7. helmikuuta 2014

Sattuu ja sitten sattuu lisää



Naulakot kirpulta 1.- kipale.


Löysin vihdoin kirpparilta punaiset unikkokumpparit joita olen halunnut jo ainakin ikuisuuden.
Just hyvät, sopivat ja järkevään 8 euron hintaan!




Tottakai minä halusin laittaa ne heti jalkaan! Mitä sitten et ulkona on pakkaskeli! Phah!

Mutta unohdin laittaa villasukat! 
Tiedättekö miltä tuntuu seisoa lumihangessa jalkojen ympärillä pelkät muovipussit?
Just siltä minusta siellä ulkona tuntui.

Ja sitä seurasi se että minä sain virtsaputkentulehduksen, jota minulla ei ole ollut 9 vuoteen!

Parin kidutuspäivän jälkeen sain antibiootit, jotka auttoi melkein heti, mutta kylkiäisenä sain erään toisen vaivan, josta puhutaan tv-mainoksissa (ei ne pukamat!)

Ne kun oli selätetty minä sain heti seuraavana päivänä lievän lektiinimyrkytyksen kun söin hieman liian kovia papuja. 

Ja eilen illalla kun menin roskia viemään, minua puras joku koiraa jalasta.
Tuosta noin vaan.
Ja jatkoi matkaansa, voivotteleva omistaja perässä.

Ainiin ja muistinko jo mainita että viime viikolla mä vietin puoli yötä sairaalassa kovan vatsakivun vuoksi.
Syytä ei löydetty, mutta kipupiikistä jäänyt patti persuuksessa muistuttaa vieläkin olemassaoloaan vähän väliä vihloamalla.

Ollaan jo veikattu isännän kanssa mitä minulle voisi seuraavaksi tapahtua.
Minä epäilen että jään vähintään päästäni patterin väliin kiinni.

***

Keittiössämme puhaltaa melko isot muutoksen tuulet.
Kaikki lähti siitä kun päätin vaihtaa kattovalaisimen.

Tässä pientä sniikpiikkiä:




Mukavaa viikonloppua! <3

29. tammikuuta 2014

Nyt kelpaa!



Kukaan ei totellut käsky ehdotustani kävellä maton vierestä eikä sen päällä, joten pelästääksen sen, jouduin siirtämään valkoisen maton olohuoneesta makkariin.
Se on muuten jännä juttu, miten joskus ihmisten sukat näyttää olevan vielä likaisemmat mitä esimerkiksi kengänpohjat.


Ok, matossa lukee kahvila. Mutta onhan mulla ollut joskus makkarissa verhot jossa lukee leipomo, joten tää ei ole edes paha!!


Kuten kuvasta huomaatte päiväpeitto on ärsyttävän pieni.

Viikonloppuna keskellä yötä minä metsästin punaviinihuurussa kännykällä netistä romanttista päiväpeittoa.
Ja taisinkin löytää, koska maanantaina tuli viesti, että sopiiko jos peitto tuodaan teille jo tänään.
Hetken aikaa piti tosiaan miettiä, että mikä helvetin peitto??




Ykspäivä taas pääsin tuhlamaan lahjakorttia H&M-nettikaupassa.
Se oli lahjakortti, jonka olin tavallaan itse itselleen hankkinut.
Olin siis jostain kummallisesta syystä maksanut mun H&M-tilin reilusti plussan puolelle.
Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä miten moinen on tapahtunut (enhän mä ole sieltä tilanutkaan mitään pitkiin aikoihin), mutta kylläpä teki iloiseksi.



Tunnin verran ostoskorin sisältöllä leikkinyt, päädyin järkevänä tilamaan meille sänkyvaatteita pari settiä sekä pyyhkeitä.

Meillä on tuplaleveä peitto ja ihan kaikki pussilakanat-tyynyliinat ovat olleet eriparia, rumia ja kulahtaneita.
Monesti on isäntä herännyt aamulla pussilakanan sisäpuolelta, koska ne nepparit ovat rikki tai pujotusaukko on revähtänyt koko sivun mittaiseksi.

