Mököviikko

Päätin sitten laittaa tietokonenurkkauksen uusiks, ostamalla uuden pöydän Ikeasta.

Oli kyllä aika turha koko touhu.

Ku ei se nurkkaus siitä mihinkään muuttunut.

Ainoa ero edelliseen pöytään on erilaisemmat  pöydänjalat. 

Ja niitä nyt ei muutenkaan kukaan katsele.

Kuvan lamppukin on pelkkää rekvisiittaa makkarin puolelta.

Tämä lattialla oleva kori mun oli aivan pakko osta, koska se on niinku niiin hieno!

Ja nyt kun mulla on se, mä en keksi laittaa sinne yhtään mitään järkevää!

Todellatodella hieno lamppu varsinkin pimeässä kun se palaa!!

Ja hinta oli  23 euroa!

Olen nähnyt täysin samalaisia lamppuja muualla, hinta tuplasti enemmän ja jopa enemmänkin!

Kulunut viikko onkin ollut melkoisen mielenkiintoinen..

Pääs jouduin sisäpiirilehden etukanteen..

Tyhjentelin pitkin viikkoa pienen ihmisen raivolla tiliäni kaiken maailman kaupoilla ja kirppiksilla, koska mulla oli menossa mökötysviikko ja mä tarvitsin jatkuvaa terapiaa!

Nyt on yöpöydällä sopivan kokoinen kello. Jopa mun pitäis nähdä.

 Suloisen kehys-tarjottimen olen saanut lahjaksi blogikaverilta Helilta <3

Toistaiseksi elävä muratti kirpparilta löydetyssä ruukkusysteemissä.

Sitten mä ostin mulle sikakivat juhlakorkkarit.

Isäntä kun näki ne, kysyi: Mitä sä niillä ku et sä edes käy missään?

Vedin siitä(kin) vanhan kunnon herneen nenään ja aloin kirjoittaa listaa kaikista mahdollisista tulevista juhlista, joihin aion osallistua!

Onko muuten mahdollista, että jos ei käytä korkkareita pitkään aikaan, niin jalkaterä ikään kuin levenee?

Koska noi kengät puristi mun varpaita niin perkeleesti, että mä kirjaimellisesti tunsin, miten kaikki veri puski jalkateristä polviin.

No, ei se mitään! Mä aion venyttää kengät sopivaksi käyttämällä niitä töitten jälkeen kotona.

Siis aion kyllä!!

Kuiva joulu

Tänä vuonna meillä skipataan joulut.

Emme vietä perinteistä juhlaa mummolassa, koska sekä mummo että ukki toipuvat parhaillaan leikkauksista.

Mennään kyllä viettämään suurta sukujuhlaa sitten uudenvuodenaatoksi, mutta joo.. joulut jää väliin.

Fiilistelen sen sijaan viime vuotisilla joulupostauksilla:

2011

2012

Hain meille jo kylläkin  parisen viikkoa sitten joulupuun, joka oli vielä se pari viikkoa sitten kaunis puu (vai onks se pensas) kapeni kärkeä kohti ja kaikkee..

Mutta nyt se on päättänyt levittäytyä variksen pesäksi.

Bongaa kuvasta toinenkin luudaksi kuivunut jouluinen sypressi.

Kirpparilta löysin kivan Bloomingville Madonna patsaan.

En mä tiedä oikestaan mitä kivaa siinä on, ei sillä oo edes silmiä..

Mutta jokin siinä vaan viehättää..

Ja sit me käytiin HobbyHallissa pitkästä aikaa ja mä ryhdyin tekemään heti ihania heräteostoksia.

 Ku ei siellä vaan voi olla tekemättä niitä! Todella ärsyttävä kauppa!

Eikä mikään tunnu liian kalliilta ku ei tarvi edes maksaa, riittä ku heiluttaa kantiskorttia ja henkkareita. Kätevä! Jep-jep..

Uusi olkkarin matto oli saatava. 

Vaikka tykkäsin vanhastakin.

Siinä ku ei näkyny tahrat ollenkaan!

