12. huhtikuuta 2014

F niinkuin lunssa.



Elämäni pisin flunssa alkaa olla takana päin. 

Enää on jäljellä jossain aivojen välissä kiertävä räkä, nenä, josta puuttuu ihon pintakerros ja inisevä porkkanaääni.

Miksi muuten niin saastaisella tautilla on niin mitäänsanomaton nimi - flunssa?

Kamoon, kukaan ei ota sua tosissaan kun sanot että sulla on flunssa.

Mitä sitten että vessaan kävelet seiniin nojaten ja kun joku vetää verhot ikkunan edestä, tuntuu että silmämunat vetäytyy kivusta rusinoiksi.

Kiitos tän taudin, minulta jäi väliin messut, blogitapahtumat , kummitytön tapaaminen, matka Turkuun, parhaan ystävän treffaaminen, ihan kaikenlainen kontakti ulkoilmaan.

Ellei lasketa paikallisessa S-marketissa käyntiä, johon minä pakotin isäntää ottaman mut mukaan.
Olin niissä samoissa pyjamahousuissa, joissa olin nukkunut jo 3 yötä, hilseilevä tukka pystyssä, silmien ympärillä harmaat kuopat.

Pyydän anteeksi jos aiheutin inhoa ja pelkoa, mutta tämä oli minulle elintärkeä reissu, jotta mielenterveyteni ei kolhiutuisi ihan täysin palautumattomasti.




Olin tänään aika reipas.




Mun pikkuvessassa on aina ollut krooninen säilytystilapuute.
Oli 2 vaihtoehtoa - vähentää tavaramäärä tai hankkia isompi kaappi.
Valitsin sen toisen.


Tämä kaappi on ollut meillä kyllä jokaikisessä huoneessa, nyt sitten vessassa.


Räkisnokka kuvassa olen minä, 3 vee.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...