Sininen sormennahka

Piti palauttaa yks matto, ku se ei sopinutkaan mun työpaikalle, mutta vitsi et se on hankala se palauttaminen. Olevinaan.
 Ku ei millään jaksais kävellä johonkin Siwaan, joka on käsittämättömän hankalassa paikassa.

 Mä muutenkin vihaan Siwoja. Muka aina auki ja sentit venyy! Nii varmaa!

Se mainoslaulukin on ärsyttävä. Joka kerta on pakko laulaa mukana kun se sattuu telkkarista tulemaan ja sit se jää vielä päähän soimaan.  Sivauvava. Fuf!

Niin se matto jäikin meille makkariin.

Kymmennennen kerran vaihdoin naulakkoa.

Jos tarkkaan tiirailette, voitte jopa nähdä edellisiä reikiä.

Toivottavasti niistä rei'istä ei ala mitään termiitteja puskemaan.

Synttärit oli kerrassaan mahtavia!

Eikä haitannut, että jossain vaiheessa vettä tuli kuin Siivertin sauvasta.

Meillä oli nimittäin iso juhlateltta!

 Piikkikorkokenkiä ei ois muuten kannattanut laittaa nurmikkobileisiin.

Kengät muistutti aamulla ruohotrimmerin päätä.
Kauttaaltaan  nurtsissa, mullassa ja juurakoissa.

Ilman kehollisia vahingoja en tosin selvinnyt.

Mun keskari jäi kuoharipullon ja korkin väliin. 

Ja niin tiukasti ettei se lähtenyt irtikaan.

Vasta kun kaveri veti korkin pois, sain sinisen sorminahan takas.

Onneks hoksasin heti että maailman paras kipulääke onkin itse kuohuviini!


Ps. Juhlasankarin äiti sanoi aamulla kun tekin lähtöä, että juhlista ei olis ikinä tullut niin vauhdikkaita, jos ei minua olis ollut. 
Olen kuullut tälläistä joskus ennenkin. Ja tiedän, että se tarkoittaa sitä, että jotkut sivistynemmät ovat illan aikana moneen otteseen tuntenut myötähäpeä. 
Joten en ole koskaan varma, pitäiskö tälläisestä kommentista olla imarreltu vai mennä äkkiä nurkan taakse häpeemään.