Käsilaukun sisälmykset

Tilasin jokunen aika sitten itselleni (joulu?)lahjan.

On se kyllä kaunis.. huoh..

Täältä

Toi rillikuva musta on tietsikan taustana ihan vaan siksi että jos mä sitä tarpeeksi pitkään  tuijotan, pystyn ehkä vihdoin päättämään haluanko mä oikeesti rillit joita voisin pitää aina, eikä vaan silloin kun on oikeesti pakko nähdä jotain (kuten ne nykyiset purkinpohjat joilla en kehtää katsoa ainakaan ihmisiä päin).

Seuraavaksi ostoslistalla olis sitten kunnon pöytä tohon.




Hirveesti on sitten ollut blogeissa liikkeellä  Käsilaukun-sisältö postauksia.

Tänään oli juuri hyvä päivä kirjoittaa omastani!


Tässä on minun työkäsilaukku:

Se on ikivanha ja ruma, merkki näyttää olevan Mulberry.

Minen tiedä onko tämä aito, mutta oikeeta nahkaa on ja helkkarin hyvin on kestänyt, vaikka heittelen sitä miten sattuu,  pidän auton jalkatilassa vuodenajasta riippumatta ja joskus jopa kävelen sen yli (vahingossa).

Tässä on tämän päivän sisältö: 

-puhelin-lompakko-avaimet-kynä. Blaablaablaa..

-nenäliinoja. Uusia sekä käytettyjä.

-Rainbow ruskeat pavut (2 purkkia) ja jogurtti. Kävin töistä tullessa Alepassa.

-yksinäinen Pirkan Mazariini foliossa. Otin aamulla töihin mukaan, mutta en muistanut syödä.

-suoristusrauta ja tähtihuivi. Kävin töistä tullessa pikaisesti myös kirpparilla. Yht.4.-

-kaalimadonvihreä silmälasikotelo+rumat rillit. Koska jouduin tänään bussilla töihin, mun oli pakko ottaa rillit mukaan että näkisin mitä bussia oon pysähtämässä.
Mulle on käynyt aivan liian monesti, että kuvittelen näkeväni oman bussin, nostan käden (kämmenet bussia päin) ja heilutan sensuellisti ja sit ku se on 5 metrin päässä näen, että hitto, ei olekaan mun bussi, käännän äkkiä kämmenet toiseen suuntaan ja alan nopeasti veivamaan kättä taaksepäin, toivoen että kuski ymmärtää etten haluakaan sen pysähtyvän. 
Toimiiko se? EI KOSKAAN! Aina ne pysähtyy ja mä joudun joka kerta idioottimaisesti hihittämään että.. ups en olekaan tulossa..

-käsirasva ja peitevoide. En käytä koskaan kumpaakaan.

-maailman rumin lääkepurkki Buranalle ja Somacille. Vanha Bafucini purkki josta etiketitkin kuluneet pois. Yleensä kun mulla särkee päätä, purkki on tyhjä.

-puoliks lutkutettu eucalyptuskaramelli. En jaksanut enää syödä sitä ja koska en löytänyt just silloin roskista, käärisin sen takas tohon paperiin ja pudotin laukkuun... ja unohdin.. näköjään..


Vähän ehkä oli hassu kun suoristusraudan johto roikkui reunan yli ja perässä kurkisteli papupurkki, mutta mun mielestä kuitenkin aika hyvin sain kaiken mahtumaan!


Kerran kun mulla oli vähän isompi laukku, sain sinne mahtumaan 8 rullan vessapaperipaketin.
Laukku antoi hyvin periksi, sen muoto vaan alkoi  muistuttamaan terveystyynyä.

Olenko ainut jonka mielestä paskapaperien kanniskelu julkisella paikalla on jotenkin liian ...paljastava..?


Ei muuta kun hyvää viikonloppua Teille! <3

Sattui ja tapahtui

Lauantaina kävimme Tainan kanssa Indiedays blogitapahtumassa.

Vähäks oli ihana päästä pitkästä aikaa ihmisten ilmoille.

Tai näin mä ainakin kuvittelin.

Tottakai mulle iski heti aamusta verybadhairday.

Mä en edes tiennyt aikaisemmin että hiukset voi mennä tollee!

Tapahtuma oli aika hieno.

Minä olin selvästi alipuketunut mun 3 egen kirpparifarkuissa,  ikivanhoissa röyhelösaappaissa jonka varret ovat venähtäneet, korot maalattu markerilla mustaksi ja kaiken lisäksi ne näyttävät kaukaa katsoen kalastussaappailta.

