Nakin kuoret

Joulumatkani ei muuten lähtenyt mukavasti käyntiin ollenkaan.

Moneen otteeseen yritetti lytistää mun jouluinen ilomielisyys.

 Sataman lippukassalla oli tympiintyneen näköinen asiakaspalvelija, joka ei ollut suomalainen, eikä myöskään ruotsalainen, kuten viereisissä kassoissa.

Lipun saatuani toivotin hänelle eestiksi  hyvää joulua, mutta hän vain mulkoili minua vihaisesti ja käänsi pään pois.

 Tallinnassa minun piti käydä asioilla eräässä virastossa, jonka sijaintia en tarkkaan tiennyt ja koska minulla oli kaksi isoa matkalaukku ja kaiken lisäksi taivaalta satoi outoa mömmöä, minä otin taksin.

Ajeltiin sillä n 1,5 km. Aikaa meni kuitenkin noin 10 min, koska oli melko ruuhkaista.

Kun pysähdyttiin, ihmettelin, että oo, ollaks me perillä ja että missä se kyseinen talo on.

Taksikuski rupes möykkämään:
"Avatkaa silmät ja katsokkaa vähän ympärille, niin joko alkaa näkymään, missä se talo on! Haaskatte tässä mun aikaa vaan, oisitte kävellyt!"

Matka maksoi vitosen. Mulla ei ollut kun 5 kymppinen. Varovaisesti kysyin, että saako maksaa kortilla.
Hän hermostui lisää ja alkoi käsiä heiluttamaan, että eikö teillä nyt ihan oikeesti oo sitä VITOSTA! 

Olin niin tyrmistynyt, että en osannut muuta sanoa kun että Hyvää joulua.

Viraston täti naputteli tietoni koneelle ja heitti halveksivalla äänensävyllä kysymyksen: "Onko Suomessa sitten muka parempi elämä kun täällä?"
Teki mieli vastata, että kuule ei ole ja sen takia olenkin päättänyt muuttaa 8 vuoden jälkeen takas Eestiin ja jättää kaikki ystävät, kaverit, kodin, työn ja miehen.
Toivotin kuitenkin hänellekin vaan hyvää joulua.

Siinä jossain välissä, kun kurvailin lasten ja matkalaukkujen kanssa Tallinnan kaottisilla kaduilla, soitti iloinen isäntä Tarton lentokentältä, että hän on jo perillä.

Mä en ollut päässyt edes linja-autoasemmalle, jossa mua odotti 2,5 h bussimatka.

Ja viimeisenä - bussissa laitoin lapset istumaan vierekkäin ja olisin itse halunnut istua vastapäätä olevaan penkkiin, käytävän puolelle, lasten lähelle, mutta siellä istunutta henkilöä ei millään huvittanut siirtyä ikkunapaikalle.
Enää en toivottanut hyvää joulua.

Kostoksi söin koko matkan olutmakkaratikkuja, jotka tunnetusti haisee erittäin voimakkaalle savustetulle sianlihalle.

Jouluaatton jälkeen ajeltiin isännän kanssa Tallinnaan, Viru Hotelliin.

Onko kukaan ollut merisairas olematta merellä?

Minä olin merisairaana hotellihuoneessa. Nukuin vaivaiset 3 tunti. Loput hikoilin, voivotin ja koitin olla ajattelematta, kuinka paljon mua oksettaa. Ja pelottaa.
Kuumeisesti mietin, että mitä jos suomen pojat eivät rakentanutkaan tätä hotellia myrskynkestäväksi ja me romahdettaan seuraavasta tuulenpuuskasta kasaan kuten WTC.

Aamulla kun uskalsin nousta sängystä, tajusin, että olen edelleen hengissä ja mitään kamalaa ei ollutkaan tapahtunut.
Paitsi että hotellin edustalla seisovista lipputangoista oli hävinnyt Saksan lippu.

Tämä on kaunein joululahja, jonka sain!


Tallinnasta en ostanut mitään!
Paitsi kaksi kenkälaatikkoa.
2 euroa kappale, joka on ihan ryöstämistä ottaen huomioon, että monella on siellä maassa edelleen 2 euron tuntipalkka.

Tarkoitukseni oli laittaa uudenvuodenaattona päälle tämä ihana pitsimekko, jonka löysin kerran kirpparilta 4-llä eurolla.

En vaan tiennyt silloin, että näytän joulun jälkeen tässä mekossa siskonmakkaralta, joka on survottu väkisin A-luokan nakin kuoriin..