enää kämpässä entisellään.

Keittiössä on uutta, makkari on vajaa.

Tietokonepöydällä ei ole enää jalkoja (älkää edes kysytkää!)

Isäntä oli koko viikonlopun poikien kanssa mökillä, pois jaloista, mutta eipä ne päivät mulle sitten riittäneet. 

Toi se mulle muuten naistenpäiväksi kukkia kun tuli tuossa hetki sitten, kaamean rapulaisena ja tuskahikisenä. Meidän lähi S-marketista. <3

Luulin alussa että nuutuneessä ruukussa on jotain hautausmaakukkia, mutta pikainen googletus kertoi että kyseessä on tulilatva eli mehikasvi eli pitkäaikaiseen kuivuuteen sopeutunut kasvi.
Sopii siis mun pöydälle hyvin.

Valkoiset hyasintit eivät kukkineet kun 3 päivää. 
Yksaamu huomasin, että mitä hittoa, ne ovat ruskeita??!!
Työnsin sormen multaan ja sehän oli sitten aivan rutikuiva!



2. maaliskuuta 2014

Sisustusdarra


Vantaan Flamingo kauppakeskuksessa on  Sisustusoutlet myymälä, josta saa käsittämättömän halvalla hienoja sisustustarroja. Hinnat 2-4 euroa kpl.

Ja kerta niin halvalla saa, minä en vaan voi olla ostamatta.
More is more, mutta olkoon!












Hei, katsokkaa meidän eteisen lipastoa, joka sai uudet vedimet!



Mä näytin isännälle mallia ja porasin alhaalta ensimmäisen.. vahingossa vinoon, tietenkin.

Ja hän otti ihan kirjaimellisesti mallia ja poras kaikki loputkin siltä seisomalta vinoon.

Ihana tyyppi!



Euron purkkilöytö!


Ostin Ikeasta kasvin, joka oli ihan nuppuna. 
Sanoin vielä isännälle että ei siitä mun tuurilla mitään kukkia tule tulemaan, mutta melkein säikähdin tänä aamuna kun näin miten nupuista on kuin onkin alkanut puskemaan ulos tollaisia valkoisia tuoksuvia kukkia!!
Jippii!!




Green Gaten kuppi (korvallinen 4.-) on kirppislöytö kans.
GG'tä näkee kirppiksillä (halvalla) erittäin  harvoin. 
Siksi olen päättänyt ostaa kaiken minkä satun löytämään.



Ja viimeiset 7 euroa lompakostani maksoin tänään siitä pienimmästä matkalaukusta. <3



Tänään ois tarkoitus vähän tuunailla.

Jos saan liimaa..

Kävin nimittäin äsken mielenkiintoisen puhelinkeskustelun miespuolisen kaverin kanssa, joka yritti saada selville millaista liimaa mä tarvitsen ja mihin mä sitä tarvitsen, että osais sitten tuoda kun tulee myöhemmin meille.

Enkä minä osannut pistää sanoiksi sitä, mitä olen ajattellut tuunailla kun en oikein itsekään vielä ole ihan varma. 

Joten rupesin salamyhkäiseksi ja sanoin hermostuneesti että tuokaa nyt mulle vaan JOTAIN  LIIMAA!!


Hyvä minä!


23. helmikuuta 2014

Mököviikko



Päätin sitten laittaa tietokonenurkkauksen uusiks, ostamalla uuden pöydän Ikeasta.

Oli kyllä aika turha koko touhu.

Ku ei se nurkkaus siitä mihinkään muuttunut.

Ainoa ero edelliseen pöytään on erilaisemmat  pöydänjalat. 

Ja niitä nyt ei muutenkaan kukaan katsele.


Kuvan lamppukin on pelkkää rekvisiittaa makkarin puolelta.



Tämä lattialla oleva kori mun oli aivan pakko osta, koska se on niinku niiin hieno!
Ja nyt kun mulla on se, mä en keksi laittaa sinne yhtään mitään järkevää!







Todellatodella hieno lamppu varsinkin pimeässä kun se palaa!!
Ja hinta oli  23 euroa!
Olen nähnyt täysin samalaisia lamppuja muualla, hinta tuplasti enemmän ja jopa enemmänkin!



Kulunut viikko onkin ollut melkoisen mielenkiintoinen..

