Tärötön

Joku halus kerran kuulla, että tapahtuuko mulla töissä mitään hauskaa asiakkaiden kanssa.

No eipä juuri mitään (oho).

Kuorsaavat miehetkään, jotka hoidon päätyttyä ilmoittavat, että "mä melkein nukahdin", eivät enää naurattaa.

Ehkä pikkasen pisti kerran hymyilemään, kun eräällä herrällä tipahti nukkuessaan käsi hoitopenkistä suoraan avonaiseen roskakoriin... ja pysyi siinä koko hoidon ajan, käytettyjen mustapää-lappujen ja kestovärinputsaus pumpulin seassa. Enkä uskaltanu nostaa kättä takas penkkiinkään..jos se ois vaikka herännyt ja luullut että mä yritän jotain..

Mutta eilen..

Tein pyhässä hiljaisuudessa kasvohierontaa eräälle rouvalle ja jumaleishön, että yhtäkkiä mun suolisto alkoi pitää älytöntä metelia.

Se ei ollut mikään perus mahamurina, vaan kunnon sissien sisällissota.

Vaikka kuinka yritin jännittää vatsaa, niin sekun paheni vaan.

10 min. jälkeen asiakas sanoi yhtäkkiä, hei, mäpäs otan tän mun kuulolaitteen pois, niin se ei oo tiellä.

Jaahah.. minkä tiellä? Itse näin koko laitteen vasta silloin kun se kaivoi sen korvasta pihalle.
Ettei se ainakaan mun tiellä ollu.
Veikkaanpas, ettei hän yksinkertaisesti enää jaksanut kuunella mun suolipaukahduksia..  vaikka ne olivatkin sisäisiä, onneksi..

No, heti kun hän otti laitteen pois loppui minun ripulimöykkä, tietenkin.
Mutta mitäpä sillä enää väliä, ku kerta hänelle maailma hiljeni jokatapauksessa...

Otin taas vaihteeksi ompelukonen esiin.
Ja ompelin ylimääräisestä paneeliverhosta tyynyliinoja ja pussukkan.
Helppo ja nopee (uskomaton että sanon näin ompelemisesta!).

Voitin muuten jo vähän aikaa sitten Sisustus ja Sepustus blogin arvonnasta tämän ihanan taulun <3

Sopii kuin nyrkki seinään!

Korsetti-torso-taulu sai häipyä sen tieltä.
En muutenkaan kestänyt katsoa kuvaa kapeesta vyötäröstä, kun itseltani puuttuu tällä hetkellä kyseinen tärö kokonaan.