-adiós-

Katsokkaa minkä ihanuuden löysin kirpparilta!!

Vanha saksalainen vaaka, pieni sellainen. Maksoi kympin. Näistä pyydetään yleensä 30 + .... koskaan en ole raaskinut ostaa.

Mun on tarkoitus alkaa punnitsemaan tällä ruoka-annoksiani.
Että sais jonkinnäköisen käsityksen, paljonko sitä oikein vatsaan uppoo.

Mä en yleensä ota stressiä liiallisista rasvakertymistä (paino ei ole mun mielestä mikään näyttäjä, sitä en seuraa ollenkaan ja en omista edes vaakaa).

Mutta nyt alkaa kyllä pikkuhiljaa ahdistamaan.

Ykspäivä nimittäin laitoin päälle farkut, jotka ennen eivät pysyneet ilman vyötä edes jalassa.

Hyvin pysyivät tällä kertaa ilman vyötä.

No.. olkoon.. mikäs siinä.. hyvät farkut!

Lähin töihin ja kesken hieronnan, kaikessa hiljaisuudessa kyykistyin ottamaan lattialle tippunutta pyyhettä. Kuului älytön ratina... housut repes!!
Jep!

Sinne meni hyvät housut.

Voitte uskoa, että oli melko viileä tuuletus alapäässä kun kävelin illalla kotiin..
Laitan kuvankin, ettette luule että keksin näitä juttuja:

Mutta muuten olen oikestaan aika vähän pyörinyt missään kirppareilla ja siihen on oikein syykin.
Mää oon nimittäin ollut SÄÄSTÄMÄSSÄ.
Siis rahaa.. seteleitä...jopa kolikoita..

Ja siihen liittyy kyllä tarinakin, joka todistaa, että oon tällä kerta ihan oikeesti säästänyt.

Pienempi tyttö nimittäin kyseli yks päivä:
"Miks sä äiti oot niin paljon töissä, eikä sulla silti oo yhtään rahaa?"
"Miksi sä luulet ettei mulla oo rahaa?"
"No ku sä et oo ostanut mitään!"


Nyt tullaan siihen kohtaan, että miksi olen säästänyt, vaikka säästäminen ei oo mun juttu ollenkaan.

paikkaauringossa.fi

 Torstaina, hyvin aikaisin aamulla, me kaks äkkilähdemme etelään.

Tässä kuussa meillä on kihlauksen ensimmäinen vuosipäivä, karkauspäivänä.
Kyllä-kyllä.. minä kosiskelin 4 v. sitten.
Ostin rihkamakaupasta tinasormuksen.
Mä mistään sormen koosta mitään tiennyt, suurin piirtein katsoin, että ahah.. kaipa se nyt miehelle sopii..
No .. sanotaanko, että oli aivan liiankin iso rengas.. Sillä ois voinu rengastaa vaikka mitä (esim kolme varvasta)..
Hän laittoi sen onneks kaulaketjuun roikkumaan.


Olen aina ollut jotenkin sitä mieltä, että Kanarialle matkustaminen on aika aivopieru.. se ei oo kauheen trendikästä, eksoottista ja kaikkihan ovat käynyt siellä (minäkin)..  mutta eipä tässä oo varaa/aikaa muuallekaan mennä ja sitäpaitsi Indiassa on malariakärpäsiä ja myrkyllisiä käärmeitä, Egyptissä mellakat ja Turkissa sataa lunta.

Joten...
Sangria pöytään ja Goodman soimaan:
"Oo Las Palmas.. oo Las Palmas.."

Ja muuten.. tämä on meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka, koska minusta Baltian maat ja Ruotsi ei kovin ulkomaalta vaikuta.

Blogi hiljenee nyt ennätysajaksi. (n. 1,5 viikkoa)
Koska mun pitää ennen reissua pakata, painaa töitä, pakata.. ja panikoita (lentomatkaa ajatellen).
Kyllä, pelkään kuollakseen lentämistä, enkä istuis ikimaassa sinne kammokoppiin selvinpäin.
Luulen pelon johtuvan osittain siitä etten oikein ymmärrä miten on käytännössä mahdollista että lentokone ylipäätään pysyy ilmassa.


Ystisarvonnan lupasin päättyvän 14.s päivä.
Se siirtyykin nyt ihan parilla pienellä päivällä. Pahoittelen!


 Adiós amigos!!

Con amor, Maanvaiva.

*kattokkaa ku mää puhun epsanjaa!!


Ps. Onko Las Palmasessa sisustuskauppoja?