Kaverillani on älyttömän pitkät tekoripset ollut jo reilun vuoden ja onpas ollut mukava kiusata häntä tyyliin: älä räpyttää niitä silmiä, ettet nouse lentoon; näytät dragqueeniltä; miten sä jaksat pitää niitä silmiäs auki jne jne.. (joo, tää ei itseasiassa ihan kiusaamiselta kuulostaakaan, nyt kun mietin, vaan suorastaan ***ilulta).
Syitä, miks minä en varmasti ota niitä on ollut vaikka millä mitalla. Koska ensinnäkin on niin monta juttua, mitä ei sais silloin enää tehdä.
- Mä haluan nukkua naama tyynyssä! (hetkinen, siihenhän voi tukehtua kesken unia kuoliaaksi, pitää lopettaa!)
- Mä haluan, että suihkussa tulee vettä suoraan naamalleni! (ihmisia on varmasti tällä tavalla jopa hukkunutkin!! pitää lopettaa sekin!)
- Mä haluan hieroa silmiäni, kun väsyttää! (aikuiset näyttää oikestaan hyvin tyhmältä, kun ne hieroo nyrkeillä silmiä)
- Mä haluan olla luonnollisesti kaunis (4 kerrosta paakkuntunutta ripsiväriä on todellakin luonnollisen kaunista)
- Mä haluan vetää kunnon rajaukset ja kasata sen päälle kunnolla luomiväriä! (khöm)
- Ne on niiiin feikkiä!!! (ei se mun hiusvärikään mikään perintölahja äidiltäni ole...)
Jos nyt kerrankin rehellisesti puhutaan, niin ripsipidennys-ajatus on muhinoinut pinnan alla oikestaan jo pitkään (noin kuukauden), olen vaan teeskennellyt itselleni, että se ei todellakaan ole edes mun ajatus (hys pois!).
Olen pakottanut itseäni miettimään heti jotain muuta, kun ajatus on vähänkään mennyt siihen suuntaan, et...ne ripset...
Mutta:
Viimeaikona ihan samaa minne päin katsoo, mitä lukee, kenen kanssa puhuu, niin aina vaan aiheena ne ripsipidennykset.
Eikä helpottaa sekään, että meidän salonkissa niitä melkein päivittäin laitettaan. Ja... no onhan ne aika kivat, pakko myöntää.
Olen siis pikkuhilja alkanut lämmetä ajatukselle, että voisin kokeilla itsekin.
***********************************************************************
JA MÄ TEIN SEN!!
Päätöksen tekemiseen meni tasan puolitoista minuuttia.
Ripsissäni näyttää olevan vielä vähemmän karvoitusta kun kulmissa! Apua! Mutta onneksi toi hirvittävä punaisuus on sentään kamerasta, eikä mikään tauti!
Tässä on sitten tyttö käynyt vähän ripsarilla leikkimässä. Järkytyin tästä kuvasta aika pahasti! Siis aattelkaa, et viimeiset 15 vuotta olen ripsaria käyttänyt ja vasta nyt käy lähikuvasta ilmi, etten edes osaa sitä käyttää!! Ei sitä sottapyttyä kuulkaas peilistä näe!! Varsinkin kun mun kylppärissä on mieletön olenpas-hämärässä-kaunis-valaistus.
Ja mikä ihme tota mun vasemmanpuolistakin silmää vaivaa?! Joku halvaus?
*Uudet silmät*
without make-up
Ensimmäinen yö on takana ja yhtään karvaa ei jäänyt tyynyyn! Aamulla heräsin selältäni, kädet ylhäällä kuin Jeesuksella. Eli näköjään muistin unessakin, ettei saa nukkua mahalla.
En vieläkään pysty käsittämään, että näytän ilman meikkiä ihmiseltä!
Ja heti herättyänikin näytän ihmiseltä!
Mähän voisin jopa mennä lähikauppaan ilman meikkiä! Ihan sama ruskeista silmänalusista ja maksaläiskistä, eihän niitä kukaan huomaa, kun mul on nää valloittavat silmät.. No joo, eipäs nyt innostuttaa liikaa...
Mutta olen siis niin tyytyväinen, kuin ihminen olla voi!
