29. tammikuuta 2014

Nyt kelpaa!



Kukaan ei totellut käsky ehdotustani kävellä maton vierestä eikä sen päällä, joten pelästääksen sen, jouduin siirtämään valkoisen maton olohuoneesta makkariin.
Se on muuten jännä juttu, miten joskus ihmisten sukat näyttää olevan vielä likaisemmat mitä esimerkiksi kengänpohjat.


Ok, matossa lukee kahvila. Mutta onhan mulla ollut joskus makkarissa verhot jossa lukee leipomo, joten tää ei ole edes paha!!


Kuten kuvasta huomaatte päiväpeitto on ärsyttävän pieni.

Viikonloppuna keskellä yötä minä metsästin punaviinihuurussa kännykällä netistä romanttista päiväpeittoa.
Ja taisinkin löytää, koska maanantaina tuli viesti, että sopiiko jos peitto tuodaan teille jo tänään.
Hetken aikaa piti tosiaan miettiä, että mikä helvetin peitto??




Ykspäivä taas pääsin tuhlamaan lahjakorttia H&M-nettikaupassa.
Se oli lahjakortti, jonka olin tavallaan itse itselleen hankkinut.
Olin siis jostain kummallisesta syystä maksanut mun H&M-tilin reilusti plussan puolelle.
Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä miten moinen on tapahtunut (enhän mä ole sieltä tilanutkaan mitään pitkiin aikoihin), mutta kylläpä teki iloiseksi.



Tunnin verran ostoskorin sisältöllä leikkinyt, päädyin järkevänä tilamaan meille sänkyvaatteita pari settiä sekä pyyhkeitä.

Meillä on tuplaleveä peitto ja ihan kaikki pussilakanat-tyynyliinat ovat olleet eriparia, rumia ja kulahtaneita.
Monesti on isäntä herännyt aamulla pussilakanan sisäpuolelta, koska ne nepparit ovat rikki tai pujotusaukko on revähtänyt koko sivun mittaiseksi.

Kyllä nyt kelpaa!


22. tammikuuta 2014

Vedetään yhteen


Minä en jaksaa tehdä viime vuodesta mitään yhteenvetoja tai muistopostausta, koska musta tuntuu, että ei ole edes mitään mitään yhteen vedettävä!
Mitään erikoista ei tapahtunut.

Muuta kun muutto.
Ja työpaikanvaihto.
Ja no..olihan nyt niitä.. muutama..

Mutta sitten satuin yks päivä ajan kuluksi selailemaan viime vuoden Hyvää&kaunista-blogin Facebook-sivua ja ajattelin 
tehdä pikakoosteen sen oudoimmista julkaisuista.



 Löysin siivouksen yhteydessä tietokonen kylkeen kiinni kuivuneen kurkkuviipaleen.
Minusta siinä oli jotain niin arkisen suloista, että päätin pitää sen.
Ja siellä se on meillä vieläkin! 8 kk myöhemmin.



Porasin hullun raivolla uuten olkkaripöytään jalkoja kiinni..
Ja pilasin pöytäkannen.



Oli  ollut tosi pitkä tauko askartelussa-käsillä tekemisessä ja tottakai ote oli vähän päässyt lipsumaan ja maali lipsui lattialle.



En raaskinut ostaa uutta maalitelaa olkkarin seinän maalausta varten, koska olin satavarma että minulla on kotona kaapissa niitä vaikka kuinka paljon!
Löytyi kuitenkin vaan tollainen ja siitä kaksin käsin kiinni pitäen suoritin koko homman.
Seinä on kuin liukuvärjätty lakana. 
Eikä se kestä päivänvaloa!



Huomasin että minä myös leivoin kolme kertaa:

1.Piparkakkupullat.



2. Tähtitortut.


3. Rockyroad kakku.













19. tammikuuta 2014

Kummitusradio ja roskasihti


Löysin kirpparilta pienen paristoilla toimivan radion, jollaista olen kaivannut jo pitkään.
Haaveissa oli kyllä Tivoli, mutta tuntui kamalalta pistää radioon haisemaan toistasataa euroa (jota mulla kuitenkaan ei edes ikinä ole).

No nyt melkein yhtä kiva irtosi vitosella.
Onpa muuten siistiä heti aamulla herättyä napasuttaa radio päälle.
En tajua, miten olen voinut istua noin 10 vuotta aamuisin kaameassa hiljaisuudessa?!

Mut tuossa radiossa on yksi kammottava vika.
Se menee itsestään päälle joka ilta klo 23.35
Voitteko kuvitella, miten säikähdin ekana yönä?
Juoksin keittiöön sydän hakaten ja meinasin vaistomaisesti  hakata koko kapistuksen harjanvarrella palasiksi!



