Mököviikko

Päätin sitten laittaa tietokonenurkkauksen uusiks, ostamalla uuden pöydän Ikeasta.

Oli kyllä aika turha koko touhu.

Ku ei se nurkkaus siitä mihinkään muuttunut.

Ainoa ero edelliseen pöytään on erilaisemmat  pöydänjalat. 

Ja niitä nyt ei muutenkaan kukaan katsele.

Kuvan lamppukin on pelkkää rekvisiittaa makkarin puolelta.

Tämä lattialla oleva kori mun oli aivan pakko osta, koska se on niinku niiin hieno!

Ja nyt kun mulla on se, mä en keksi laittaa sinne yhtään mitään järkevää!

Todellatodella hieno lamppu varsinkin pimeässä kun se palaa!!

Ja hinta oli  23 euroa!

Olen nähnyt täysin samalaisia lamppuja muualla, hinta tuplasti enemmän ja jopa enemmänkin!

Kulunut viikko onkin ollut melkoisen mielenkiintoinen..

Pääs jouduin sisäpiirilehden etukanteen..

Tyhjentelin pitkin viikkoa pienen ihmisen raivolla tiliäni kaiken maailman kaupoilla ja kirppiksilla, koska mulla oli menossa mökötysviikko ja mä tarvitsin jatkuvaa terapiaa!

Nyt on yöpöydällä sopivan kokoinen kello. Jopa mun pitäis nähdä.

 Suloisen kehys-tarjottimen olen saanut lahjaksi blogikaverilta Helilta <3

Toistaiseksi elävä muratti kirpparilta löydetyssä ruukkusysteemissä.

Sitten mä ostin mulle sikakivat juhlakorkkarit.

Isäntä kun näki ne, kysyi: Mitä sä niillä ku et sä edes käy missään?

Vedin siitä(kin) vanhan kunnon herneen nenään ja aloin kirjoittaa listaa kaikista mahdollisista tulevista juhlista, joihin aion osallistua!

Onko muuten mahdollista, että jos ei käytä korkkareita pitkään aikaan, niin jalkaterä ikään kuin levenee?

Koska noi kengät puristi mun varpaita niin perkeleesti, että mä kirjaimellisesti tunsin, miten kaikki veri puski jalkateristä polviin.

No, ei se mitään! Mä aion venyttää kengät sopivaksi käyttämällä niitä töitten jälkeen kotona.

Siis aion kyllä!!

Uusi köökki

Nyt se alkaa olla esittelykelpoinen se mun uusi keittiö.

Tattaraa:

Kaikki siis lähti siitä, että minun piti keksiä itselleni joku lahja isännältä, ku se sai kerta boonuksia.

Mä sitten ykskaks keskin et mä haluan ton jättilampun Ikeasta.

Oisin kyllä tietenkin halunnu lähteä johonkin hotelliin tai Haikon kartanoon, mutta päätettiin että toi lamppu tule kuitenkin halvemmaksi ja siitä tule mulle melkein yhtä iloinen mieli.

Jo vuosi sitten kuolasin meidän työpaikalla vanhoja metallisia hyllyjä, ja uskomatonta, mutta pari viikoa sitten yksi niistä oli mukamas menossa roskalavalle.

Mä laitoin siihen saman tien 3 keltaista lappua että se on MUNMUNMUN, ihana sama, mä vaikka raahan sen kävellen 20 km pitkin kehä ykköstä kotiin!

Onneks ei tarvinnut raahata, kaverilta saatiin pakettiauto lainaan!

Rungon maalasin mustalla vasaralakalla, hyllylevyt pesin ja käsittelin parafiiniöljyllä.

Näitä tuoleja mun piti mennä vaan varovaisesti katsomaan HobbyHalliin, koska ne on ihan sikakalleita, mutta ohops, kun liikkeessä oli niitä asiakaspalautuksena lähes puoleen hintaan, niin loppui vähän äkkiä toi mun katsominen ja seuraavalla sekunnilla olinkin kantelemassa niitä kassalle.

Asiakaspalautus syyksi oli laitettu jokaiselle kulumia.

En tiedä, mutta mun mielestä kulumat kuuluu industrial-tyylisiin kalusteisiin. Tai ei ne ainakaan mua haittaa siis niinku yhtään!