Ruokapöytä näytti tosi upealle!

Odotukset olivatkin korkealla siitä etukäteen mainostetusta fingerfoodista.

Se taiskin jänskättää eniten, että mitähän se fingerfood on!!

Niin trendikästä.. niin tyylikästä... wow!

Pöydässä oli seesamitoffua, kanavarrasta ja jotain kalamaista perunaviipalen päällä.

Ton kanavartaan sain huuhdeltu punaviinillä alas, mutta ne muut jouduin huomaamattomasti sylkemään servettiin.

Se siitä tyylikkyydestä.

Mut punaviini oli tosiaan hyvä.

Loppuajan keskityinkin juomaan vaan sitä.

Neljännen lasin jälkeen mun oli pakko mennä vessaan.

Näin jo (kumma kyllä että edes näin, ehkä viini parantaa näköä??) kaukaa erään bloggaajan kenen blogiin oon monesti kommentoinut.

Hän näytti tulevan mua kohti käsi pitkällä ja sanoi että heii.. me ei ollakaan tavattu.

Minä hyppäsin heti lähelle ja työnsin kämmeneeni hänen käteen ja ravistin innokkaasti:

No heii, eipä olla niin, mä oon Maanvaiva.

Hän oli jotenkin hämmentynyt ja vilkuili mun ohi. 

Sitten tajusin, että ei se edes puhunut mulle.

Vedin äkkiä käden pois ja siirryin pidemmittä puheitta vessajonoon.

Se joka väittää että mua nolotti, valehtelee.

Mutta tän jälkeen alkoi viini maistumaan vielä paremmalle.

Loppuajan käytin iloiseen rupatteluun Tainan ja Teijan kanssa.

Ilahduin myös suunnattomasti kun näin tapahtumassa Olympuksen pisteen ja että heillä oli just näitä kameroita pöydällä esillä mitä munkin piti ostaa, ennen kun talouskriisi tuli vastaan.

Kiljahdin eikäää...JUST tän kameran mä aion ostaa joku päivä.

Ai tämän Pen minin?

Ei mitään miniä ku tän valkoisen!!

No tämä on kyllä Pen mini!

Ai.. mut se näyttää ihan samalaiselta.

Mä sain ottaa vielä kokeilukuvia, joten pääsin vetämään tän floppishown ihan loppuun asti.

Otin sellaisen ammattimaisen valokuvaajaasennon, koukistelin polvia ja sille ja näin ja sit automaattisesti käsi nousi kääntämään zoomia (ku mun nykyisessä järkkärissä se sattuu olemaan), mutta eihän ton kameran uloke mihinkään kääntynyt.

Minä sitten että miten tätä käännettään?

Hän oli että ei sulla ole siellä edes zoomia kiinni.

Aa..ok.

Päätin että pysyttelen vaan Tainan lähellä, enkä edes katso enää mihinkään muualle.

Kun ruvettiin lähtemään, hörppäsin viimoiset tipat viiniä  ja sit näin sivusilmällä omasta mielestä yhen pojan joka oli aikaisemmin kerännyt pöydiltä tyhjiä laseja pois.

Hei, etkö Sä olekaan se lasinkerääjä? Ota tää, kiitooos!

Poika naurahti väkinäisesti.. sanoi..no..heh..öö.. muminamumina..

Työnsin sen lasin äkkiä sille ja kiirehdin Tainan perään.

Itse mietin kuumeisena -  voi luoja.. tee näin että se oli oikeesti se lasinkerääjäpoika!!

Todellinen maanvaiva poistuu pitkin punaista mattoa.

Kiitos ja amen!


Tässä muutamat kuvat vielä.

Sen jälkeen lähettiin Tainan kanssa vielä shoppailemaan, H&M homeen ja Stockmannillakin käytiin.

Vitsit et onkin kiva shoppailla pikkuhuppelissa.

Ostin esimerkiksi H&M-ltä saippuaalustan.

Selvin päin mulle ei ois tullut ikimaassa mieleen että kakkuvatia voi käyttää myös saippuaalustana.

Tämä tyyny maksoi vitosen.

Lisää luettavaa mun sohvalle!

Säkkikaappi

Täällä ollaan!

Arvonnan voitti random.orgin mukaan Heidi.P

Onnea!! <3

Laita minulle viestiä tohon sivupalkissa näkyvään sp-iin. -->

Eilen mä nukuin vahingossa liian pitkät päikkärit ja sitten olinkin keskellä yötä pirteänä ihmettelemässä et mitähän sitä tekis.

