Vastauksia part2

Tässä toinen ja viimeinen jakso:


  Kipa - Jos sul ois koira, niin minkä rotunen se olisi? Onko sulla ollu koskaan koiraa? 

- Minulla on joskus 8-9 vuottiaana ollut koira. Se kerkes olla mulla vain 3 kuukautta kun otti ja meni kuolemaan. Sen jälkeen en ole edes halunnut mitään lemmikkiä.
Jos nyt ois pakko otta, niin joku kämmenenkokoinen chihuahua sen olla pitää! (isäntä haluaisi jotain tappajakoiraa, joka on isompi kun mä..no EI onnistuu!)

Jansku - Kun sä oot niin mielettömän hauska persoona, niin kerroppa paras vitsi minkä tiedät? Elämäsi kauhein ja kaunein kokemus?

-Minulla on yksi ja ainut vitsi, jota olen kertonut ihmisille aina tilaisuuden tullen jo viimeiset 15 vuotta. 

Se menee näin:

Mies menee metsää pissalle.
Yhtäkkiä hän huomaa karhun ja päättää myös kakkia.

MITÄ?! Ettekö tekään tajua tätä???  Niijust!!


Kaunein kokemus - Kun näin lapsiani ekaa kertaa. Täysin epätodellinen, huumaava hetki. 

Kauhein kokemus -  Olen asunut pari vuotta maalla, ihan metsässä. Meillä oli mun äidin kanssa välimatkaa pari kilometria. Yks aamu käppäilin metsätietä pitkin äidille käymään kun yhtäkkiä jäätyin paikoilleen.
 Edessäni oli pienen talon kokoinen hirvi, sarvet päässä ja kaikkee.
Käännyin ympäri ja aloitin elämäni pakomatkan.
 Tämä oli sitä painajaistyyppistä juoksua - juokset niin lujaa kun pystyt, etkä silti tunnu liikkuvaan eteenpäin ollenkaan.  
En uskaltanu kertakaan katsoa taakseni, olin tuntevani hirven haisevan hengityksen  niskassa. 
Kuumeisesti mietin, että jos se saa mut kiinni, mistä se aloittaa mun syömisen.
 Onko mulla MITÄÄN mahiksia päästä tästä elävänä?!

Pääsin kotiin. Kahteen viikkoon en uskaltanu mennä metsän läpi yksin.


Anne - Tuleeko kirppislöydöistä parempi fiilis, kuin vaikkapa ale-löydöistä ?

- Kyllä kirpputori voittaa kaikki kaupat mennen-tullen. Se saa sydämmeni tykyttämään ja sillä on ruoansulatusta nopeuttava vaikutus. 


Lovviisa - Minua kyllä kiinnostas kuulla että mikä supisuomalaisissa on kaikista kummallisinta sinun mielestä, jos vaikka ottas sannoistasi oppia.

-Hmm.. Niitä satoja erilaisia murteita mä en ihan ymmärrä. Mä kun muutin tänne, ni en  tiennyt et niitä on edes olemassa. Opiskelin puhumaan sillä tavalla kun ekspuolisoni kotona mulle puhui.
Jälkeenpäin vasta ymmärsin, miksi Helsingissä kahvilassa jouduin toistamaan itteeni, kun pyysin kahavia.


Mustakissa - Onko sinulla kummilapsia?

- Ei ole yhtään. Ku mä oon se kapinallinen joka eros kirkosta.. tosin tein sen 10 vuotta sitten jo.


Monica - Puhutko ruotsia?

-Bästä passagerare... nästä tåg går till Nordsjö  ja jotain siihen suuntaan..

Annukka - miks muka oot Maanvaiva, kun oikeesti oot nin monen ihmisen pelastus?

-Mä olin jostain kuullut, että joku sanoi maahanmuuttaijaa maanvaivaksi. Heureeka!! Siinä  minulle just hyvä ja asianmukainen bloginimi!


Heli - Sulla kun on noin ihana tuo hiusväri, kysyykö joku sulta siitä viikottain?
Mikä on lemppari eläimesi?
Miten sä voit olla noin mahtava tyyppi vaikka en oo koskaan sua tavannut?

