28. heinäkuuta 2013

Mittasuhdeongelma



Sain vihdoin ja viimein parvekkeelle vievän oven eteen verhon, piilottamaan iänikuisia rasvasormikäpälöinnin jälkiä.


Mutta nyt mä oon tuijottanut sitä yhdellä silmällä koko päivän.. sopiikohan sittenkään sinne se verho??

Onko sitä patisserie-patisserie  verhoa jotenkin nyt aivan liikaa?

Katsoin äsken et toi sana tarkoittaa leipomoa! 
Aika ironista, ottaen huomioon, että täällä ei leivottaa ku esipaistettuja Lidlin patonkeja.


Ok, kerran kuopus leipoi kaverinsa kanssa mokkapaloja, sillä aikaa kun mä nukuin.
Ja voitteko kuvitella!
Meillä ei ollutkaan tarpeeksi jauhoa, niin ne lähti soittamaan alakerran naapurin ovikelloa ja sanoivat sille setälle, joka  oven avas, että MEIDÄN ÄITI halua leipoa, mutta meillä ei ole jauhoa, saammeko lainata?
Siis oikeesti!
Pitkään sipsuttelin varpaisillaan ja kuvittelin kauhuissani, että mitä jos setä tule hakemaan vastapalvelukseksi äidiltä vähän pullaa..

No, ehkä mun pitää vaan totuttaa silmiä siihen oviverhoon.
*jouduinhan sen takia takomaan oveen 4 kokonaista naulaa, joka meinaa myöskin sitä, että jos joskus sattuisin taas muuttamaan, minun täyttyy mahdollisesti ottaa tämä ruma reikäinen ovi mukaan tai ostaa uus tilalle!


Tuli äsken mieleen, että pienen hetken ajan ne leipomoverhot ovat roikkuneet myös makkarin ikkunalla! Hyvä et mun kavereista kukaan ei ymmärrä ranskaa!
Siis hirveen nolo!





Olkkarin seinille pääsivät saksalaiset sanomalehdet vuodelta 1915, mitkä mä voitin Liisan blogiarvonnasta. Lisäsin vielä noi vanhat valokuvat ja tsadaa!



Siis tykkään niistä kovin paljon, mutta kun isäntä lähti poramaan betoniin reikiä, minä en jaksanut kamalasti keskittyä sisustuksellisiin mittasuhteisiin ja yhtenäisyyssääntöihin ja muihin päläpäläihin, mistä mä en ymmärrä tuon taivaallistakaan, tökkäsin vaan kylmästi kynällä täplän siihen kohtaan mihin ne haluan,  JA siinä on tulos-  


Liian korkealla, liian lähekkäin ja mulle tule noista mieleen tämä kuva:

chilloutpoint.com

Otetaan vastaan helppoja vinkkejä tee-se-itse-kotona miesten hypnotisointiin, joka mahdollistaa betoniseinän uudelleenporamisen sekä vanhojen reikien korjaamisen ilman mukisematta.




23. heinäkuuta 2013

Matka maalle


Viime viikosta puolet mäni ohi erittäin mukavissa merkeissä.

Keskiviikona, myöhään illalla  lähettiin ajamaan Ouluun päin.
Isäntä halusi ajaa nimenomaan yöllä, ei oo kuuma, eikä liikennettä, eikä kiire.

Vaikka mulla oli töitten jälkeen 5 tuntia aikaa pakata ja laittautua, minen ymmärrä miten lopulta tuli sittenkin niin kiire, että pesin hiusvärin ajan säästämisen merkeissä suihkussa seisaltaan minkä takia ihoni maalautui epäluonnollisen punertavaksi  ja jouduin lakkamaan varpaankynsistä vaan puolet (ne mitkä näkyy sandaaleista).


Aivan ihana on maalaismaisema, ei sitä vaan väsynyt ihailemasta!
Otettiin pienimmän kanssa polkupyörät alle ja lähettiin ajamaan pitkin peltoteitä.