Rupesin tietenkin askartelemaan vanhalla säkkikankaalla, joka on itseasiassa kaikista kangastyypeitä mun ehdoton lemppari.

Voisin melkein pukeutua siihen.. 

Ekana liimasin säkkikangasta 3 litran keittiötölkkeihin. 

Säkkikangasaskartelunälkä kasvaa syödessä.

Silmät kiiltäen etsisin tavaroita, mihin voisi vielä liimata sitä säkkikangasta..

Sit mä näin sen - SENKKI!

Olin jo etsimässä jotain uutta koko senkin tilalle, koska se oli niin tylsä ja tyhmä.

No ..ei oo enää!

Sinkkiruukusta puuttuu edelleen oliivipuu..tai sypressi..tai sais nyt edes jonkun männyn oksakin sinne.. 

Muovisen Finnmirror peilin nappasin kirpparilta 2 eurolla, juuri sinä hetkenä kun myyjä oli saanut sen pöytään. Huh..läheltä piti.. ettei kukaan muu ehtinyt ennen..

Se oli kylläkin sellainen ruman vaaleanruskeankeltainen.

Joku retro kuulemma.

Nyt se on musta ja esittää sitä ranskalaista kaminapeiliä, josta olen pitkään haaveillut ja jota en oo ikinä raaskinut ostaa.

Joku ehkä arvaakin, että olen vihdoin saanut ostettu uuden salamalaitteen.

(ei että kuvat ois mitenkään erityisen hienot, mutta eivät ole ainakaan keltaisia)

Oisin kyl halunut kokonaan uuden kameran, mutta en saanut tarpeeksi luottoa ajattelin sitten että kyllä tämä vanhakin saa kelvata, kerta toimii.

Vielä kun osais ottaa kuvia, josta näkyy se ihana tunnelma..

Kakkakakku

Mä päätin tehdä isänpäiväksi Kinuskikissan ohjeiden mukaan Rockyroad kakun.

Eli popparit, piparkakut, suklaa ja sokerikirsikat sekoitetaan keskenään ja väänettään tortuksi.

Tosi yksinkertainen ja helppo, vaan eipä mulle.

Unohdin ostaa piparkakkuja ja jouduin käyttämään 2 viikko pöydällä pölystyneitä pahoja saksalaisia keksejä, jossa kylläkin mieto piparin maku.  

Suklaa ei ihan riittänyt, kun sitä piti käydä kaikkien noukkimassa ennen kun se alkoi kattilassa sulamaan.

(viikko sitten muuten piilotin yhen taloussuklaalevyn johonkin ettei isäntä söis sitä ja eilen etsittiin sitten koko miehistön voimin, koska mulla ei ole mitään muistikuvaa, mihin mä sen työnsin, ja.. emme löytäneet)

Kirsikkaat ovat vihreät (!?!?) ja minen en saanut tuosta tortusta pyöreetä vaikka päällä oisin seisonu!!

Käsi ylös kenen mielestä mun taikomalla pötkylällä on suora visuaalinen yhteys koiranpaskaan!

Mua on pitkään himottanut ostaa tietokoneseinälle joku hylly tai lokero tai jokin, joka kuitenkin maksaisi ihan sikana.

Sit mulla välähti, et jos mä poran äkkiä sen vanhan laatikon sinne, mun ei tarvikaan ostaa mitään hyllyjä!

Ja säästyy rahat! Jeppii!!

Arvattekin varmaan jo, että kävi samoin kun makkarissa.

Rahat säästyi, mutta eivät kuitenkaan.

Siitä sitten vähän myöhemmin.

Kirpparilta löysin vanhan sinkkiruukun.

Tekis mieli ostaa sinne kaunis oliivipuu, mutta koska mä niin tiedän mun jaloin taidon tappaa niin kukka kuin puu,  taidan tyytyä Tarjoustalon 8 egen sypressiin.

Meidän hoitolapsi/pikkuäijä täytti  täs ykspäivä 2 vee <3

Lurps!

*iuuu

Hyvät isänpäivät! 

Mä meen nyt herättää ton yhen pekonilla ja munakkaalla.

Ton Rocky-kakun syön itse vähin äänin ja loput otan huomenna töihin.

Siellä jännästi maistuu kaikki paremmalle.

*Vielä hetki aikaa osallistua lahjakortin arvontaan*

Paperikassit ovat pöö-stä!