Pääs jouduin sisäpiirilehden etukanteen..


Tyhjentelin pitkin viikkoa pienen ihmisen raivolla tiliäni kaiken maailman kaupoilla ja kirppiksilla, koska mulla oli menossa mökötysviikko ja mä tarvitsin jatkuvaa terapiaa!


Nyt on yöpöydällä sopivan kokoinen kello. Jopa mun pitäis nähdä.


 Suloisen kehys-tarjottimen olen saanut lahjaksi blogikaverilta Helilta <3


Toistaiseksi elävä muratti kirpparilta löydetyssä ruukkusysteemissä.


Sitten mä ostin mulle sikakivat juhlakorkkarit.

Isäntä kun näki ne, kysyi: Mitä sä niillä ku et sä edes käy missään?

Vedin siitä(kin) vanhan kunnon herneen nenään ja aloin kirjoittaa listaa kaikista mahdollisista tulevista juhlista, joihin aion osallistua!


Onko muuten mahdollista, että jos ei käytä korkkareita pitkään aikaan, niin jalkaterä ikään kuin levenee?

Koska noi kengät puristi mun varpaita niin perkeleesti, että mä kirjaimellisesti tunsin, miten kaikki veri puski jalkateristä polviin.

No, ei se mitään! Mä aion venyttää kengät sopivaksi käyttämällä niitä töitten jälkeen kotona.

Siis aion kyllä!!





17. helmikuuta 2014

Uusi köökki


Nyt se alkaa olla esittelykelpoinen se mun uusi keittiö.

Tattaraa:


Kaikki siis lähti siitä, että minun piti keksiä itselleni joku lahja isännältä, ku se sai kerta boonuksia.

Mä sitten ykskaks keskin et mä haluan ton jättilampun Ikeasta.

Oisin kyllä tietenkin halunnu lähteä johonkin hotelliin tai Haikon kartanoon, mutta päätettiin että toi lamppu tule kuitenkin halvemmaksi ja siitä tule mulle melkein yhtä iloinen mieli.





Jo vuosi sitten kuolasin meidän työpaikalla vanhoja metallisia hyllyjä, ja uskomatonta, mutta pari viikoa sitten yksi niistä oli mukamas menossa roskalavalle.

Mä laitoin siihen saman tien 3 keltaista lappua että se on MUNMUNMUN, ihana sama, mä vaikka raahan sen kävellen 20 km pitkin kehä ykköstä kotiin!


Onneks ei tarvinnut raahata, kaverilta saatiin pakettiauto lainaan!

Rungon maalasin mustalla vasaralakalla, hyllylevyt pesin ja käsittelin parafiiniöljyllä.


Näitä tuoleja mun piti mennä vaan varovaisesti katsomaan HobbyHalliin, koska ne on ihan sikakalleita, mutta ohops, kun liikkeessä oli niitä asiakaspalautuksena lähes puoleen hintaan, niin loppui vähän äkkiä toi mun katsominen ja seuraavalla sekunnilla olinkin kantelemassa niitä kassalle.

Asiakaspalautus syyksi oli laitettu jokaiselle kulumia.
En tiedä, mutta mun mielestä kulumat kuuluu industrial-tyylisiin kalusteisiin. Tai ei ne ainakaan mua haittaa siis niinku yhtään!


Ainakin sataan vuoteen kävin Riviera Maisonilla ja tein mahtavan löydön!
Lasisen kahvikannun 13.- ale eurolla.
Meillä ei ole kahvikonetta ollenkaan. Valmistetaan kahvia just tollaisella kannulla.





Kun mentiin lamppua ostamaan, mun vatsassa alkoi nykimään pieni epäilyksenpoikanen.
Onko tämä sittenkin liian ISO.
Onneksi en sanonut sitä ääneen, koska en viitsinyt paljastaa isännälle, että tämä ei olekaan pitkään haaveilemani lamppu vaan sekava rapulainen päähänpisto.

Ku minusta se on just täydellinen!



Mulla on sellainen karvainen tunne, että teen joku päivä sille seinällekin jotain..
Ja ajattelin myös metsästää pöydän toiselle puolelle mustat pinnatuolit.


Inspistä olen käynyt hakemassa yhen mun idolin blogista.
Vaikka enhän minä uskalla käyttää puoltakaan noin paljon värejä. Ainakaan vielä.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...