Olen lähes koko vuoden haaveillut suuresta Ikean Songe peilistä.

Aina tilipäivän koittaessa se on syystä tai toisesta  unohtunut.

Mutta nyt mä sain sen!!!!


Mä en sitten raaskinut heittää levälleen räjähtänyttä sypressiä vielä roskiin, koska se on kuitenkin edelleen vihreä, eikä siitä tipu oksia vasta kun siihen koskee, niin mä vetäsin juuttinarulla sen takas kuosiin ja siinä se saa olla meillä mun puolesta vaikka juhannukseen asti!


En käsitä, miksi kotiverkkarit saa reidet näyttämään samalaisilta kun Putouksen Antskulla!


Onpa kätevää kun nyt näkee itseään kokonaisena isosta peilistä ennen kun lähtee ovesta ulos.
Aikaisemmin vilkasin vaan pikkupeiliä, mistä näkyi juuri ja juuri puolikas naamani.

Näinpähän sitten eka kertaa miten eräs takkini saa minut näyttämään menninkäiseltä!!
Hyi olkoon! Ja olen sitä käyttänyt vaikka kuinka monesti! Aargh!



Isäntä oli yhtenä harvinaisena iltana ruokaa laittamassa.
Heräsin päikkäreiltä ja menin auttamaan keittiön siivoamisessa.

Minä: Miksi roskasihti on otettu pois tiskialtaasta??

Hän: No ku ei ne mennyt alas muuten.

Minä: Mitkä NE?

Hän: No ne paskat!

Ei rakkaalla puolisollani oo sitten käynyt koskaan mielessä mitä varten roskasihti on ylipäätään keksitty..




13. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, samat kujeet




Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin sairaan hitaasti.

En meinannut millään selviytyä ensimmäisestä lomanjälkeisestä työviikosta.

Väsytti,väsytti ja sitten taas väsytti.

Aamulla klo 7.00 aloitin työt.

Kolmen tunnin päästä katsoin kelloa.

Se näytti 7.30

Aargh.

Työpaikan yks tulostin oli eräänä aamuna mun aivojen kanssa samalla linjalla, se kyllä hieman lohdutti ja jopa hymyilytti.





Eilen katsoin telkkarista Putouksen uusintaa.
Hitsi ku alkoi ärsyttää ku oikea silmä oli koko ajan ihan sumea.

 Hankasin sitä - ei mitään muutosta.
  Tarkastin telkkarin valoa vasten silmälaseja että oisko linssit likaiset -eivät olleet.

 Ajattelin että soitan ohjelman loputtua äidille ja kysyn, et miltä se tarkalleen tuntuikin kun joku ihme verkko silmässä repeä. 

Hänelle kun kävi just näin.

Satavarmasti mullakin verkot repsahtanut, ku ei oo koskaan aikaisemmin sellaista sumeutta silmässä ollut.

Myöhemmin kun nousin sohvalta jäi joku outo esine jalan alle.

Se oli mun silmälasien oikeanpuolinen linssi!!

En tiedä onko tää nyt enemmän hyvä vai huono asia.

Huono koska selvästi mun lähinäkökin alkaa heikentymään.

Hyvä koska nään kuitenkin yhelläkin lasitetulla silmällä kohtalaisen hyvin.
(ainakin meidän 55 tuumaista telkkaria joka sijaitsee sohvasta metrin päässä)




En keksinyt tämän vuoden ekaan postaukseen muuta kun vessakuvia.
(sen sai nopee siivottu, ku on niin pieni )


Tämä ikkunapoka on mulla ollut iät ja ajat. 
Mutta sitten sain töistä (viime vuonna) kanaverkkoa ja istuin yks ilta (viime vuonna) innostuneenä vasara kädessä keittiön lattialla takoomassa tätä verkkoa tohon pokaan kiinni.

Käytin sinä iltana myös 2,5 tuntia vääntäen kanaverkkoa isoksi metallikoriksi jossa voisin säilyttää torkkupeittoja ja sen sellaista.

Ei siitä tullut mitään.
Kanaverkon reunat jäi töröttämään ja kaikki torkkupeitot tarttuivat korin seinämiin kiinni, eikä niitä saanut pois kun väkisin repimällä niin että peittoihin tuli reikiä.

Tyhmä kori!

Sen lisäksi koko keittiön lattia oli täynnä pieniä neulaisia jotka irtoivat kanaverkosta kun leikkeilin sitä keittiönsaksilla.

Tyhmä kanaverkko!



Ja sitten se arvonta..
Sormustin ja Sorkkarauta kirjan voitti itselleen:
Nina
Onnea!! <3




Toivotan kaikille mukavaa alkanutta vuotta 2014!!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...