Kyllä nyt kelpaa!


22. tammikuuta 2014

Vedetään yhteen


Minä en jaksaa tehdä viime vuodesta mitään yhteenvetoja tai muistopostausta, koska musta tuntuu, että ei ole edes mitään mitään yhteen vedettävä!
Mitään erikoista ei tapahtunut.

Muuta kun muutto.
Ja työpaikanvaihto.
Ja no..olihan nyt niitä.. muutama..

Mutta sitten satuin yks päivä ajan kuluksi selailemaan viime vuoden Hyvää&kaunista-blogin Facebook-sivua ja ajattelin 
tehdä pikakoosteen sen oudoimmista julkaisuista.



 Löysin siivouksen yhteydessä tietokonen kylkeen kiinni kuivuneen kurkkuviipaleen.
Minusta siinä oli jotain niin arkisen suloista, että päätin pitää sen.
Ja siellä se on meillä vieläkin! 8 kk myöhemmin.



Porasin hullun raivolla uuten olkkaripöytään jalkoja kiinni..
Ja pilasin pöytäkannen.



Oli  ollut tosi pitkä tauko askartelussa-käsillä tekemisessä ja tottakai ote oli vähän päässyt lipsumaan ja maali lipsui lattialle.



En raaskinut ostaa uutta maalitelaa olkkarin seinän maalausta varten, koska olin satavarma että minulla on kotona kaapissa niitä vaikka kuinka paljon!
Löytyi kuitenkin vaan tollainen ja siitä kaksin käsin kiinni pitäen suoritin koko homman.
Seinä on kuin liukuvärjätty lakana. 
Eikä se kestä päivänvaloa!



Huomasin että minä myös leivoin kolme kertaa:

1.Piparkakkupullat.



2. Tähtitortut.


3. Rockyroad kakku.













19. tammikuuta 2014

Kummitusradio ja roskasihti


Löysin kirpparilta pienen paristoilla toimivan radion, jollaista olen kaivannut jo pitkään.
Haaveissa oli kyllä Tivoli, mutta tuntui kamalalta pistää radioon haisemaan toistasataa euroa (jota mulla kuitenkaan ei edes ikinä ole).

No nyt melkein yhtä kiva irtosi vitosella.
Onpa muuten siistiä heti aamulla herättyä napasuttaa radio päälle.
En tajua, miten olen voinut istua noin 10 vuotta aamuisin kaameassa hiljaisuudessa?!

Mut tuossa radiossa on yksi kammottava vika.
Se menee itsestään päälle joka ilta klo 23.35
Voitteko kuvitella, miten säikähdin ekana yönä?
Juoksin keittiöön sydän hakaten ja meinasin vaistomaisesti  hakata koko kapistuksen harjanvarrella palasiksi!



Olen lähes koko vuoden haaveillut suuresta Ikean Songe peilistä.

Aina tilipäivän koittaessa se on syystä tai toisesta  unohtunut.

Mutta nyt mä sain sen!!!!


Mä en sitten raaskinut heittää levälleen räjähtänyttä sypressiä vielä roskiin, koska se on kuitenkin edelleen vihreä, eikä siitä tipu oksia vasta kun siihen koskee, niin mä vetäsin juuttinarulla sen takas kuosiin ja siinä se saa olla meillä mun puolesta vaikka juhannukseen asti!


En käsitä, miksi kotiverkkarit saa reidet näyttämään samalaisilta kun Putouksen Antskulla!


Onpa kätevää kun nyt näkee itseään kokonaisena isosta peilistä ennen kun lähtee ovesta ulos.
Aikaisemmin vilkasin vaan pikkupeiliä, mistä näkyi juuri ja juuri puolikas naamani.

Näinpähän sitten eka kertaa miten eräs takkini saa minut näyttämään menninkäiseltä!!
Hyi olkoon! Ja olen sitä käyttänyt vaikka kuinka monesti! Aargh!



Isäntä oli yhtenä harvinaisena iltana ruokaa laittamassa.
Heräsin päikkäreiltä ja menin auttamaan keittiön siivoamisessa.