Minä halusin ehdottomasti mallikuvia minusta lahonneessa ladossa.
Mut tulikin yhtäkkiä kova kiire pois kun aloin kuvittelemaan säärtä pitkin matelevia toukkia mun lahkeisiin.




Meidän maalaismaisemamatkalla oli kuitenkin päämäärä:









Kyläilessä hurahti tunti, toinen ja kolmaskin.
Oli niin mukavaa!

Fb-puolella voi käydä ihailemassa kuvia emännän omasta kodista.
Minä en ole ikinä nähnyt mitään niin kaunista!!


Reissumme huippu oli ystävien häät ikivanhassa puukirkossa ja juhlapaikkana oli kotiseututalo 1700 luvulta. 
Oli siinä tunnelmaa!



14. heinäkuuta 2013

Keittiöstä



Keittiöön olen ollut muutosta asti tyydymätön.

Edellisessä kodissa mä niin ra-kas-tin sitä:



Tähän asti nykyisessä keittiössä on näyttänyt TÄLTÄ:



Öööö?
 Edes Hobbarilta ostettu kattilateline ei tuonut kodikasta tunnelmaa.


Kunnes sit koitti se kuuluisa iltapäiväpäivä kun minuun iski riivattu sisustuspuuska.
Ja kyllä mun mielestä kannatti!!



Tuoleihin olen poranut kiinni eteisen lipaston vetimet.

Tarkoittaa siis sitä että eteisen lipastolla ei ole tällä hetkellä vetimiä ollenkaan.



Verhot eivät kyllä livenä näyttää isännän kalsarilahkeilta!
Kuva jotenkin pahasti hämää.



Joo, no ok, ehkä verhokapan ei kuulu olla noin leveä, mutta olkoon nyt sellainen tuplis-kappa.
Kääntelin tavalliset verhot kaksinkerroin ja sitten vaan rautalangalle roikkumaan.

Jospa mä joku päivä onnistun ottamaan paremman kuvan.. Se päivä kun mä saan ostettu itselleni uuden salamalaitteen..




Toi minun rakas kortsulamppu ei meinaa sopia enää ollenkaan..
Liikaa roikkuvia jutskia.. 


Myös parvekkeelle vievälle lasiovelle on keksittävä joku verho tai lasia suojava systeemi.

Tällä hetkellä näyttää siltä että meillä asuisi paljon pieniä kakkakäpälöitä, koska lasi on kauttaaltaan täynnä rasvaisia ja tahmaisia sormenjälkiä.
En ymmärrä miksi oven liikuttamisessa on pakko käyttää sormenpäitä??



Tykkään hirveästi tosta kattilatelineestä
Tekis mieli ostaa se täyteen kaiken maailman ihania astioita, mutta mua nyt jo jatkuvasti pelottaa, et milloin se tipahtaa niskaan koko teline.

Eilen tipahti niskaan paistinpannu (kuivauskaapista) , ja yhesta mun uudesta kuvassa näkyvastä GG-kupposesta lohkesi palanen.
Epäreilua!







Eilen vietin koko pitkän päivän kaverin kanssa syöden ja sohvalla maaten.

Kukkakaali-halloumi-pekoni-paistos on sitten niiiin hyvä!

Makoiltiin röyhtäilleen sohvalla vielä keskiyön jälkeenkin kun isännät saapuivat laivaristeilyltä.


Tänään jos tekisi jotain mukavaa kans...
Kerron siitä kyllä, mikäli se toteutuu.

Mukavaa sunnuntaita!!



10. heinäkuuta 2013

S(h)itipuutarhuri


Minustahan piti tulla keväällä kerran menestyksellinen parvekepuutarhuri.
Kaikki näytti todella hyvältä. 
Suloisen vihreät salaatit työnsivät päitänsä kohti aurinkoa, retiissit ja porkkanat hymyilivät mulle aamuisin kun kävin niitä sormenpäällä silittämässä.
Pikkuiset ruohosipulit ja tillit tuoksuivat hyvälle...