- Ei kysytä kauheen usein. Juopot bussiasemalla kyl huutelevat hei punatukka! En voi sanoa että olisin kauheen imarreltu siitä.

-En oo mitenkään erityisesti eläinihminen. Eihän niistä ikinä tiedä, milloin ne käy päälle. Jopa meidän kuuluisaa hamsteria en uskaltanut paljain käsin syliin ottaa.
Oonko mä muuten kertonu, että lapset kävi hautaamassa pakastehamsterin vasta kesäkuussa? Se kerkes siis kummittelemaan mun pakastimessa kokonaiset 6 kuukautta!
Se oli muuten aika suloista, kun ykspäivä tulin töistä kotiin ja kuopus juoksi kaverin kanssa jo ovelle vastaan: "Äiti-äti, me käytiin hautaamassa hamsteri! Me kirjoitimme  hänelle runon ja sit me itkettiin ja kaikkee..."  <3

-Ääh, minen oo mitenkään mahtava! En ees oo kovin sosiaalinen. Tykkään enemmän kuunella ja seurata sivusta kun et olla huomion keskipisteenä. Ellen sitten oo pienessä  punaviinissä... joka on ihan eri tarina sitten..


Miia - Missä ja miten tapasit miehes ja kumpi iski kumman? Ja kun sä oot tollainen hassu, niin mikä oli iskurepliikki?
Jos voisit muuttaa minne vaan, mihin muuttaisit?

-Netissähän me. Irc-galleria..vai mikä se nyt oli.. 
 Hänen iskurepliikki ja ensikontakti oli kuvakommentti minulle: uullallaa beibe!
Siinäpä se. Mä oon näköjään helposti iskettävä. Pari viikon päästä pistetiin leivät yhteen kaappiin. Tällä linjalla mennään jo kuudetta vuotta. <3

-Mä en muuttais täältä yhtikääs mihinkään. Helsinki on hyvä ja se on tarpeeksi lähellä mun kotimaata.

Rva Kivitikka - Mitä teet sellaisessa tilanteessa jos asiakkaaksesi tule hikinen, näppyinen, rasvainen ällö?

-Tätä minulta kysytään jatkuvasti. Miten ihmeessä sä pystyt kaivamaan toisten varpaita jne.. 
Mä en todellakaan pienestä hätkähtää. Ja kaikista eniten olen tykännyt mun työssä juuri siitä, että tulee mikä tulee, mutta lähtiessä on kuin uusi. 

Tässä kohta joudun piikki sydämmessä kertomaan, että lopetin mun yritystoiminnan. Ehkä jonain kauniina päivänä aloitan taas.. Ihmisten hoitaminen on mulle läheltä sydäntä. Saan siitä itsellenikin hyvän olon.  Mutta jotta tässä maassa pärjäisi pienyrittäjänä tälläisellä alalla, on oltava kova ja kylmä tekemään rahaa, myymään ja tyrkyttämään. Johon mä en pysty. Enkä haluakaan pystyä.  Ehkä jonain päivänä keksin, miten voisin todeuttaa itseeni tällä alalla.


  

***

No mutta tässä on puolet keittiöstä.

Toinen puoli on täysin epäkunnossa.

Verhoja ei ole. 

Seinähylly on ja senkki on, mutta molemmat näyttää tyhmiltä valkoista seinää vasten.

Sisustustarra jääkaapin ovessa on ollut jo kerran käytössä. 

Tämä kyseinen tarra ei mitenkään ollut tarkoitettu uudelleen käytettäväksi, mutta mä en ainakaan rupee mitään pois heittämään.

Mitä se haittaa jos teksti on vähän vinossa ja reunat repsottaa?

 Kauhean steriililta näyttää!

En tykkää! Liian vähän tavaraa!

Siis jos miettii mun edellistä keittiötä (klik)

Se seinämä, joka nyt puuttu kuvasta on mun ainut toivo.  Meinaan sen maalata ja ripustaa  tavaraa täyteen.

Tuossa meidän tänävuotinen pääsiäisruoho.
Kätevästi syötäväkin vielä!

Tajusin hetki sitten että kanelitangolla koristettu ruukku on niin last-christmas, joten päivitin ne vähän äkkiä nykypäiväisemmäksi!