Mutta mitenkäs tässä uudessa.. tänään imuroin eka kerta ja löysin matosta kynttilän steariinia ja palan grillikylkeä!

Sohvan toisellekin puolelle oli luonnollisesti saatava matto.

Ihan valkoisena vielä!

Yritin neuvotella isännän kanssa, että jos ton maton päällä ei käveltäis ollenkaan, koska onhan sen vieressäkin runsaasti tilaa.. Mitä sitä turhaan likamaan..

No voitte varmaan kuvitella kuinka kävi.

Hävisin neuvottelun jo ennen kun pääsin kunnolla edes vauhtiin.

Jotkut eivät vaan kertakaikkiaan tajua!

Palataan! <3

Käsilaukun sisälmykset

Tilasin jokunen aika sitten itselleni (joulu?)lahjan.

On se kyllä kaunis.. huoh..

Täältä

Toi rillikuva musta on tietsikan taustana ihan vaan siksi että jos mä sitä tarpeeksi pitkään  tuijotan, pystyn ehkä vihdoin päättämään haluanko mä oikeesti rillit joita voisin pitää aina, eikä vaan silloin kun on oikeesti pakko nähdä jotain (kuten ne nykyiset purkinpohjat joilla en kehtää katsoa ainakaan ihmisiä päin).

Seuraavaksi ostoslistalla olis sitten kunnon pöytä tohon.




Hirveesti on sitten ollut blogeissa liikkeellä  Käsilaukun-sisältö postauksia.

Tänään oli juuri hyvä päivä kirjoittaa omastani!


Tässä on minun työkäsilaukku:

Se on ikivanha ja ruma, merkki näyttää olevan Mulberry.

Minen tiedä onko tämä aito, mutta oikeeta nahkaa on ja helkkarin hyvin on kestänyt, vaikka heittelen sitä miten sattuu,  pidän auton jalkatilassa vuodenajasta riippumatta ja joskus jopa kävelen sen yli (vahingossa).

Tässä on tämän päivän sisältö: 

-puhelin-lompakko-avaimet-kynä. Blaablaablaa..

-nenäliinoja. Uusia sekä käytettyjä.

-Rainbow ruskeat pavut (2 purkkia) ja jogurtti. Kävin töistä tullessa Alepassa.

-yksinäinen Pirkan Mazariini foliossa. Otin aamulla töihin mukaan, mutta en muistanut syödä.

-suoristusrauta ja tähtihuivi. Kävin töistä tullessa pikaisesti myös kirpparilla. Yht.4.-

-kaalimadonvihreä silmälasikotelo+rumat rillit. Koska jouduin tänään bussilla töihin, mun oli pakko ottaa rillit mukaan että näkisin mitä bussia oon pysähtämässä.
Mulle on käynyt aivan liian monesti, että kuvittelen näkeväni oman bussin, nostan käden (kämmenet bussia päin) ja heilutan sensuellisti ja sit ku se on 5 metrin päässä näen, että hitto, ei olekaan mun bussi, käännän äkkiä kämmenet toiseen suuntaan ja alan nopeasti veivamaan kättä taaksepäin, toivoen että kuski ymmärtää etten haluakaan sen pysähtyvän. 
Toimiiko se? EI KOSKAAN! Aina ne pysähtyy ja mä joudun joka kerta idioottimaisesti hihittämään että.. ups en olekaan tulossa..

-käsirasva ja peitevoide. En käytä koskaan kumpaakaan.

-maailman rumin lääkepurkki Buranalle ja Somacille. Vanha Bafucini purkki josta etiketitkin kuluneet pois. Yleensä kun mulla särkee päätä, purkki on tyhjä.

-puoliks lutkutettu eucalyptuskaramelli. En jaksanut enää syödä sitä ja koska en löytänyt just silloin roskista, käärisin sen takas tohon paperiin ja pudotin laukkuun... ja unohdin.. näköjään..


Vähän ehkä oli hassu kun suoristusraudan johto roikkui reunan yli ja perässä kurkisteli papupurkki, mutta mun mielestä kuitenkin aika hyvin sain kaiken mahtumaan!