Mutta sitten kesäkuun alussa alkoi tapahtumaan..
Salaatti kasvoi aika muhkeaksi, mutta maistui hel-vetin pahalle.
Olisko mun sittenkin pitänyt ostaa oikeeta multaa eikä sitä halpaa Lidlin kukkamultaa??

Retiissin varret kasvoi 20 senttisiksi, mutta mullan alla ei ollut kuin käyrä juuri.
Tilli ja ruohosipuli vaan väsähtivät kasvamasta..
Tässä siemensatoa:


Ei tullut minusta kuin kuuluisasta citypuutarhurista artikkelia Kotipuutarha-lehteen, ei.
Vaikka tosin odotukset (varsinkin kukkaruukkuporkkanoista) olivat korkealla.



Eilen saapuivat postista tähtipeitot lasten huoneisiin.
Siitä innostuin niin paljon, että piti ruveta heti vaihtamaan huonekalujen paikkoja olkkarissa ja keittiössä.
Facebookin puolella jo kerroinkin, että mies luki keskittyneenä lehteä ja kun hän seuraavan kerran katseen nosti, oli olkkarista kadonnut kaikki kaksi kaappia ja tilalla keittiön senkki.
Pitkään tuijotti mua häirintyneen näköisenä, ennen kun nauramaan räjähti.



Kaikki ihana turhuus tosi omaperäisesti suorassa rivissä. 





Keittiöstä kuvia ensi kerralla.
Siitä alkaa tulla tavaraähk mun näköinen.   

Olikin jo aikaa!
Ollaan asuttu tässä kohta puoli vuotta!
Niinku häh??

Ja makkarissa ei oo VIELÄKÄÄN lamppua..


*mun pienin tykkää välillä häipyä mun kameran kanssa pihalle, sit mä bongaan koneelta TOLLAISIA kuvia!


4. heinäkuuta 2013

Heips!



Sain kaverilta vanhan perunasäkin. Se on hieno! Ei edes haise pahalle.
Täytin sen jättityynyillä ja lähin sovittelemaan sitä jokaikiseen nurkkaan. 
Ei sopinu.
Lattiatyynynä se olis vaan kerännyt pölyä, koska mä en ole mitenkään erityisesti lattialla pyörivää tyyppiä. 
Eikä kyllä isäntäkään. Ku se ei pääsis sieltä enää ylös.
Enkä muutenkaan oikein osaa kuvitella häntä lattialle mun säkkityynyn päälle.
Niinku missä asennossa? 


Mutta sitten iltapäivällä välähti - The Tuoli jossa kukaan ei koskaan istu!


Nyt se on perunasäkkituoli jossa kukaan ei koskaan istu. Mii laik!



Tänään halusin olla kiva äiti ja lähin töistä tullen suoraan kuopuksen kanssa kaupungille syömään ja shoppailemaan. 
En tiedä vaikuttiko hänen eilinen kommentti äitisäkäytkotonavaannukkumassa mitenkään siihen..

Oli itseasiassa aika kiva käydä muuallakin shoppailemassa kun Lidlissa.

Ällistyin, kun löysin H&M'ltä noin upeita tiskirättejä!
Jumaleishön! Näitä ei kyl sitten käytetä!



Jokunen viikko sitten löysin kirpulta mun unelmien menopelin minikoossa!


Voi että sellaisen jos joskus saisi! <3

Tämä pienikin on niin hieno kaikkineen yksityiskohtineen.
Hirveessä pölyssä se oli kun sen ostin.

Ylpeänä esittelin kotona isännälle: 
Aattele, ku sain halvalla!
Tämä ei oo sitten mikään pilipalilelu, tää on antiikkia, tai no ainakin 50 vuotta vanha!!

Ihaillen nostin sen korkealle .... ja pohjan alta paljastui uudenveroinen viivakoodilappu.


No.. kakat siitä! Hieno se on silti!




*olen saanut kasattain ihania tunnustuksia ja muita muistutuksia <3
Kyllä mä aion otta ne joskus työn alle!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...