Minä en voi itselleni mitään, jos kirpparilla kävelee vastaan euron tai muutaman sisustustarra, että minun on pakko ostaa se ja liimata johonkin, ihan sama minne.
Se on selvästi jonkinsortin pakkomieltymys.
Kohta mun kämppä pääsee taas horse-foorumille arvosteltavaksi, ku on niin paljon ällöjä tekstejä joka seinässä ja purkissa.
Jännää!

Ja se, miten mä en ikinä saa niitä suorana seinään, on täysin yliluonnollinen ilmiö.

Kun ei ole parhaillaan tarroja mitä voisin liimata seiniin, minä maalaan niitä (seiniä).
Huomaa kevyt laikukas betonimaisuus!

Bongaa kuvasta myös keskeneräinen DIY-rojekti

Ostin siis säästäväisenä liian pienen maalipurkin, tottakai.
Arvatkaa, huvittaako ostaa lisää ja maalata kaikki uudelleen?
EI!
Onneks en ole ikinä valoisaan aikaan kotona ja kattolamppukin on täys tuhnu.

Viikonloppuna saimme vieraita ja mä sain ihania lahjoja.
Kiitos S!

Mun ensimmäinen köyhänhopeinen kynttilänjalka. On se <3



Päivän-niksi:

Kun ulkona sataa, älä laita eväitä paperikassiin, jos et halua että sun omenat-keksit ja keittokipot vajoa paperin läpi bussin lattialle iloisesti pomppimaan.
Vaikka se olisi kuinka hieno merkki-paperikassi.
Älä laita!

Pöytäpefletti

Nappasin kirpparilta mukaan ison puisen leipälaatikon.

Hintalapussa luki selvennys: Ei oo käytetty muuhun tarkoitukseen.

No mä olen omistanut näitä leipälaatikkoita vaikka minkänäköisiä, mutta jokainen on  joutunut kylmästi muuhun tarkoitukseen.

Meillä leipä on joko jääkaapissa, pöydän päällä tai loppu.

Tämä leipälaatikko toimii nyt puhelinlatureiden säilyttäjänä.

Ja meillä on niitä paljon!

Monta kertaa enemmän kun puhelimia.

Voisinpas melkein perustaa laturikaupan!

Lämpöpattereihin ei tuu vieläkään yhtään lämpöä.

Yksilta kun varpaani olivat taas jäässä tuplavillasukista huolimatta, suutuin ja tilasin fellokselta maton.

Molemmat kuvat ovat ihan urpoja, mutta täältä tietokonelta kun tiirailen keittiöön, niin hyvältä näyttää.

Jos mul ei ois varpaat niin jäässä voisin jopa sanoa että melko lämmin tunnelma.

Äiti lähetti mulle paketin, jossa oli leveäraidallinen (eivät tietenkään näy kuvassa) pellavaliina, joka on todennäköisesti pefletti.

Kuka hullu istuisi noin nätin liinan päälle, mä kysyn??

Ps.edellisessä postauksessa on arvonta!

Arpajaiset

Heiii, mähän oon ollut pois iät ja ajat ja tänne on jopa tullut uusia lukioita, vaikka mitään luettavaa edes ei oo.

Kukapa ei tykkäis että se nousee..

Se lukijanluku.. <3

Kiitoksena tästä hyvästä mielestä haluan järjestää  teille arvonnan ja palkintona

 vanha hyvä tuttu juttu -  lahjakortti WanhaAliina sisustuskauppaan.

Klikkaa tänne!!

Lahjakortin arvo on 30.-
Ja arvonnan voisinpas suorittaa 11.11

Mutta muuten tänne ei kuulu mitään muuta kun suuria suunnitelmia.

Käteen en tosin oo jaksanut ottaa edes pensseliä.

Senkin päällystäminen servetilläkin on ollut kesken jo 3 kuukautta.

Ku erikeepperi loppui ennen kun ensimmäisen ovikaan oli valmis,
 enkä ole saanut aikaiseksi ostaa sitä lisää.
(ei sitä myydä Lidlissä!)

Suunnittelinkin jo että taidan sittenkin vaan maalata ne ovet!

Niin..siis suunnitelin..

Viimeisessä postauksessa esittelin DIY-kattolampun, joka ei tullut maksamaan mitään.

Ja koska se oli täysin ilmainen, menin ja tilasin hyvällä omatunnolla Ellokselta ihan sikakalliin

pöytälampun.

Haa!!

Siitä sain!

No on se ihan hieno!

Ja nyt kun mulla on lukulamppu, mä olen alkanut taas lukemaan kaikenlaista ennen nukkumaanmenoa.

Huomaa tuosta kasasta lattialla.

