2 VEE

Blogini täytti (itseasiassa jo eilen) kunnialliset kaksi vuotta.

Tätä on hyvä juhlia arvonnalla, jonka on sponsoroinut ihana sisustusputiikki Wanha Aliina <3

Mun ikilempparini, ja näyttää siltä että kesällä pääsen sinne vierailemaan!! Jippii!!

Ei muuten tuosta noin vaan mennäkään käymään sisustuskauppaan joka sijaitsee lähes 600 km päässä.

Tämä kaikki kuvassa näkyvä saattaa olla Sinun, laita vaan kommenttia!

On siis kukkaruukkua ja yrttitikkua ja sydäntikkua ja naruhärpäkestä. 

ONNEA ARVONTAAN!!

Päättynyt!

Mitäs muuta..

Joskus silloin-tällöin (kuten nyt viimeaikona) työskentelen myös varastolla.

 Tämän vuoksi en ole jaksanut sisustaa uutta kotiakaan, koska olen illaksi yhtä poikki kuin hikinen kaivosmies. 

Minulla on siellä varastossa aina hirmuinen kiirus päällä. En vaan osaa tehdä hommia rauhalliseen tahtiin.

Muutama päivä sitten siellä oli käymässä hienoja pukumiehiä, jotka vilahtelivat aina silloin tällöin hyllyjen välissä.

Minähän en siitä häiriintynyt vaan jatkoin omia touhuja.

Olin parhaillaan tulossa pitkin pitkää hyllyväliä, kova vauhti ja tiukka etukeno päällä, kun näin silmäkulmasta, että joku on kääntymässä mun eteen, mutta enhän mä enää kerennyt jalkojani pysähtämään, vaan törmäsin yhteen komean pukumieheen.

Hän sanoi, oih, anteeksi.

Sitä voisi kuvitella, että minäkin vastasin samoin, heilautin silmille valahtanut tukan seksikkäästi sivulle, hymyilin ja jatkoin matkaa.

Niinhän sitä voisi kuvitella...

Mutta todellisuus on se, että minä päästin suustani niin epäinhimillisen kuuloisen hermonaurun, että yhtä hyvin olisin voinu töräyttää mojovan pierun.

Muistan jopa ajattelevani sen parin sekunnin aikana, että voiko tämä todellakin olla MINUN nauruni?? 

Näinä hetkinä mietin että onpa helpotus etten ole enää sinkku. 

Enhän minä edes osaa käyttäytyä nätisti ja naisellisesti miespuolisten seurassa.

Ps. Vastaukset-postauskin on tulossa heti kun saan sen valmiiks.
 Miten toikin muka voi olla niin vaikeeta?