Kerran kun mulla oli vähän isompi laukku, sain sinne mahtumaan 8 rullan vessapaperipaketin.
Laukku antoi hyvin periksi, sen muoto vaan alkoi  muistuttamaan terveystyynyä.

Olenko ainut jonka mielestä paskapaperien kanniskelu julkisella paikalla on jotenkin liian ...paljastava..?


Ei muuta kun hyvää viikonloppua Teille! <3

Sattui ja tapahtui

Lauantaina kävimme Tainan kanssa Indiedays blogitapahtumassa.

Vähäks oli ihana päästä pitkästä aikaa ihmisten ilmoille.

Tai näin mä ainakin kuvittelin.

Tottakai mulle iski heti aamusta verybadhairday.

Mä en edes tiennyt aikaisemmin että hiukset voi mennä tollee!

Tapahtuma oli aika hieno.

Minä olin selvästi alipuketunut mun 3 egen kirpparifarkuissa,  ikivanhoissa röyhelösaappaissa jonka varret ovat venähtäneet, korot maalattu markerilla mustaksi ja kaiken lisäksi ne näyttävät kaukaa katsoen kalastussaappailta.

Ruokapöytä näytti tosi upealle!

Odotukset olivatkin korkealla siitä etukäteen mainostetusta fingerfoodista.

Se taiskin jänskättää eniten, että mitähän se fingerfood on!!

Niin trendikästä.. niin tyylikästä... wow!

Pöydässä oli seesamitoffua, kanavarrasta ja jotain kalamaista perunaviipalen päällä.

Ton kanavartaan sain huuhdeltu punaviinillä alas, mutta ne muut jouduin huomaamattomasti sylkemään servettiin.

Se siitä tyylikkyydestä.

Mut punaviini oli tosiaan hyvä.

Loppuajan keskityinkin juomaan vaan sitä.

Neljännen lasin jälkeen mun oli pakko mennä vessaan.

Näin jo (kumma kyllä että edes näin, ehkä viini parantaa näköä??) kaukaa erään bloggaajan kenen blogiin oon monesti kommentoinut.

Hän näytti tulevan mua kohti käsi pitkällä ja sanoi että heii.. me ei ollakaan tavattu.

Minä hyppäsin heti lähelle ja työnsin kämmeneeni hänen käteen ja ravistin innokkaasti:

No heii, eipä olla niin, mä oon Maanvaiva.

Hän oli jotenkin hämmentynyt ja vilkuili mun ohi. 

Sitten tajusin, että ei se edes puhunut mulle.

Vedin äkkiä käden pois ja siirryin pidemmittä puheitta vessajonoon.

Se joka väittää että mua nolotti, valehtelee.

Mutta tän jälkeen alkoi viini maistumaan vielä paremmalle.

Loppuajan käytin iloiseen rupatteluun Tainan ja Teijan kanssa.

Ilahduin myös suunnattomasti kun näin tapahtumassa Olympuksen pisteen ja että heillä oli just näitä kameroita pöydällä esillä mitä munkin piti ostaa, ennen kun talouskriisi tuli vastaan.

Kiljahdin eikäää...JUST tän kameran mä aion ostaa joku päivä.

Ai tämän Pen minin?

Ei mitään miniä ku tän valkoisen!!

No tämä on kyllä Pen mini!

Ai.. mut se näyttää ihan samalaiselta.

Mä sain ottaa vielä kokeilukuvia, joten pääsin vetämään tän floppishown ihan loppuun asti.

Otin sellaisen ammattimaisen valokuvaajaasennon, koukistelin polvia ja sille ja näin ja sit automaattisesti käsi nousi kääntämään zoomia (ku mun nykyisessä järkkärissä se sattuu olemaan), mutta eihän ton kameran uloke mihinkään kääntynyt.

Minä sitten että miten tätä käännettään?

Hän oli että ei sulla ole siellä edes zoomia kiinni.

Aa..ok.

