Kettupäivä

Tänään oli minullakin se kuuluisa päivä, kun kaikki mihin nakkikimpuillani koskin, meni  päin peetä.
Joka puolen tunnin välein minulla oli joku ongelma.

Noloin oli ehkä se kun kurvailin lavanosturilla (jonka päällä oli tavaraa) hyvin totisena ja tärkeänä pitkin varastonkäytäviä (haa! äijät suut tukkoon, kyllä minä osaan!)
ja perille päästyäni kävi ilmi että koko hemmetin lava tavaroineen oli tippunut jo kauan sitten pois kyydistä.

Päätin piristää minua työpäivän päätteksi kirppisreissulla.

Löysin kivan korin,  joo, 

mutta kassajono oli niin älyttömän pitkä, että bussilippu meni umpeen ja mä jouduin juoksemaan sapet kurkkuun jotta kerkisin edes kyytiin.


Tässä tuore minä isännän verkkareissa, ku omat ovat mysteerisesti hävinneet (todennäköisesti likapyykkikaapin syvyyksissä, mutta en uskalla siihen kättäni työntää..  pesemättömät pyykit saattaa kuulemma ruveta elämään)

Tummat läiskät paidassa on vettä, jota lensi päälleni (ja keittiön lattialle)

 kun lähin täyttämään kastelukannua.

Jotta voisin kastella äidin tuomia parveketomaatteja,
 jotka ei ole viimeisen kuukauden aikana kasvanut ainuttakaan millimetriä.

Onneks kuopus antaa hyvää esimerkkiä mitä voi tehdä 
 kun ketuttaa (kun äiti käskee siivoamaan omaa huonetta):