Ongella

Synttäriohjelmaan (mitenniin mä puhun vieläkin siitä?) kuului myös onginta ja niimpä minä metsästin monta viikkoa erilaisia härskejä ja kaksimielisiä lahjoja.

Keskustassa on karnevaali-pila-mikälie-kauppa niin siellä kävin hyvin montaa kertaa tavaroita penkomassa.

Pari kertaa kävin myös rikkinäisiä tavaroita palauttamassa.

Ekaks palautin kaljatuoppiaurinkolasit, koska sanka meni rikki saman tien kun otin lasit paketista ulos.

Sitten palautin miesten hevos-stringit joita puristaessa kuuluu hevosen hirnuntaa.

Ei ne mun ostamat päästänyt inahdustakaan ku mä niitä kotona testasin.

Ei muuta kun takas kauppaan.

Heippa, minä täällä taas.. näistä stringeistä ei kuulu ääntä.

Olen satavarma että myyjä (joka oli jumalauta sama henkilö joka kerta!) luuli minua lievästi häiriintyneeksi. 

Kuka normaali ihminen käy monta kertaa viikon aikana pilakaupassa hiplaamassa hevosstringeja ja pierureikäkalsareita?

Vapun alla sellainen menee vielä läpi.
Vapun jälkeen panin merkille, että myyjän kasvot oli jotenkin kiristynyt ja hymy teennäinen. 

Minäen ainakaa mene enää ikinä sinne tyhmään kauppaan!

Pidin sanani - stockan lahjakortin tuhlasin silmänräpäyksessä GG lautasiin.. ja sellaisiin sisustuslehtiin, joita en normisti raaski ostaa.
 Nyt kun mä syön iltapalaa, mulla on pilkkulautanen, pilkkuhaarukka ja pilkkumuki.
Mää on aivan pilkkuna siitä!



Yks päivä sain salaisen ilmoituksen, että meidän työpaikan viereinen kioski kävi heittämässä kukkia roskikseen. Mä laitoin samantien hupun päähän ja juoksin dyykkäämään.
Jouduin tunkemaan koko ylävartaloni haisevaan roskalaatikkoon, mutta se oli sen arvoista - kannoin sieltä pois kaksi säkillistä ruukkuruusuja.

Olin siis aika onnessa, mutta myöhemmin kun mun paidan hihasta juoksi ulos rasvainen murkku, mä kutisin koko loppupäivän ja toivoin hartaasti että näin oikein ja se oli varmasti se muurahainen eikä esimerkiksi syyhypunkki.

Roskakukkia