22. marraskuuta 2013

Käsilaukun sisälmykset


Tilasin jokunen aika sitten itselleni (joulu?)lahjan.


On se kyllä kaunis.. huoh..




Toi rillikuva musta on tietsikan taustana ihan vaan siksi että jos mä sitä tarpeeksi pitkään  tuijotan, pystyn ehkä vihdoin päättämään haluanko mä oikeesti rillit joita voisin pitää aina, eikä vaan silloin kun on oikeesti pakko nähdä jotain (kuten ne nykyiset purkinpohjat joilla en kehtää katsoa ainakaan ihmisiä päin).


Seuraavaksi ostoslistalla olis sitten kunnon pöytä tohon.




Hirveesti on sitten ollut blogeissa liikkeellä  Käsilaukun-sisältö postauksia.

Tänään oli juuri hyvä päivä kirjoittaa omastani!


Tässä on minun työkäsilaukku:


Se on ikivanha ja ruma, merkki näyttää olevan Mulberry.
Minen tiedä onko tämä aito, mutta oikeeta nahkaa on ja helkkarin hyvin on kestänyt, vaikka heittelen sitä miten sattuu,  pidän auton jalkatilassa vuodenajasta riippumatta ja joskus jopa kävelen sen yli (vahingossa).


Tässä on tämän päivän sisältö: 


-puhelin-lompakko-avaimet-kynä. Blaablaablaa..

-nenäliinoja. Uusia sekä käytettyjä.

-Rainbow ruskeat pavut (2 purkkia) ja jogurtti. Kävin töistä tullessa Alepassa.

-yksinäinen Pirkan Mazariini foliossa. Otin aamulla töihin mukaan, mutta en muistanut syödä.

-suoristusrauta ja tähtihuivi. Kävin töistä tullessa pikaisesti myös kirpparilla. Yht.4.-

-kaalimadonvihreä silmälasikotelo+rumat rillit. Koska jouduin tänään bussilla töihin, mun oli pakko ottaa rillit mukaan että näkisin mitä bussia oon pysähtämässä.
Mulle on käynyt aivan liian monesti, että kuvittelen näkeväni oman bussin, nostan käden (kämmenet bussia päin) ja heilutan sensuellisti ja sit ku se on 5 metrin päässä näen, että hitto, ei olekaan mun bussi, käännän äkkiä kämmenet toiseen suuntaan ja alan nopeasti veivamaan kättä taaksepäin, toivoen että kuski ymmärtää etten haluakaan sen pysähtyvän. 
Toimiiko se? EI KOSKAAN! Aina ne pysähtyy ja mä joudun joka kerta idioottimaisesti hihittämään että.. ups en olekaan tulossa..

-käsirasva ja peitevoide. En käytä koskaan kumpaakaan.

-maailman rumin lääkepurkki Buranalle ja Somacille. Vanha Bafucini purkki josta etiketitkin kuluneet pois. Yleensä kun mulla särkee päätä, purkki on tyhjä.

-puoliks lutkutettu eucalyptuskaramelli. En jaksanut enää syödä sitä ja koska en löytänyt just silloin roskista, käärisin sen takas tohon paperiin ja pudotin laukkuun... ja unohdin.. näköjään..


Vähän ehkä oli hassu kun suoristusraudan johto roikkui reunan yli ja perässä kurkisteli papupurkki, mutta mun mielestä kuitenkin aika hyvin sain kaiken mahtumaan!


Kerran kun mulla oli vähän isompi laukku, sain sinne mahtumaan 8 rullan vessapaperipaketin.
Laukku antoi hyvin periksi, sen muoto vaan alkoi  muistuttamaan terveystyynyä.

Olenko ainut jonka mielestä paskapaperien kanniskelu julkisella paikalla on jotenkin liian ...paljastava..?


Ei muuta kun hyvää viikonloppua Teille! <3


17. marraskuuta 2013

Sattui ja tapahtui



Lauantaina kävimme Tainan kanssa Indiedays blogitapahtumassa.
Vähäks oli ihana päästä pitkästä aikaa ihmisten ilmoille.
Tai näin mä ainakin kuvittelin.


Tottakai mulle iski heti aamusta verybadhairday.


Mä en edes tiennyt aikaisemmin että hiukset voi mennä tollee!



Tapahtuma oli aika hieno.
Minä olin selvästi alipuketunut mun 3 egen kirpparifarkuissa,  ikivanhoissa röyhelösaappaissa jonka varret ovat venähtäneet, korot maalattu markerilla mustaksi ja kaiken lisäksi ne näyttävät kaukaa katsoen kalastussaappailta.


Ruokapöytä näytti tosi upealle!
Odotukset olivatkin korkealla siitä etukäteen mainostetusta fingerfoodista.

Se taiskin jänskättää eniten, että mitähän se fingerfood on!!
Niin trendikästä.. niin tyylikästä... wow!

Pöydässä oli seesamitoffua, kanavarrasta ja jotain kalamaista perunaviipalen päällä.