Päätin että pysyttelen vaan Tainan lähellä, enkä edes katso enää mihinkään muualle.

Kun ruvettiin lähtemään, hörppäsin viimoiset tipat viiniä  ja sit näin sivusilmällä omasta mielestä yhen pojan joka oli aikaisemmin kerännyt pöydiltä tyhjiä laseja pois.

Hei, etkö Sä olekaan se lasinkerääjä? Ota tää, kiitooos!

Poika naurahti väkinäisesti.. sanoi..no..heh..öö.. muminamumina..

Työnsin sen lasin äkkiä sille ja kiirehdin Tainan perään.

Itse mietin kuumeisena -  voi luoja.. tee näin että se oli oikeesti se lasinkerääjäpoika!!

Todellinen maanvaiva poistuu pitkin punaista mattoa.

Kiitos ja amen!


Tässä muutamat kuvat vielä.

Sen jälkeen lähettiin Tainan kanssa vielä shoppailemaan, H&M homeen ja Stockmannillakin käytiin.

Vitsit et onkin kiva shoppailla pikkuhuppelissa.

Ostin esimerkiksi H&M-ltä saippuaalustan.

Selvin päin mulle ei ois tullut ikimaassa mieleen että kakkuvatia voi käyttää myös saippuaalustana.

Tämä tyyny maksoi vitosen.

Lisää luettavaa mun sohvalle!

Normituunaus

(edelleen) JDL lehteä tuijottaen sain päähänpiston tuunata tytön vanhat luistimet.

Itseasiassa älysin kysyä vasta kesken urakan että olihan ne sulle jo liian pienet..?

öö.. enmätiedä..

No.. eipähän muistella sitä enää..

 

 

Ennen:

 

Jälkeen:

 

 

Pieni askartelusuti heilui keittiönpöydän takana hurjaa vauhtia juuri silloin kun isäntä tuli töistä kotiin.

 

-Moi! Mä maalaan luistimia!

 -Okei.

 

 

Mulla ei oo tänäkään vuonna adventtikynttilöitä.

(Viime vuonnahan mä pohdiskelin korvakynttilöiden käyttöön ottamista klik. ) 

 Mutta sitten tapahtui aivan vahingossa että tänä vuonna minulla onkin adventtikoukut.

 

 

En tiedä onko niissä mitään järkee ku niitä ei voi periaatteessa polttaakaan.

Ehkä mä vaan tuijotan jokaisena adventtisunnuntaina yhtä niistä koukuista, laulan joululauluja ja herkistyn nakertaessa pipareita.

 

 

Pienet kirjakoristeet ovat Stockannin jouluosastolta.

 

 

Kuten myös nämä lumihiutaleroikuttimet.

 

Joo, meillä siis on kaikki joulukoristeet jo esillä. Ihan samalaiset ku viime vuonna, eivät edes erottuu muusta sisustuksesta ku niitä on niin vähän..
Yks juttu, jonka aion vielä hankkia on jonkulainen valosarja adventtikoukkujen ympärille kiertämään. Viimeks omistin valosarjan 4 vuotta sitten. Jännää!



Viime aikojen kummallisin hakusana on aasin sonta.
 Kieltämättä pistää miettimään että mitä se ihminen oli etsimässä.. kuvia, koostumusta, käyttötarkoituksia..?



Hyvää viikonloppua! <3

Hurmaava nainen

Pakko mun oli tulla tänne laittamaan muutama kuvaa.
Nimittäin kuulin kerran, että kukaan ei pidä blogeista, jossa on vain tekstiä.

Mul oli aikaisemmin näissä penkeissä kiinni isot numeronaulakot.
Isäntä rakasti niitä. 
Varsinkin silloin, kun hän tarttui niihin verkkarihousutaskuilla.
Jota tapahtui päivittäin.
(jos multa kysytään niin ne oli vaan epäinhimmillisen isot ja venähtäneet taskut).

No nyt loppuu kitinää koska noihin numerolaattoihin ei pysty tarttumaan muilla kun kynsillä.