Minä: Miksi roskasihti on otettu pois tiskialtaasta??

Hän: No ku ei ne mennyt alas muuten.

Minä: Mitkä NE?

Hän: No ne paskat!

Ei rakkaalla puolisollani oo sitten käynyt koskaan mielessä mitä varten roskasihti on ylipäätään keksitty..




13. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, samat kujeet




Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin sairaan hitaasti.

En meinannut millään selviytyä ensimmäisestä lomanjälkeisestä työviikosta.

Väsytti,väsytti ja sitten taas väsytti.

Aamulla klo 7.00 aloitin työt.

Kolmen tunnin päästä katsoin kelloa.

Se näytti 7.30

Aargh.

Työpaikan yks tulostin oli eräänä aamuna mun aivojen kanssa samalla linjalla, se kyllä hieman lohdutti ja jopa hymyilytti.





Eilen katsoin telkkarista Putouksen uusintaa.
Hitsi ku alkoi ärsyttää ku oikea silmä oli koko ajan ihan sumea.

 Hankasin sitä - ei mitään muutosta.
  Tarkastin telkkarin valoa vasten silmälaseja että oisko linssit likaiset -eivät olleet.

 Ajattelin että soitan ohjelman loputtua äidille ja kysyn, et miltä se tarkalleen tuntuikin kun joku ihme verkko silmässä repeä. 

Hänelle kun kävi just näin.

Satavarmasti mullakin verkot repsahtanut, ku ei oo koskaan aikaisemmin sellaista sumeutta silmässä ollut.

Myöhemmin kun nousin sohvalta jäi joku outo esine jalan alle.

Se oli mun silmälasien oikeanpuolinen linssi!!

En tiedä onko tää nyt enemmän hyvä vai huono asia.

Huono koska selvästi mun lähinäkökin alkaa heikentymään.

Hyvä koska nään kuitenkin yhelläkin lasitetulla silmällä kohtalaisen hyvin.
(ainakin meidän 55 tuumaista telkkaria joka sijaitsee sohvasta metrin päässä)




En keksinyt tämän vuoden ekaan postaukseen muuta kun vessakuvia.
(sen sai nopee siivottu, ku on niin pieni )


Tämä ikkunapoka on mulla ollut iät ja ajat. 
Mutta sitten sain töistä (viime vuonna) kanaverkkoa ja istuin yks ilta (viime vuonna) innostuneenä vasara kädessä keittiön lattialla takoomassa tätä verkkoa tohon pokaan kiinni.

Käytin sinä iltana myös 2,5 tuntia vääntäen kanaverkkoa isoksi metallikoriksi jossa voisin säilyttää torkkupeittoja ja sen sellaista.

Ei siitä tullut mitään.
Kanaverkon reunat jäi töröttämään ja kaikki torkkupeitot tarttuivat korin seinämiin kiinni, eikä niitä saanut pois kun väkisin repimällä niin että peittoihin tuli reikiä.

Tyhmä kori!

Sen lisäksi koko keittiön lattia oli täynnä pieniä neulaisia jotka irtoivat kanaverkosta kun leikkeilin sitä keittiönsaksilla.

Tyhmä kanaverkko!



Ja sitten se arvonta..
Sormustin ja Sorkkarauta kirjan voitti itselleen:
Nina
Onnea!! <3




Toivotan kaikille mukavaa alkanutta vuotta 2014!!


23. joulukuuta 2013

Hymy


Se iski eilen.
Aivan yhtäkkiä, varoittamatta.
Kutkutus vatsanpohjalla.
Kummallinen hymy poskessa.
Lämmin aalto sydämmessä.
Joulutunne!!

Tänään aamulla lähti uni jo kolmelta yöllä.
En jaksanut pyöriä, nousin sängystä ja kello neljältä olin jo hakkaamassa naulaa seinään, kun piti ehdottomasti heti saada yks taulu roikkumaan.

