31. elokuuta 2012

Sienet ja laatikot


Juuri, kun minä olen kesän jälkeen innostunut taas olemaan sunnuntai aamuisin skarppina, jotta pääsis kunnolla kiertämään kirpputoreja, blogiini tullaan haulla -
 jalkasieni kirpputori.

How discusting is that!

Viime vkl 4 euron kirppislöytökin alkoi muistuttaa sita itse sientä (tai merilevää).
Ainakin tässä kuvassa!

Kyl mä vielä joku kaunis päivä menen sinne valokuvauskurssille, lupaan!




Tätä sarjakuvaleikettä olen jo kauan pitänyt jääkaapin ovessa.
Innoittajana ja inspiraationlähteenä.




Kerran kirjoitin yhelle sisustustarrakaupalle, ku ne oli luvannut lahjakortin sille, joka mainitsee heitä postauksessa, että TERVE! mäpäs mainitsin teitä, saaks mä nyt sen lahjakortin..

Joo, ei käy. Heille pitää omistaa koko postaus, jotta alkaisi irtomaan yhtään mitään.
Hitto! Sillä lahjakortti-tarralla olisin päällystänyt ton laatikon!

 ***

Saippuavoittajat ovat seuraavalaiset:

Kahvi Intianmintulle
Yrtti Heirille
Tomaatit Mehtäemännälle.

Onnea!

Pistäkkää mulle viestiä, ellen kerkee itse ekana!
 

27. elokuuta 2012

Seipäät selässä


Marru Matkanvarrelta-blogista heitti mulle Rakas Romu haasteen, jossa pitää paljastaa rakkain vanha kaluste josta ei pysty ikinä luopumaan.
Mulla ei  oo yhtään sellaista. 
Kaikki kalusteet ovat  Hobby-Hall-Ikea-massatuotantoa, joita itse olen sisustustarroilla tuunanut. 
Sohva on kaverilta ilmaiseksi saatu, joten sillä kait on jotain tunnearvoa ( lähinnä vihaa, koska se on niin tyhmä sohva).

Mutta mullapa on nämä suloiset vanhat Viro-Venäjä ruoka-aine purkit, joita oli mun lapsuudessa jokaikisessa kodissa.


Ensimmäisen löysin vuosi sitten kierratyskeskuksestä ja silloin minua valtasi  henkeäsalpaavan nostalginen tunnekuohu, joka sanoi minulle, että minun täyttyy kerätä noi kaikki. (20 kpl?)
Ei oo vuoden aikana kokoelma kasvanut mitenkään mahtavasti.
Äidiltä sain 2 lisää ja neki hän pöllis miehensä autotallista. 
Yhden purkin kannessa lukee vieläkin PULTIT. En saa sitä tekstiä pois, koska se on sinne todennäköisesti naskalilla kaiverrettu.




Olen päättänyt varata kirppispöydän ja parina iltana olenkin kaivellut pitkin kaappeja ja hämäriä nurkkia.
Eteisessä alkaa olla jo melkoinen roinavuori. Onneks on kellarin avain edelleen hukassa niin en pääse sinne koluamaan.
Tavaroita laitellessaan tule ihan ohimenneen minituunattu yhtä sun toista.


Tämä tylsä sinkkikannu sai uuden tarran..


Kirjanmuotoinen laatikko sai viime tipassa (ennen roskista) uuden kannen vanhasta valokuvasta... jne..jne..




Isäntä kävi tänään työmatkalla Lahdessa ja mä ängesin mukaan katsastamaan paikallisia  kirppareita.
Keskustankirppari oli  älyttömän tylsä.
Jotenkin kuvittelin, että se olisi isoin ja siellä sais hyvin pari tuntia kulumaan.
Jaja.. seuraava kirppis oli 4 km päässä.
Ei muuta ku iphone karttasovellus päälle ja hipsuttelemaan.
 Ali junatien, yli mäen ja poikki metsien.. tattarattaraaa...
Jo kaukaa näin (mitä nyt yleensäkään lyhytnäköinen ihminen ilman laseja näkee) , että oo, siellähän se kirppis vihdoin onkin!!
Melkein juoksin loppumatkan..
Vaan eipäs ollutkaan!
Oli joku helkkarin Keiju-Kuppila.
Ei tietoakaan kirpparista! Ei lähimaillakaan!
Alkoi tehdä mieli kaljaa, vaikken sitä juokaan!

