Sipsutin

Pepi haastoi minut kertomaan omituisia juttuja itsestään.

Tykkään lueskella aika ajoin iltasaduksi anatomiakirjaa. Mulle ei riittää pelkkä tieto että jotain tapahtuu, vaan mua kiinnostaa miksi ja miten. Esimerkiksi miksi ihminen tärisee kun on kylmä, mistä on pieru tehty, mitä tapahtuu nukkuessa jne.

Jännittävää leffaa katsoessa alan samantien jyrsimään sormennahkoja. Ja jos joku huomauttaa, niin mä oon heti että: täh? emmämitäänsyö!!!

Minusta nenänkaivelu on mukavaa ajanviidettä. Tykkään myös esitellä kaivoslöytöjä puoliskolleni. Yhtä kuolematonta junttihuumoria kun piereskelukin!

Minusta miesgynekologit ovat epäillyttäviä. Olen käynyt sellaisella vaan kerran elämässä, mutta hän oli ainakin 80 vuotias, joten häntä ei lasketa.

Whoiam-postauksesta kävikin jo ilmi, että pelkään koiria, enkä koskaan katso niitä silmiin. Johtunee siitä että 10 v synttäreillä minun kimppuun kävi iso rottweiler. Oltiin leikkimässä kavereiden kanssa kun puskista hän yhtäkkiä ulos hyppäs ja minut syödä päätti. 

En muista siitä paljon muuta kun että sairaalassa minut laastaroitiin oikein urakalla ja käsi laitettiin kaulasta siteellä roikkumaan, josta mä olin erittäin ylpeä. 

Vähän niinku mulla olisi käsiluu poikki. Siistii! Mulla kun ei ole koskaan ollut luita poikki..

Tän kokoisia pieniä pörriäisiä en kuitenkaan pelkää. 

Sellainen sipsutin oli meillä kokonaiset 4 päivää hoidossa.

Häntä tulikin sitten melkoinen ikävä!

Sain tehdä huolettomasti sellaisia jutuja, mitä normaalit ihmiset eivät tee.

Kuten lenkkeily kerrostalopihalla pelkkään aamutakkiin pukeutuneenä..

..tai julkisesti yksikseen puhuminen (tai no periaatteessa koiralle, mutta mun mielestä se on vaan tekosyy, yksikseenhän siinä loppujen lopuksi lässytetään: huii, onpas täällä kova tuuli, mennään nopsaa, hops, hops, no voii.. täällähän meinaa tassut paleltua.. ei semmosella pakkasella tule kyllä kakkakaan! )