Tollainen enkeliketju oli kans jotenkin niin saatava. Eikä se todellakaan liity mitenkään jouluun. Aion pitää sitä siinä vähintään kesään asti!
 

Mitenniin mä kuvaan aina sitä samaa nurkkaa? 
 
Molemmat ostin täältä.

Mä en muuten pidä lumesta!

Mikä lie selitämätön lapsuudentrauma.

Ehkä se alkoi siitä kun kosketin kielellä yhtä metalliputkea..

Lähinnä ehkä sittenkin liittyy siihen kylmyyteen.

En jumalauta pystyy nauttimaan mistään sinisistä maisemista kun tuntuu että hengittäessä nenän kautta karvat muuttuu puikoiksi tai sit kun avaa suun tuntuu että hampaat halkeaa ja putoaa.
 

Mä en luistele, en suksi, enkä pulkkailee.

Mulla ei ole edelleen takkaa eikä saunaa.

Kylmyys aiheuttaa couperosaa, virtsaputkentulehdusta ja todennäköisesti syöpää.
 

Eli ei ainuttakaan syytä pitää lumesta ja pakkasesta. 


Arvatkaa mitä! 
Mä oon menossa tänään laivaan, joo, mutta eilen oli pakko alkaa leikkimään pikaliimalla.
Ja tottakai kaikki sormenpäät oli hetisamantien liimassa.
Olen nyt huolellisesti jyrsinyt hampailla sitä liimaa pois, mutta varovaisuudesta huolimatta puolet sormennahoista on lähtenyt mukaan.

Sitten pistin tänään vähän kestoväriä tukkaan.
Kaikki kertakäyttöhanskat oli tietenkin loppuu.
Koitin olla varovainen, mutta nyt kämmenet ovat silti kuin punajäkälätautisella.

Oon selvästi illan hurmaavin nainen!
 Jes!
 

 

Palanneita peukkuja

Ykspäivä sipsuttelin taas Villa Harmonieen mun uutta GG-mukia hakemaan, jonka olin jo etukäteen tilannut. Ja koska kukaan ei mene Helsingin toiseen päähän pelkän mukin takia, minun piti ostaa vähän muutakin.

Ps.Mul ei ole mitään hajua, mitä mä sillä narulla teen..?

H&M Homesta saa alle kolmen euron koukkuja. 
Ne ei todellakaan näytä edes niin halvalta, koska materiaali on posliinia tai ainakin jotain laadukasta savea joka kiiltää.

Pääsin siis taas takomaan mun sermiin lisää reikiä!

Seitkytsentillä ostin tollaisen kaljankantokorin.

Mut ku se sai valmis, niin päätin, että kyllä me kuljetetaan niitä kaljoja alakerran saunaosastolle edelleen muovipussissa, koska tämä on just sopiva mun keittiöön.

Ja eikös siitä muutenkin tullu liian hintahtava kaljakoriksi?

Teippasin tuon joskus voittamani taulun hieman mielenkiintoisemmaksi.

Alle minuutin homma ja niin iso muutos! Hämmästyttävää!

Meille saapui uusi keitin-paahdin-perhe.

Edellinen Rowenta silver art- merkkinen oli hieno ja kallis, mutta vedenkeittimen pohjassa oli kait reikä jo heti alussa, ja se kasvoi koko ajan.

Viime aikona lainehtiva keittiöntaso sai minut googlettamaan, että mitä se vesi tekekään kun se saa sähköä..

 Paahdinkin meni sopivasti rikki juuri viikko ennen kun nämä postista hain.

 

Nämä söpöset ovat sata kertaa epäkäytännöllisimpiä.
Leiväpaahtimesta joutuu pienempiä leipiä urkkimaan sormella (viisammat haarukalla).
Ja vedenkeittimen nappi on niin hentoa ja heiluvaa muovia että ihan varmasti joku aamu unepöpperössä mä painan sen poikki.

Mutta on ne ainakin iloa silmälle! 
Mitä yhdestä palanneesta peukalosta, ku on niin söpö paahdin! <3