Onneks näin omakotitalopihalla yhen mummon, joka sitten käski mut kääntymään takas  sinne suuntaan mistä olin tullutkin.. noin 1,5 km?..

Kaloreja paloi kivasti ja hikee pukkas, mutta yhtään löytöä en tehnyt.

Olishan sitä voinu tietty ostaa heinäseipäitä 3 euroa kipale, mutta aloin epäröimään koko ajatuksen järkevyyttä kun olin nähnyt mielikuvan itsestäni kävelemässä seipäät selässä..



24. elokuuta 2012

Saldo


Olen koko kesän laiminlyönyt käsitöitä ja tuunamista.
Sisustaminenkin on ollut lähinnä siivoamista.
Hanna-Riikan innoittamana kokeilin yks ilta köyhänmiehen viirinauhan luomista.
Aika tyhmä siitä tuli.
Noi liput on karseen leveät. 
Yritin kyllä käyttää matemaattista logiikkaa, mutta ei sitten millään mennyt jakeluun, miten ne sais kapeammaksi ja terävämmäksi.


 Seinä kaipaa uutta tapettia.. 
Voiko muuten tapetin päälle vetää maalia?
Pääsis helpommalla..


Tämä sata vuotta sitten tehty tuunaus on päässyt unohtumaan kokonaan.
Onneks Outi muistutti.
Lokero maksoi kirpulla 2 tai 3 euroa.



Kesän (kesä-heinä-elokuu) saldo:

-5 kiloa mansikkoita cittarista (josta puolet oli valmiiks mätäntyneitä)
-1 reissu uimarannalle (oli pilvistä)
-0 uintia
-0 rusketusraitaa
-tällä kertaa myös 0 maksaläiskää (jess!)
-0 reissua huvipuistoon
-1 konsertti (Pitbull, aidan takana ilman lippua)
-2 viikonlopun reissua Eestiin
-8 viikonloppua täynnä hulvatonta meininkiä ja tärkeitä ihmisiä

Tälläinen oli lomattoman yrittäjän kesä!

Hetkonen.. viel ois yks viikonloppu elokuuta jäljellä... 


Hakusanabongaus- pervot uikkarit.
Enpä ainakaan tänä kesänä ole kerkenyt sellaisia käyttämään. Sori!

22. elokuuta 2012

Vanha matto ja 3 saippuaa


Rakas mummini lähetti minulle etukäsi- perinnöksi (nojoojoo.. mä vähän vihjailin... onko se nyt niin väärin?) itsetekemän villamaton.
Hänellä on niitä useampikin, ollut iät ja ajat kaapissa säilytyksessä, mutta joku kerta tuli vaan puheeksi ja siitä se jotenkin lähti, että mä sain mun maton yllättäin jo nyt.

Mä alan olemaan vahvasti sitä mieltä, että niitä kuuluisi olla jokaisella ainakin 2 kappaletta.
Syksymmällä ku menen käymään kotimaahan siellä taitaa olla isommat pippalotkin luvassa, joten kun koko suku istuu ison pöydän ympärillä isoisän kotikaljalla, minä aion ottaa tämän nerokkaan ajatuksen puheeksi.

 Mattoja on muuten erivärisinäkin ja ne on niin isojakin ja tuoksuu vanhalle villalle!!
Uiui.. mä olen selvästikin mattopuutteessa!!

Oisko jo aika hankkia kunnon verhot! Voiskohan niitä mattoja käyttää verhona?



 Löysin kesällä Eestin matkalta ihanaisen ihonhoito-sarjan. Ihan eestiläistä pientuotantoa. Ja voevoe mitä tuoksuja ja mitä raaka-aineita! <3 Tilasin kasan tuotteita hoitolaani myyntiin, mutta kuten varmaan olen joskus jo sanonutkin, minusta ei saa myyjää sitten millään. Mielummin annan kaiken ilmaiseksi pois.
Nytkin ajattelin antaa pois ainakin 3 saippuaa.