Tästä

Ainakin sataan vuoteen kävin Riviera Maisonilla ja tein mahtavan löydön!

Lasisen kahvikannun 13.- ale eurolla.

Meillä ei ole kahvikonetta ollenkaan. Valmistetaan kahvia just tollaisella kannulla.

Kun mentiin lamppua ostamaan, mun vatsassa alkoi nykimään pieni epäilyksenpoikanen.

Onko tämä sittenkin liian ISO.

Onneksi en sanonut sitä ääneen, koska en viitsinyt paljastaa isännälle, että tämä ei olekaan pitkään haaveilemani lamppu vaan sekava rapulainen päähänpisto.

Ku minusta se on just täydellinen!

Mulla on sellainen karvainen tunne, että teen joku päivä sille seinällekin jotain..

Ja ajattelin myös metsästää pöydän toiselle puolelle mustat pinnatuolit.

Inspistä olen käynyt hakemassa yhen mun idolin blogista.

Vaikka enhän minä uskalla käyttää puoltakaan noin paljon värejä. Ainakaan vielä.

Sattuu ja sitten sattuu lisää

Naulakot kirpulta 1.- kipale.

Löysin vihdoin kirpparilta punaiset unikkokumpparit joita olen halunnut jo ainakin ikuisuuden.
Just hyvät, sopivat ja järkevään 8 euron hintaan!

Tottakai minä halusin laittaa ne heti jalkaan! Mitä sitten et ulkona on pakkaskeli! Phah!

Mutta unohdin laittaa villasukat! 
Tiedättekö miltä tuntuu seisoa lumihangessa jalkojen ympärillä pelkät muovipussit?
Just siltä minusta siellä ulkona tuntui.

Ja sitä seurasi se että minä sain virtsaputkentulehduksen, jota minulla ei ole ollut 9 vuoteen!

Parin kidutuspäivän jälkeen sain antibiootit, jotka auttoi melkein heti, mutta kylkiäisenä sain erään toisen vaivan, josta puhutaan tv-mainoksissa (ei ne pukamat!)

Ne kun oli selätetty minä sain heti seuraavana päivänä lievän lektiinimyrkytyksen kun söin hieman liian kovia papuja. 

Ja eilen illalla kun menin roskia viemään, minua puras joku koiraa jalasta.
Tuosta noin vaan.
Ja jatkoi matkaansa, voivotteleva omistaja perässä.

Ainiin ja muistinko jo mainita että viime viikolla mä vietin puoli yötä sairaalassa kovan vatsakivun vuoksi.
Syytä ei löydetty, mutta kipupiikistä jäänyt patti persuuksessa muistuttaa vieläkin olemassaoloaan vähän väliä vihloamalla.

Ollaan jo veikattu isännän kanssa mitä minulle voisi seuraavaksi tapahtua.
Minä epäilen että jään vähintään päästäni patterin väliin kiinni.

***

Keittiössämme puhaltaa melko isot muutoksen tuulet.
Kaikki lähti siitä kun päätin vaihtaa kattovalaisimen.

Tässä pientä sniikpiikkiä:

Mukavaa viikonloppua! <3

Nyt kelpaa!

Kukaan ei totellut käsky ehdotustani kävellä maton vierestä eikä sen päällä, joten pelästääksen sen, jouduin siirtämään valkoisen maton olohuoneesta makkariin.

Se on muuten jännä juttu, miten joskus ihmisten sukat näyttää olevan vielä likaisemmat mitä esimerkiksi kengänpohjat.

Ok, matossa lukee kahvila. Mutta onhan mulla ollut joskus makkarissa verhot jossa lukee leipomo, joten tää ei ole edes paha!!

Kuten kuvasta huomaatte päiväpeitto on ärsyttävän pieni.

Viikonloppuna keskellä yötä minä metsästin punaviinihuurussa kännykällä netistä romanttista päiväpeittoa.

Ja taisinkin löytää, koska maanantaina tuli viesti, että sopiiko jos peitto tuodaan teille jo tänään.

Hetken aikaa piti tosiaan miettiä, että mikä helvetin peitto??

