Ryyniperä

Nyt sitten päätti tulla se pahuksen pakkanen.
Just kun minä ostin vkl-kirpparilta kevättakin!
Tuntuu ihan kuin minut ois huijattu pahemman kerran.

Jos joku näkee kadulla pamppua, jolla on kaksi jalkaa, eikä se näe kunnolla mihin se kävelee, se olen minä, käärittynä jättivillahuivin sisälle.
Vähän niinku muumio.

Kerkesin vaihtaa jo kesäverhotkin makkarin ikkunaan.
En löytänyt mistään sopivaa pussilakanaa, joten jouduin tällä kertaa tyytymään ihan oikeisiin verhoihin.
Yläkapaksi laitoin sentään kaitaliinan.
Mä en myöskään väsy ihmettelemästä, että tuo kokonaisuus on vanhojen hintalappujen mukaan 70 euron arvoinen. Mä maksoin 16 ja sekin on tavallaan paljon! Esim. markoissa!

Sitten mä kyllästyin tohon siniseen pelikapistukseen ja pokkana maalasin sen valkoiseksi.
Siitä tuli just hyvä!
En tietenkään käyttänyt mitään teippejä ja sotkin peilin ja sitten tulikin kiire ja unohdin koko jutun.
Tänään sitten käytin tunnin peilin jynssäämiseen, käyttämällä ylikätevää meikkivoiteen spaattelia. Joka on 0,5 cm leveä.

Vahingoillakin on tarkoitus.
Kun kaataa lettujauhot ruokailuvälinelipastoon (joo, älä kysy), on pakko pestä jo aikoja sitten pesua kaivannut lipasto ja samalla voi kätevästi heittää menemään erilaisia tarpeettomia tavaroita, kuten esimerkiksi 8 kappaletta syömispuikkoja.
Kepeilla ruoan jahtaaminen ei vaan oo mun juttu..

Tästä alkoi mun puhdistautuminen.
Viikonloppuna mennään vissi kamujen kaa kirpparille myymään.
Eli pääsen puhdistatumaan oikein kunnolla.

Sen jälkeen voisin alkaa puhdistatumaan sisäisesti.
Musta nimittäin tuntuu, että ryynimakkarat ovat majoittuneet pysyvästi mun takapuoleen (en edes muista syöneeni niitä).