Keväinen yrttisaippua.
Eihän kevääseen oo enää ku syksy ja talvi! Jess!






 Puutarhurin tomaatinlehdensaippua. <3








Kahvisaippua keittiöön.
En tiedä miks just keittiöön.
Mä ainakin tykkään mun kahvista missä vaan (varsinkin valkoisella sohvalla).











Jos siis haluatte osallistua arvontaan, niin pistäkkää kommenttia tulemaan et millaisesta saippuasta ois juuri nyt pulaa.

Minulla on esim. aina ollut järkyttävä pulaa tomaatinlehdensaippuasta!



19. elokuuta 2012

Lovetusta ja blogihäppeningiä


Sain tälläisen söpönöpöhöpön note-lapun Miialta
Kirsilta  ja Saralta <3


Mä haluun kiikuttaa samasen lapun eteenpäin muutamalle monesta sadasta blogista, joita kaikkia kuiteskin lovetan.

Sisusta siis- blogin isännälle.
Hänen huumori osuu ja uppoo ja virkistää kuin kylmä suihku.

Olipa kerran koti- blogin emännälle.
Hän on jotenkin niin täydellinen!

Kotomon emännälle.
Hänen kanssa tahtoisin lähteä joskus kuppil kahvilaan!

 


Pakkohan minunkin on mainita parilla sanalla Omakotivalkoisen-Miian sisustuskutsuista.
Kävipä ilmi että hän asu ihan mun vieressä (500m), joten tottakai minä innostuin mukaan.


Jänskätystärinät päällä kävelin heidän alaovelle ja soitin ovisummeria:
-Moi?
- Heippa hei, olenko oikeassa paikassa..
-Joo, olet!!
Ja sitten tuli hiljaisuus.
Minuutti.. viisi.. kymmenen.(!!!!)
Soitin uudestaan ovisummeria:
-Moi?
-Tuota..Mietin tässä vaan että miten mä pääsen sisään..

 Aa.. mun pitää vaan vetää tätä ovea.

Olin lähes kuolemassa häpeään, joten rauhoituakseen kävelin vitoskerrokseen porttaita pitkin, mutta SILTI mieheltä, joka avas oven, kysyin heti kätellessä: mikäs sä olet.
Että pisteet kotiin ja hyvät käytöstavat kunniaan?
Hän muuten sattui olemaan talon isäntä.

Loppuillan istuin parvekkeella ja olin enimmäkseen hilja.
Mutta oli siel kyl uskomattoman tyylikkästä väkeä..
Kuten oli koko koti ja tarjoilutkin.

Minulla oli käsilaukussa iso keltainen meloni, mutta jostain syystä en vaan  kehdannut antaa sitä eteenpäin.
Siis hirveän mautonta viedä lahjaksi joku typerä meloni!
Kamoon!
Vein melonin takas kotiin ja söin sen.
Isäntä vaan nauroi.



Ps.Muilla kunnollisilla bloggareilla on tapahtumasta enemmän kuvia 
tässä
tässä
tässä
tässä


13. elokuuta 2012

Kristi vs. Bruce



Joku tuli blogiini haulla keski-ikäisen mekko.
Siis apuu! Onks niillä eikusiis meillä oikeesti omat mekot?
Voisko joku vinkata pliis!
En halua että kaikki ihmiset supisee, et katokkaa ku tolla on ihan väärät mekot päällä!

Muuten mulle kuuluu hyvää.
Yskä ei oo lähtenyt ku yheks yöks vaan (en halua puhuu siitä yöstä).
Alan jo tottumaan siihen, että kukaan ei uskalla hengittää kun istuu bussissa mun viereen ja töissä käytän toimenpidemaskia jo niin tottuneesti, että jätän sen päähän silloinkin kun käyn vessassa.