Mä yleensä luen niin kauan kunnes silmät ovat ihan vinossa. 

Pystyn sekunti ennen nukahdamista heittämään kirjan lattialle-valot kiinni-päätyynyyn.

Seuraavana iltana kylläkin pitää lukea vähintään 3 viimeistä sivua uudelleen koska en muista niistä mitään.

Mutta kun makuuhuoneessa ei ole kun kattolamppu, niin ei tollainen ole mahdollista.

Siinä ajassa kun kömpsin lampunsammutusretkeltä takaisin peiton alle, minulle on ilmestynyt jo kaikenmaailman vessa-jano-mitenköhänsekirjajatkuu-hädät.

Älkää muuten kysytkää mitä toi tyhmä Paris-teksti tekee siinä laatikossa!
Antaa sen nyt vaan olla siinä, mun pitää hetki suunnittella, ennen kun teen seuraavan siirron..

Minä ku ostin kirpparilta omasta mielestä kauniin tekstitarran,
 vaan että asennushetkellä huomasin että jännästi sitä tarrapintaa ei tekstin 
kohdalla ole ollekaan.
Mikä lie sapluuna siis kyseessä kai..
Mä en edes tykkää sapluunoista!
Pöh!

Zazaza..

Kokonaiset kuusi kuukautta meidän makkarin katossa on roikkunut pelkkä hehkulamppu.

Olen kyllä välillä katsellut erilaisia valaisimia, mutta mikään ei oo tuntunut ostamisen arvoiselta.

Viime Talo&Koti lehdestä jäi takamuistiin säilytyskorista tehty valaisin.
Tosin, se oli ruma, mutta idea ei.

Niinpä yksilta kuin salamana mulla välähti, että voisinkohan tehdä mun verkkokorista valaisimen! 

No voisinpas ja siihen meni ehkä 5 minuuttia.
Kahvat vaan irti ja siivet tilalle!

Nykyään harvemmin multa mitään tuunausideoita irtoa, joten varmaan sen takia olin kuin puupalikalla lyöty - kävin joka 5 minuutin välein typerä hymy kasvoillaan katsomassa miltä se lamppu näyttikään.



Äidin kanssa kierrettiin koko viikonlopun joka päivä 5-7 tuntia kirpputoreilla.
Perjantai aamulla mä yskäsin väärässä asennossa ja selässä revähti joku lihas niin että multa lähti jalat alta.
Siinä lattialla pyöriessä hampaat ristissä päätin että tämän mä en todellakaan anna mun viikonloppua pilata.
Ylös kun pääsin kävelin niin että vasen olkapää osoitti kohtisuoraan maahan.

Selvisin työpäivästä hittaasti mutta varmasti ja kun aloitettiin äidin kanssa kirppisratsia, huomasin että mitä enemmän kivoja löytöjä tein, sitä enemmän selkä suoristui.
Sunnuntaiksi olinkin jo täysin kunnossa!

Pakkosaada kannut.

Aina niin tarpeellinen keittiökippo.


Ranskankielisia kylttejä en voi vastustaa.
Mutta koska en itse kielestä tajua mitään, niin välillä on ollut mitä kummallisimpia tekstejä mitä kummallisimmissa paikoissa.
Kuten kerran luki tietokonepöydässä syöminen on elämä.
Tai sitten roikkui vessassa  - vanhempien makuuhuone..

"Hyvien löytöjen osasto"
Hmm..

Tätä kylttiä säikähdin, kun vahingossa naputtelin google transletoriin Sale de Bain ja käännös oli likainen kylpyhuone.
Meinasin jo että no,eipä sille voi mitään, kun sitten huomasin että puuttuu  yks L-kirjain.
Oihan se helpotus!

Vanha säkki joutui toistaiseksi parvekkeelle, kunnes mä keksin sille jotain kivempaa käyttöä.



Yksilta eksyin aivan vahingossa Zalandon ihmeelliseen maailmaan.
Nykyään mä en käy yhessäkään vaate- tai kenkäkaupassa, en niinku ikinä,  joten lipsuin ilahduttamaan mua pienellä paketilla.
Etsi kuvasta maan mahtavimmat  bikersaappaat sekä suloisin ja pehmoisin tähtipaita. 
Kuvasta puuttuu tilamaani huivi, tähtikuosissa sekin, tottakai.
Meni överiksi, mutta menköön nyt tää kerta.

Pitikö mun myöntää, että olen tallentanut Zalandon tietokonen yläpalkkiin?
Kätevästi  Facebookin, Wilman ja verkkopankin viereen.