Köhä ja kummitukset

 Isäntä on ollut jo 5 päivää eteläreissussa ja mä olen rangaistukseksi  muuttanut tavaroiden paikkaa koko kämpässä.

Mutta nyt tulin kipeeks.

Yskäni on samalainen kuin sillä voimakkaasti virtsalle haisevalla pultsarilla, joka kerran metrossa istui mun viereen,  enkä mä uskaltanut vaihtaa paikkaa, vaan kärsin hiljaa koko matkan ja koitin huomaamattomasti hengittää käsilaukkuuni.

Onneks mä en haise pahalle, mutta tää yskä on inhottava.

Töissä pitää taas laittaa suusuoja, joka sitten vasta yskäkohtauksia aiheuttaakin.

Varsinkin kun katson peiliin.

Näytän nimittäin siltä saksalaiselta hullulta Hostel-leffasta (klik).

Tää on yks niistä vähäisistä kauhuleffoista, jota olen aikuisiässä katsonut.

Koska niitä katsottuja leffoja on niin vähän, olen onnistunut tallentamaan muistiini lähes jokaisen kohtauksen ja voin vapaasti aina tarpeen tulleen verrata näitä kohtauksia mun omaan elämään.

Esimerkiksi suihkussa tai  yöllä kun kävelen baarista kotiin ja siiderin olen-maan-mahtavin-vaikutus on jo ohi  jne jne.

Eilen yöllä heräsin, kun 3 nenää oli hengittänyt makkarista kaiken ilman (joo, mä oon taas pakottanut lapset mun viereen nukkumaan) , ja heti aloin vahvasti epäilemään jonkun kummituksen läsnäoloa.

Muistan pohtineeni ainakin puoli tuntia, että kannataisko mun laittaa eteisen valot päälle vai kutsuuko se väreilevä pieni lamppu, jossa pörrää yksinäinen kärpänen, meille entistä enemmän kummituksia.