Isäntä toi minulle Barcelonan sisustuskaupasta tuliaiseksi pelttisen lääkerasian.
Khöm.
Nyt mä voin laittaa kaikki mun yskälääkkeet nätisti tohon laatikkoon.


Sitten hän teki jotain sellaista, jota minä tiedän vain  usan julkkisten tekevän. 
Useimmat normi ihmiset jopa jotenkin halveksivat sellaista (minä mukaan luettuna).
En edes tiedä miksi.

Hän kadotti kihlasormuksen.
Sitten hän meni ja antoi tatuoida sormuksessa ollut kaiverruksen käsivarteen. 
Alussa mun oli vaikee ymmärtää sitä, oli jopa omatunnontuskia.
Et mitä mä oon muka tehnyt ansaitakseen tollaisen kunniaosoituksen.
Et pitäiskö nyt minunkin tehdä jotain suurta hänen vuoksi... entiedä.. ampultoida pikkusormi pois.. vetää pää kaljuksi..allah-shallah.. tai sitten olla kuin A.Jolie, joka kantoi miehen verta pullossa mukana.
Mut nyt kun olen tottunut siihen, niin alan ymmärtämään, että hän teki sen ihan vaan rakkaudesta mua (ja tatuointeja) kohtaan. That's it! Ei sen vakavampaa.
Ja mä oon paljon onnellisempi, että siellä lukee Kristi eikä esim. Bruce Dickinson.



7. elokuuta 2012

Köhä ja kummitukset












 Isäntä on ollut jo 5 päivää eteläreissussa ja mä olen rangaistukseksi  muuttanut tavaroiden paikkaa koko kämpässä.

Mutta nyt tulin kipeeks.

Yskäni on samalainen kuin sillä voimakkaasti virtsalle haisevalla pultsarilla, joka kerran metrossa istui mun viereen,  enkä mä uskaltanut vaihtaa paikkaa, vaan kärsin hiljaa koko matkan ja koitin huomaamattomasti hengittää käsilaukkuuni.


Onneks mä en haise pahalle, mutta tää yskä on inhottava.

Töissä pitää taas laittaa suusuoja, joka sitten vasta yskäkohtauksia aiheuttaakin.

Varsinkin kun katson peiliin.

Näytän nimittäin siltä saksalaiselta hullulta Hostel-leffasta (klik).

Tää on yks niistä vähäisistä kauhuleffoista, jota olen aikuisiässä katsonut.

Koska niitä katsottuja leffoja on niin vähän, olen onnistunut tallentamaan muistiini lähes jokaisen kohtauksen ja voin vapaasti aina tarpeen tulleen verrata näitä kohtauksia mun omaan elämään.
Esimerkiksi suihkussa tai  yöllä kun kävelen baarista kotiin ja siiderin olen-maan-mahtavin-vaikutus on jo ohi  jne jne.

Eilen yöllä heräsin, kun 3 nenää oli hengittänyt makkarista kaiken ilman (joo, mä oon taas pakottanut lapset mun viereen nukkumaan) , ja heti aloin vahvasti epäilemään jonkun kummituksen läsnäoloa.
Muistan pohtineeni ainakin puoli tuntia, että kannataisko mun laittaa eteisen valot päälle vai kutsuuko se väreilevä pieni lamppu, jossa pörrää yksinäinen kärpänen, meille entistä enemmän kummituksia.

5. elokuuta 2012

Espanjalainen kääpiö


Sunnuntai!
Mikä mainio päivä purkaa taas kerran pintaan noussutta ikä-kriisiä.
Se tule aina ärsyttävän yllättäin. 
Ja se on vähän niinku kakka vedessä. Vaikka kuinka koittaa sitä saada alas, niin se pompsahtaa aina itsepäisesti ja iloisesti pinnalle kellumaan ja haisemaan.

Eilen kävin kaverin kanssa suositussa (kuulemma myös julkisten) yökerhossa ja ihan totta - ei tollaiseen todellakaan kannattaa mennä jos on herkällä omasta iästä (ja painosta).

Ainoat rypyt jota näin oli polvitaipeissa ku ne käveli.