Kuudelta käppäilin myrskyssä ja sateessa bussipysäkille, töihin kun vielä oli mentävä.
Mutta kasvoilla oli edelleen sinne eilisestä jämähtänyt hölmö hymy.

Luulin että minun pitää viettää joulu tänä vuonna yksin, mutta väärässä olinkin.
Kun tuli tieto, että vieraita saapuu ovista ja ikkunoista minä en meinannut paikoillaan pysyä.


Tässä meidän vaadimaton  joulukuusi:


Isäntä osti sen lohduttamaan mua ennen kun matkusti Suomen toiseen päähän.

Mä lohdutin mua ostamalla joululahjoja (vaikka sovittiin että niitä ei hirveesti tänä vuonna ostella ..häähää..).

*Bongaa kuvasta S-marketin muovikassiin kääritty lahja (isännälle) (kaikki lahjapaperit  loppui).





Ja lopuksi.. haluan jollekin arpoa tän mahtavan Katja Rinkisen kirjan.
Jättäkäähän kommenttia kunhan ehditte.


Oikein ihanaa jouluaikaa!!!

T: Maanvaiva




11. joulukuuta 2013

Kuiva joulu


Tänä vuonna meillä skipataan joulut.
Emme vietä perinteistä juhlaa mummolassa, koska sekä mummo että ukki toipuvat parhaillaan leikkauksista.
Mennään kyllä viettämään suurta sukujuhlaa sitten uudenvuodenaatoksi, mutta joo.. joulut jää väliin.

Fiilistelen sen sijaan viime vuotisilla joulupostauksilla:



Hain meille jo kylläkin  parisen viikkoa sitten joulupuun, joka oli vielä se pari viikkoa sitten kaunis puu (vai onks se pensas) kapeni kärkeä kohti ja kaikkee..

Mutta nyt se on päättänyt levittäytyä variksen pesäksi.





Bongaa kuvasta toinenkin luudaksi kuivunut jouluinen sypressi.



Kirpparilta löysin kivan Bloomingville Madonna patsaan.
En mä tiedä oikestaan mitä kivaa siinä on, ei sillä oo edes silmiä..
Mutta jokin siinä vaan viehättää..


Ja sit me käytiin HobbyHallissa pitkästä aikaa ja mä ryhdyin tekemään heti ihania heräteostoksia.
 Ku ei siellä vaan voi olla tekemättä niitä! Todella ärsyttävä kauppa!
Eikä mikään tunnu liian kalliilta ku ei tarvi edes maksaa, riittä ku heiluttaa kantiskorttia ja henkkareita. Kätevä! Jep-jep..

Uusi olkkarin matto oli saatava. 


Vaikka tykkäsin vanhastakin.
Siinä ku ei näkyny tahrat ollenkaan!

Mutta mitenkäs tässä uudessa.. tänään imuroin eka kerta ja löysin matosta kynttilän steariinia ja palan grillikylkeä!


Sohvan toisellekin puolelle oli luonnollisesti saatava matto.


Ihan valkoisena vielä!
Yritin neuvotella isännän kanssa, että jos ton maton päällä ei käveltäis ollenkaan, koska onhan sen vieressäkin runsaasti tilaa.. Mitä sitä turhaan likamaan..
No voitte varmaan kuvitella kuinka kävi.
Hävisin neuvottelun jo ennen kun pääsin kunnolla edes vauhtiin.
Jotkut eivät vaan kertakaikkiaan tajua!



Palataan! <3


22. marraskuuta 2013

Käsilaukun sisälmykset


Tilasin jokunen aika sitten itselleni (joulu?)lahjan.


On se kyllä kaunis.. huoh..




Toi rillikuva musta on tietsikan taustana ihan vaan siksi että jos mä sitä tarpeeksi pitkään  tuijotan, pystyn ehkä vihdoin päättämään haluanko mä oikeesti rillit joita voisin pitää aina, eikä vaan silloin kun on oikeesti pakko nähdä jotain (kuten ne nykyiset purkinpohjat joilla en kehtää katsoa ainakaan ihmisiä päin).


Seuraavaksi ostoslistalla olis sitten kunnon pöytä tohon.




