Lenkkihirmut

Aloitettiin isännän kanssa iltalenkkeily, koska

Ekalla kerralla siitä ei meinannu tulla mitään -  joka 5-n juoksuaskelen jälkeen mä repesin nauruun.
Siis kaikkihan nauraa kun parrakas kaljupää juoksee tärkeän näköisenä.
Hieno uusi oranssi sykemittari ranteessa.. sopii täydellisesti aurinkolasien väriin.
Jalassa puuvillaverkkarit. Ne joista roikkuu takapuoli ja polvet..
<3

Mutta muuten sujuu lenkkeily oikein hyvin!
Mulla pitää aina olla jotain päässä, ettei mun korvia alkaa särkemään ja koska kaikki urheilupannat on selittämättömästi hävinneet,  nii mä käytän punaista rättiä. Näytän Van Dammelta siitä yhestä karate-leffasta. 

Tein muuten hienon havainnon tuossa yks päivä!

Pienimpään tuppervapperkippoon saa mahtumaan enemmän eväitä, jos vetää lopuksi kipon ympärille teippiä. Silloin kansi pysyy kiinni.

Eipähän tarvitsee töissä nääntyä nälkään. 

Eikä vahingossakaan pudottaa yhtään kiloa.

Mitä sitten että pienimmän eväskipon käyttöön ottamisen alkuperäinen tarkoitus olikin lähinnä se painon pudotus.


 Mitään oikeita kuvia ei ole (vaikka olen tuunaillut ja ostellut kaikenlaista) koska pöytäkone meni taas vaihteeksi pimennykseen. Tulevaisuus on hämärä. Ja mä vihaan tätä miniläppäriä!!


Isännällä on synttärit huomenna.

Tässä lista mahdollisista lahjoista:

- juoksulegginsit
-tatuointikone
-lahjakortti suihkurusketukseen

Tässä lista, miksi ykskään ei ole sopiva lahja:

- ei se suostuisi ikinä laittamaan jalkaan seksikkäitä vartaloa muotoilevia pöksyjä vaikka maksaisin siitä.
-hän haaveilee isosta selkätatuoinnista ja minusta siinä säästäisi satoja euroja, jos tilaisin halvalla esim. saksasta tatskakoneen ja ruiskuttelisin itse sillä hienoja kuvia. Ideani ei saanut kannatusta, pikemminkin kauhistusta. Ihme sälli!
-ei se todellakaan menis mitään rusketusta suihkimaan. Joten mä saisin käyttää sen lahjakortin!! Jee!