Jossain kohti mul heräs myös äidinvaisto (tai sit se oli harminsekainen pahansuopeuden tunne..en muista ihan tarkkaan)  pieniä alaikäisiä (n. 20-25v) tyttöjä kohtaan. 
Olisin vaan halunnut kääriä heidät vilttiin ja tunkea suuhun mannapuuroa isolla voisilmällä.
Ihan totta! Millä ne elää?
Ja miten voi olla että heidän vatsa kasvaa selkärankaan päin, mutta tissit ovat silti isommat kuin pää?
Mulla se yleensä menee näin että vatsa ja tissit kasvaa kilpaa, jos on kasvaakseen tai sitten jos koittaa laihtua, niin joutuu tikulla etsimään, et mihin ne tissit kados.
Maailma on hirveen epäreilu meitä (mukaparhaassa iässä olevia) äitejä kohtaan.

Julkkiksia en muuten bongannut.
 Ellei sitten se latiinolainen kääpiö (alle 150cm), joka kysyi multa et habla-habla-espanjoola (tai jotain sen tyyppistä), ole ollut esiintymässä Chuck Norrisen kanssa jossain karate leffassa.

No anyway. Pysytkää kaukana sellaisista paikasta jos teilläkin on äidinvaisto (ja ikä) herkässä!

Ykspäivä tajusin, että täysin huomaamattomasti on minulle  ilmestynyt jännä harrastus.
Mä nimittäin bongaan kaikenlaisista lehdistä naisten haastetteluja&kuvia, katson heti minkä ikäisiä he ovat ja riemastun suunnattomasti kun ovatkin mun ikäisiä/nuorempia  ja heillä on enemmän ryppyjä kun mulla. Haa!!
 Yllättävän lohduttavaa ja terapeuttista! Kokeilkaa ihmeessä ellette ole jo!


Kiitti moi!


Ps. Mikä ihmeen hyvää ja kaunista sisustusblogi? 

Lisään tähän loppuun kaverini tekemän ihastuttavan kuvakollaasin aikuisesta naisesta, jolla ei ole mitään tekemistä tämän postauksen kanssa..kunnes toisin todistetaan.

1. elokuuta 2012

Tukaton


Mänin sitten leikkauttaa tukan pois.

Mun maanantai oli syvän sininen huolimatta ylihauskista kahdenpäiväsistä viikonloppukekkereistä.
Halusin syntyä uudelleen.
Huuhdella sisuksistani mustaksi kärynnyt grillimakkarat ja suoliston seinämiin jumittunut vanha siideri. Vetää korvien taakse nukkumattoman yön aiheuttamat silmäpussit ja peittää auringon tartuttamat maksaläiskät.

Kaiken lisäksi koko muu perhe meni Särkikseen ja mä ilmoitin aamutuimaan etten jaksa.. mut heti kun nousin sängystä alkoi jumalattomasti kaduttamaan.

  Sen syvän sinisen aiheuttamana menin ja leikkauttin tukan pois.
Myös otsis ilmestyi takas 4 vuoden kasvatusurakan jälkeen.


Laitoin sitten isännälle viestiä, että täällä odottaa lähes tukaton nainen.

Ilmeisesti siitä inspiroituneenä hän osti mulle pään kokoisen tuliaisen:


Huomatteko yhtenäisyyksiä?


Lyhyt-tukkaisena on oikestaan paljon kivempaa kuin pitkätukkaisena.

Esimerkiksi lyhyt-tukkaiset painaa huomattavasti vähemmän kuin pitkätukkaiset (ainakin mun kampaajatädin vaa´an mukaan multa tippui heti 1,5 kiloa. Vaikka hän yritti väittää että vaaka on rikki, mutta enhän mä mitään tollaisia mene uskomaan)
Lyhyt-tukkaiset ovat myös tyylikkäitä ja erittäin viisaita.
Entinen presidenttikin oli lyhyt-tukkainen!

Ainut miinus on että lyhyt-tukkaiset saattaa takaapäin katsottuna muistuttaa miestä..


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...