Hirveesti on sitten ollut blogeissa liikkeellä  Käsilaukun-sisältö postauksia.

Tänään oli juuri hyvä päivä kirjoittaa omastani!


Tässä on minun työkäsilaukku:


Se on ikivanha ja ruma, merkki näyttää olevan Mulberry.
Minen tiedä onko tämä aito, mutta oikeeta nahkaa on ja helkkarin hyvin on kestänyt, vaikka heittelen sitä miten sattuu,  pidän auton jalkatilassa vuodenajasta riippumatta ja joskus jopa kävelen sen yli (vahingossa).


Tässä on tämän päivän sisältö: 


-puhelin-lompakko-avaimet-kynä. Blaablaablaa..

-nenäliinoja. Uusia sekä käytettyjä.

-Rainbow ruskeat pavut (2 purkkia) ja jogurtti. Kävin töistä tullessa Alepassa.

-yksinäinen Pirkan Mazariini foliossa. Otin aamulla töihin mukaan, mutta en muistanut syödä.

-suoristusrauta ja tähtihuivi. Kävin töistä tullessa pikaisesti myös kirpparilla. Yht.4.-

-kaalimadonvihreä silmälasikotelo+rumat rillit. Koska jouduin tänään bussilla töihin, mun oli pakko ottaa rillit mukaan että näkisin mitä bussia oon pysähtämässä.
Mulle on käynyt aivan liian monesti, että kuvittelen näkeväni oman bussin, nostan käden (kämmenet bussia päin) ja heilutan sensuellisti ja sit ku se on 5 metrin päässä näen, että hitto, ei olekaan mun bussi, käännän äkkiä kämmenet toiseen suuntaan ja alan nopeasti veivamaan kättä taaksepäin, toivoen että kuski ymmärtää etten haluakaan sen pysähtyvän. 
Toimiiko se? EI KOSKAAN! Aina ne pysähtyy ja mä joudun joka kerta idioottimaisesti hihittämään että.. ups en olekaan tulossa..

-käsirasva ja peitevoide. En käytä koskaan kumpaakaan.

-maailman rumin lääkepurkki Buranalle ja Somacille. Vanha Bafucini purkki josta etiketitkin kuluneet pois. Yleensä kun mulla särkee päätä, purkki on tyhjä.

-puoliks lutkutettu eucalyptuskaramelli. En jaksanut enää syödä sitä ja koska en löytänyt just silloin roskista, käärisin sen takas tohon paperiin ja pudotin laukkuun... ja unohdin.. näköjään..


Vähän ehkä oli hassu kun suoristusraudan johto roikkui reunan yli ja perässä kurkisteli papupurkki, mutta mun mielestä kuitenkin aika hyvin sain kaiken mahtumaan!


Kerran kun mulla oli vähän isompi laukku, sain sinne mahtumaan 8 rullan vessapaperipaketin.
Laukku antoi hyvin periksi, sen muoto vaan alkoi  muistuttamaan terveystyynyä.

Olenko ainut jonka mielestä paskapaperien kanniskelu julkisella paikalla on jotenkin liian ...paljastava..?


Ei muuta kun hyvää viikonloppua Teille! <3


17. marraskuuta 2013

Sattui ja tapahtui



Lauantaina kävimme Tainan kanssa Indiedays blogitapahtumassa.
Vähäks oli ihana päästä pitkästä aikaa ihmisten ilmoille.
Tai näin mä ainakin kuvittelin.


Tottakai mulle iski heti aamusta verybadhairday.


Mä en edes tiennyt aikaisemmin että hiukset voi mennä tollee!



Tapahtuma oli aika hieno.
Minä olin selvästi alipuketunut mun 3 egen kirpparifarkuissa,  ikivanhoissa röyhelösaappaissa jonka varret ovat venähtäneet, korot maalattu markerilla mustaksi ja kaiken lisäksi ne näyttävät kaukaa katsoen kalastussaappailta.


Ruokapöytä näytti tosi upealle!
Odotukset olivatkin korkealla siitä etukäteen mainostetusta fingerfoodista.