Ykspäivä taas pääsin tuhlamaan lahjakorttia H&M-nettikaupassa.

Se oli lahjakortti, jonka olin tavallaan itse itselleen hankkinut.

Olin siis jostain kummallisesta syystä maksanut mun H&M-tilin reilusti plussan puolelle.

Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä miten moinen on tapahtunut (enhän mä ole sieltä tilanutkaan mitään pitkiin aikoihin), mutta kylläpä teki iloiseksi.

Tunnin verran ostoskorin sisältöllä leikkinyt, päädyin järkevänä tilamaan meille sänkyvaatteita pari settiä sekä pyyhkeitä.

Meillä on tuplaleveä peitto ja ihan kaikki pussilakanat-tyynyliinat ovat olleet eriparia, rumia ja kulahtaneita.

Monesti on isäntä herännyt aamulla pussilakanan sisäpuolelta, koska ne nepparit ovat rikki tai pujotusaukko on revähtänyt koko sivun mittaiseksi.

Kyllä nyt kelpaa!

Vedetään yhteen

Minä en jaksaa tehdä viime vuodesta mitään yhteenvetoja tai muistopostausta, koska musta tuntuu, että ei ole edes mitään mitään yhteen vedettävä!

Mitään erikoista ei tapahtunut.

Muuta kun muutto.

Ja työpaikanvaihto.

Ja no..olihan nyt niitä.. muutama..

Mutta sitten satuin yks päivä ajan kuluksi selailemaan viime vuoden Hyvää&kaunista-blogin Facebook-sivua ja ajattelin 

tehdä pikakoosteen sen oudoimmista julkaisuista.

 Löysin siivouksen yhteydessä tietokonen kylkeen kiinni kuivuneen kurkkuviipaleen.

Minusta siinä oli jotain niin arkisen suloista, että päätin pitää sen.

Ja siellä se on meillä vieläkin! 8 kk myöhemmin.

Porasin hullun raivolla uuten olkkaripöytään jalkoja kiinni..

Ja pilasin pöytäkannen.

Oli  ollut tosi pitkä tauko askartelussa-käsillä tekemisessä ja tottakai ote oli vähän päässyt lipsumaan ja maali lipsui lattialle.

En raaskinut ostaa uutta maalitelaa olkkarin seinän maalausta varten, koska olin satavarma että minulla on kotona kaapissa niitä vaikka kuinka paljon!

Löytyi kuitenkin vaan tollainen ja siitä kaksin käsin kiinni pitäen suoritin koko homman.

Seinä on kuin liukuvärjätty lakana. 

Eikä se kestä päivänvaloa!

Huomasin että minä myös leivoin kolme kertaa:

1.Piparkakkupullat.

2. Tähtitortut.

3. Rockyroad kakku.

Kummitusradio ja roskasihti

Löysin kirpparilta pienen paristoilla toimivan radion, jollaista olen kaivannut jo pitkään.

Haaveissa oli kyllä Tivoli, mutta tuntui kamalalta pistää radioon haisemaan toistasataa euroa (jota mulla kuitenkaan ei edes ikinä ole).

No nyt melkein yhtä kiva irtosi vitosella.

Onpa muuten siistiä heti aamulla herättyä napasuttaa radio päälle.

En tajua, miten olen voinut istua noin 10 vuotta aamuisin kaameassa hiljaisuudessa?!

Mut tuossa radiossa on yksi kammottava vika.

Se menee itsestään päälle joka ilta klo 23.35

Voitteko kuvitella, miten säikähdin ekana yönä?

Juoksin keittiöön sydän hakaten ja meinasin vaistomaisesti  hakata koko kapistuksen harjanvarrella palasiksi!

Olen lähes koko vuoden haaveillut suuresta Ikean Songe peilistä.

Aina tilipäivän koittaessa se on syystä tai toisesta  unohtunut.

Mutta nyt mä sain sen!!!!

Mä en sitten raaskinut heittää levälleen räjähtänyttä sypressiä vielä roskiin, koska se on kuitenkin edelleen vihreä, eikä siitä tipu oksia vasta kun siihen koskee, niin mä vetäsin juuttinarulla sen takas kuosiin ja siinä se saa olla meillä mun puolesta vaikka juhannukseen asti!