Ton kanavartaan sain huuhdeltu punaviinillä alas, mutta ne muut jouduin huomaamattomasti sylkemään servettiin.

Se siitä tyylikkyydestä.

Mut punaviini oli tosiaan hyvä.
Loppuajan keskityinkin juomaan vaan sitä.

Neljännen lasin jälkeen mun oli pakko mennä vessaan.

Näin jo (kumma kyllä että edes näin, ehkä viini parantaa näköä??) kaukaa erään bloggaajan kenen blogiin oon monesti kommentoinut.

Hän näytti tulevan mua kohti käsi pitkällä ja sanoi että heii.. me ei ollakaan tavattu.

Minä hyppäsin heti lähelle ja työnsin kämmeneeni hänen käteen ja ravistin innokkaasti:
No heii, eipä olla niin, mä oon Maanvaiva.

Hän oli jotenkin hämmentynyt ja vilkuili mun ohi. 

Sitten tajusin, että ei se edes puhunut mulle.

Vedin äkkiä käden pois ja siirryin pidemmittä puheitta vessajonoon.
Se joka väittää että mua nolotti, valehtelee.


Mutta tän jälkeen alkoi viini maistumaan vielä paremmalle.

Loppuajan käytin iloiseen rupatteluun Tainan ja Teijan kanssa.

Ilahduin myös suunnattomasti kun näin tapahtumassa Olympuksen pisteen ja että heillä oli just näitä kameroita pöydällä esillä mitä munkin piti ostaa, ennen kun talouskriisi tuli vastaan.

Kiljahdin eikäää...JUST tän kameran mä aion ostaa joku päivä.
Ai tämän Pen minin?
Ei mitään miniä ku tän valkoisen!!
No tämä on kyllä Pen mini!
Ai.. mut se näyttää ihan samalaiselta.

Mä sain ottaa vielä kokeilukuvia, joten pääsin vetämään tän floppishown ihan loppuun asti.

Otin sellaisen ammattimaisen valokuvaajaasennon, koukistelin polvia ja sille ja näin ja sit automaattisesti käsi nousi kääntämään zoomia (ku mun nykyisessä järkkärissä se sattuu olemaan), mutta eihän ton kameran uloke mihinkään kääntynyt.
Minä sitten että miten tätä käännettään?
Hän oli että ei sulla ole siellä edes zoomia kiinni.
Aa..ok.

Päätin että pysyttelen vaan Tainan lähellä, enkä edes katso enää mihinkään muualle.

Kun ruvettiin lähtemään, hörppäsin viimoiset tipat viiniä  ja sit näin sivusilmällä omasta mielestä yhen pojan joka oli aikaisemmin kerännyt pöydiltä tyhjiä laseja pois.

Hei, etkö Sä olekaan se lasinkerääjä? Ota tää, kiitooos!

Poika naurahti väkinäisesti.. sanoi..no..heh..öö.. muminamumina..

Työnsin sen lasin äkkiä sille ja kiirehdin Tainan perään.

Itse mietin kuumeisena -  voi luoja.. tee näin että se oli oikeesti se lasinkerääjäpoika!!



Todellinen maanvaiva poistuu pitkin punaista mattoa.
Kiitos ja amen!


Tässä muutamat kuvat vielä.


Sen jälkeen lähettiin Tainan kanssa vielä shoppailemaan, H&M homeen ja Stockmannillakin käytiin.
Vitsit et onkin kiva shoppailla pikkuhuppelissa.


Ostin esimerkiksi H&M-ltä saippuaalustan.



Selvin päin mulle ei ois tullut ikimaassa mieleen että kakkuvatia voi käyttää myös saippuaalustana.



Tämä tyyny maksoi vitosen.
Lisää luettavaa mun sohvalle!


14. marraskuuta 2013

Säkkikaappi



Täällä ollaan!

Arvonnan voitti random.orgin mukaan Heidi.P
Onnea!! <3
Laita minulle viestiä tohon sivupalkissa näkyvään sp-iin. -->



Eilen mä nukuin vahingossa liian pitkät päikkärit ja sitten olinkin keskellä yötä pirteänä ihmettelemässä et mitähän sitä tekis.

Rupesin tietenkin askartelemaan vanhalla säkkikankaalla, joka on itseasiassa kaikista kangastyypeitä mun ehdoton lemppari.
Voisin melkein pukeutua siihen.. 

Ekana liimasin säkkikangasta 3 litran keittiötölkkeihin. 



Säkkikangasaskartelunälkä kasvaa syödessä.

Silmät kiiltäen etsisin tavaroita, mihin voisi vielä liimata sitä säkkikangasta..

Sit mä näin sen - SENKKI!


Olin jo etsimässä jotain uutta koko senkin tilalle, koska se oli niin tylsä ja tyhmä.
No ..ei oo enää!

Sinkkiruukusta puuttuu edelleen oliivipuu..tai sypressi..tai sais nyt edes jonkun männyn oksakin sinne.. 