Se taiskin jänskättää eniten, että mitähän se fingerfood on!!
Niin trendikästä.. niin tyylikästä... wow!

Pöydässä oli seesamitoffua, kanavarrasta ja jotain kalamaista perunaviipalen päällä.


Ton kanavartaan sain huuhdeltu punaviinillä alas, mutta ne muut jouduin huomaamattomasti sylkemään servettiin.

Se siitä tyylikkyydestä.

Mut punaviini oli tosiaan hyvä.
Loppuajan keskityinkin juomaan vaan sitä.

Neljännen lasin jälkeen mun oli pakko mennä vessaan.

Näin jo (kumma kyllä että edes näin, ehkä viini parantaa näköä??) kaukaa erään bloggaajan kenen blogiin oon monesti kommentoinut.

Hän näytti tulevan mua kohti käsi pitkällä ja sanoi että heii.. me ei ollakaan tavattu.

Minä hyppäsin heti lähelle ja työnsin kämmeneeni hänen käteen ja ravistin innokkaasti:
No heii, eipä olla niin, mä oon Maanvaiva.

Hän oli jotenkin hämmentynyt ja vilkuili mun ohi. 

Sitten tajusin, että ei se edes puhunut mulle.

Vedin äkkiä käden pois ja siirryin pidemmittä puheitta vessajonoon.
Se joka väittää että mua nolotti, valehtelee.


Mutta tän jälkeen alkoi viini maistumaan vielä paremmalle.

Loppuajan käytin iloiseen rupatteluun Tainan ja Teijan kanssa.

Ilahduin myös suunnattomasti kun näin tapahtumassa Olympuksen pisteen ja että heillä oli just näitä kameroita pöydällä esillä mitä munkin piti ostaa, ennen kun talouskriisi tuli vastaan.

Kiljahdin eikäää...JUST tän kameran mä aion ostaa joku päivä.
Ai tämän Pen minin?
Ei mitään miniä ku tän valkoisen!!
No tämä on kyllä Pen mini!
Ai.. mut se näyttää ihan samalaiselta.

Mä sain ottaa vielä kokeilukuvia, joten pääsin vetämään tän floppishown ihan loppuun asti.

Otin sellaisen ammattimaisen valokuvaajaasennon, koukistelin polvia ja sille ja näin ja sit automaattisesti käsi nousi kääntämään zoomia (ku mun nykyisessä järkkärissä se sattuu olemaan), mutta eihän ton kameran uloke mihinkään kääntynyt.
Minä sitten että miten tätä käännettään?
Hän oli että ei sulla ole siellä edes zoomia kiinni.
Aa..ok.

Päätin että pysyttelen vaan Tainan lähellä, enkä edes katso enää mihinkään muualle.

Kun ruvettiin lähtemään, hörppäsin viimoiset tipat viiniä  ja sit näin sivusilmällä omasta mielestä yhen pojan joka oli aikaisemmin kerännyt pöydiltä tyhjiä laseja pois.

Hei, etkö Sä olekaan se lasinkerääjä? Ota tää, kiitooos!

Poika naurahti väkinäisesti.. sanoi..no..heh..öö.. muminamumina..

Työnsin sen lasin äkkiä sille ja kiirehdin Tainan perään.

Itse mietin kuumeisena -  voi luoja.. tee näin että se oli oikeesti se lasinkerääjäpoika!!



Todellinen maanvaiva poistuu pitkin punaista mattoa.
Kiitos ja amen!


Tässä muutamat kuvat vielä.


Sen jälkeen lähettiin Tainan kanssa vielä shoppailemaan, H&M homeen ja Stockmannillakin käytiin.
Vitsit et onkin kiva shoppailla pikkuhuppelissa.


Ostin esimerkiksi H&M-ltä saippuaalustan.



Selvin päin mulle ei ois tullut ikimaassa mieleen että kakkuvatia voi käyttää myös saippuaalustana.



Tämä tyyny maksoi vitosen.
Lisää luettavaa mun sohvalle!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...