En käsitä, miksi kotiverkkarit saa reidet näyttämään samalaisilta kun Putouksen Antskulla!

Onpa kätevää kun nyt näkee itseään kokonaisena isosta peilistä ennen kun lähtee ovesta ulos.
Aikaisemmin vilkasin vaan pikkupeiliä, mistä näkyi juuri ja juuri puolikas naamani.

Näinpähän sitten eka kertaa miten eräs takkini saa minut näyttämään menninkäiseltä!!
Hyi olkoon! Ja olen sitä käyttänyt vaikka kuinka monesti! Aargh!



Isäntä oli yhtenä harvinaisena iltana ruokaa laittamassa.
Heräsin päikkäreiltä ja menin auttamaan keittiön siivoamisessa.

Minä: Miksi roskasihti on otettu pois tiskialtaasta??

Hän: No ku ei ne mennyt alas muuten.

Minä: Mitkä NE?

Hän: No ne paskat!

Ei rakkaalla puolisollani oo sitten käynyt koskaan mielessä mitä varten roskasihti on ylipäätään keksitty..

Uusi vuosi, samat kujeet

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin sairaan hitaasti.

En meinannut millään selviytyä ensimmäisestä lomanjälkeisestä työviikosta.

Väsytti,väsytti ja sitten taas väsytti.

Aamulla klo 7.00 aloitin työt.

Kolmen tunnin päästä katsoin kelloa.

Se näytti 7.30

Aargh.

Työpaikan yks tulostin oli eräänä aamuna mun aivojen kanssa samalla linjalla, se kyllä hieman lohdutti ja jopa hymyilytti.

Eilen katsoin telkkarista Putouksen uusintaa.

Hitsi ku alkoi ärsyttää ku oikea silmä oli koko ajan ihan sumea.

 Hankasin sitä - ei mitään muutosta.

  Tarkastin telkkarin valoa vasten silmälaseja että oisko linssit likaiset -eivät olleet.

 Ajattelin että soitan ohjelman loputtua äidille ja kysyn, et miltä se tarkalleen tuntuikin kun joku ihme verkko silmässä repeä. 

Hänelle kun kävi just näin.

Satavarmasti mullakin verkot repsahtanut, ku ei oo koskaan aikaisemmin sellaista sumeutta silmässä ollut.

Myöhemmin kun nousin sohvalta jäi joku outo esine jalan alle.

Se oli mun silmälasien oikeanpuolinen linssi!!

En tiedä onko tää nyt enemmän hyvä vai huono asia.

Huono koska selvästi mun lähinäkökin alkaa heikentymään.

Hyvä koska nään kuitenkin yhelläkin lasitetulla silmällä kohtalaisen hyvin.
(ainakin meidän 55 tuumaista telkkaria joka sijaitsee sohvasta metrin päässä)

En keksinyt tämän vuoden ekaan postaukseen muuta kun vessakuvia.
(sen sai nopee siivottu, ku on niin pieni )

Tämä ikkunapoka on mulla ollut iät ja ajat. 
Mutta sitten sain töistä (viime vuonna) kanaverkkoa ja istuin yks ilta (viime vuonna) innostuneenä vasara kädessä keittiön lattialla takoomassa tätä verkkoa tohon pokaan kiinni.

Käytin sinä iltana myös 2,5 tuntia vääntäen kanaverkkoa isoksi metallikoriksi jossa voisin säilyttää torkkupeittoja ja sen sellaista.

Ei siitä tullut mitään.
Kanaverkon reunat jäi töröttämään ja kaikki torkkupeitot tarttuivat korin seinämiin kiinni, eikä niitä saanut pois kun väkisin repimällä niin että peittoihin tuli reikiä.

Tyhmä kori!

Sen lisäksi koko keittiön lattia oli täynnä pieniä neulaisia jotka irtoivat kanaverkosta kun leikkeilin sitä keittiönsaksilla.

Tyhmä kanaverkko!

Ja sitten se arvonta..
Sormustin ja Sorkkarauta kirjan voitti itselleen:
Nina
Onnea!! <3

Toivotan kaikille mukavaa alkanutta vuotta 2014!!