Muovisen Finnmirror peilin nappasin kirpparilta 2 eurolla, juuri sinä hetkenä kun myyjä oli saanut sen pöytään. Huh..läheltä piti.. ettei kukaan muu ehtinyt ennen..

Se oli kylläkin sellainen ruman vaaleanruskeankeltainen.
Joku retro kuulemma.

Nyt se on musta ja esittää sitä ranskalaista kaminapeiliä, josta olen pitkään haaveillut ja jota en oo ikinä raaskinut ostaa.


Joku ehkä arvaakin, että olen vihdoin saanut ostettu uuden salamalaitteen.
(ei että kuvat ois mitenkään erityisen hienot, mutta eivät ole ainakaan keltaisia)

Oisin kyl halunut kokonaan uuden kameran, mutta en saanut tarpeeksi luottoa ajattelin sitten että kyllä tämä vanhakin saa kelvata, kerta toimii.



Vielä kun osais ottaa kuvia, josta näkyy se ihana tunnelma..



10. marraskuuta 2013

Kakkakakku


Mä päätin tehdä isänpäiväksi Kinuskikissan ohjeiden mukaan Rockyroad kakun.
Eli popparit, piparkakut, suklaa ja sokerikirsikat sekoitetaan keskenään ja väänettään tortuksi.

Tosi yksinkertainen ja helppo, vaan eipä mulle.

Unohdin ostaa piparkakkuja ja jouduin käyttämään 2 viikko pöydällä pölystyneitä pahoja saksalaisia keksejä, jossa kylläkin mieto piparin maku.  

Suklaa ei ihan riittänyt, kun sitä piti käydä kaikkien noukkimassa ennen kun se alkoi kattilassa sulamaan.
(viikko sitten muuten piilotin yhen taloussuklaalevyn johonkin ettei isäntä söis sitä ja eilen etsittiin sitten koko miehistön voimin, koska mulla ei ole mitään muistikuvaa, mihin mä sen työnsin, ja.. emme löytäneet)

Kirsikkaat ovat vihreät (!?!?) ja minen en saanut tuosta tortusta pyöreetä vaikka päällä oisin seisonu!!


Käsi ylös kenen mielestä mun taikomalla pötkylällä on suora visuaalinen yhteys koiranpaskaan!



Mua on pitkään himottanut ostaa tietokoneseinälle joku hylly tai lokero tai jokin, joka kuitenkin maksaisi ihan sikana.
Sit mulla välähti, et jos mä poran äkkiä sen vanhan laatikon sinne, mun ei tarvikaan ostaa mitään hyllyjä!
Ja säästyy rahat! Jeppii!!

Arvattekin varmaan jo, että kävi samoin kun makkarissa.
Rahat säästyi, mutta eivät kuitenkaan.
Siitä sitten vähän myöhemmin.



Kirpparilta löysin vanhan sinkkiruukun.
Tekis mieli ostaa sinne kaunis oliivipuu, mutta koska mä niin tiedän mun jaloin taidon tappaa niin kukka kuin puu,  taidan tyytyä Tarjoustalon 8 egen sypressiin.


Meidän hoitolapsi/pikkuäijä täytti  täs ykspäivä 2 vee <3
Lurps!
*iuuu



Hyvät isänpäivät! 
Mä meen nyt herättää ton yhen pekonilla ja munakkaalla.

Ton Rocky-kakun syön itse vähin äänin ja loput otan huomenna töihin.
Siellä jännästi maistuu kaikki paremmalle.






4. marraskuuta 2013

Paperikassit ovat pöö-stä!


Minä en voi itselleni mitään, jos kirpparilla kävelee vastaan euron tai muutaman sisustustarra, että minun on pakko ostaa se ja liimata johonkin, ihan sama minne.
Se on selvästi jonkinsortin pakkomieltymys.
Kohta mun kämppä pääsee taas horse-foorumille arvosteltavaksi, ku on niin paljon ällöjä tekstejä joka seinässä ja purkissa.
Jännää!


Ja se, miten mä en ikinä saa niitä suorana seinään, on täysin yliluonnollinen ilmiö.




Kun ei ole parhaillaan tarroja mitä voisin liimata seiniin, minä maalaan niitä (seiniä).
Huomaa kevyt laikukas betonimaisuus!


Bongaa kuvasta myös keskeneräinen DIY-rojekti

Ostin siis säästäväisenä liian pienen maalipurkin, tottakai.
Arvatkaa, huvittaako ostaa lisää ja maalata kaikki uudelleen?
EI!
Onneks en ole ikinä valoisaan aikaan kotona ja kattolamppukin on täys tuhnu.


Viikonloppuna saimme vieraita ja mä sain ihania lahjoja.
Kiitos S!


Mun ensimmäinen köyhänhopeinen kynttilänjalka. On se <3



Päivän-niksi:

Kun ulkona sataa, älä laita eväitä paperikassiin, jos et halua että sun omenat-keksit ja keittokipot vajoa paperin läpi bussin lattialle iloisesti pomppimaan.
Vaikka se olisi kuinka hieno merkki-paperikassi.
Älä laita!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...